HO JA 20 SHOTTILASIA

Kirjoittanut Joachim Wolffram (www.crimsoncircle.com)

Syyskuun 2018 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Ho oli juuri saapunut Ylösnousseiden mestareiden klubille ja istuutunut lempipenkilleen, kun yhtäkkiä pöydälle hänen eteensä ilmestyi 20 shottilasia ääriään myöten täynnä kirkasta nestettä. Lasien viereen ilmestyi pullo, jossa St. Germain virnisti leveästi ja osoitti jotain, mikä oli kirjoitettu koukeroisin kirjaimin. Siinä luki "Pyhän Veljen eliksiiriä" (suom. huom. "pyhä" (holy) kirjoitettuna muotoon "Ho-ly", mikä lausuttuna merkitsee "Ho valehtelee"). Ho pudisti päätään ja tuijotti asetelmaa epäuskoisena.

Hän oli edelleen ajatuksissaan, kun Althar tuli sisään ja liittyi hänen seuraansa, muuttaen lohikäärmemuotonsa sopimaan penkille Hon viereen. Vilkaisten laseja Althar sanoi: "Anna, kun arvaan. Pohdit ensimmäistä menetettyä rakkauttasi ja yrität hukuttaa itsesi ratkaisemattomiin itsearvostuskysymyksiisi?"

"Ei", Ho vastasi.

"Odotat 19 ystävää seuraasi testaamaan ensimmäisiä itse tislaamiasi snapseja, jotka sisältävät nestemäistä valoa ja ripauksen tähtipölyä?"

"Ei."

"Juhlistat uutta ja hämmästyttävää aitoa luomista, joka syntyi puhtaassa ilossa, ja olet onnellinen kuin neitsytäiti, joka katselee lapsensa suurenevan loputtomasti?"

"Ei todellakaan."

"Otat hätätilalääkettä ja pelastat itsesi … Odotas, tämä tuoksuu tutulta." Althar nosti lasin ja haistoi sen sisältämää nestettä. "Voi, pyhä paska!"

"Lämpenee."

Althar tarttui pulloon ja tutki sen etikettiä. "Jos tämä on, mitä luulen, niin miksi näytät niin hapanta naamaa?"

"No", Ho huokasi ja jatkoi haluttomasti: "Hävisin vedon. Ja tiedät, että lyön vetoa ainoastaan silloin, kun tiedän, etten voi oikeasti hävitä."

"Aivan. Jotkut sanovat sitä viisaudeksi. Tai tylsyydeksi. No, joka tapauksessa, mikä tuo veto oli?"

"Löin vetoa, että edes hänen oli mahdotonta pitkittää tätä niin kauan. Tarkoitan, että hän aloitti juuri 20. sarjan. Tämä merkitsee, että hän on tehnyt sitä 20 vuotta."

"Joo, se on melko vakuuttavaa – muotoilla uudelleen muutaman sama asia uudestaan ja uudestaan. Keksien uusia ja houkuttelevia selityksiä, kuitenkin sanoen aina saman asian. Hän on todella hyvä siinä, eikö vain?"

"Sitä se on. Vetoni oli, että vuosisatojen ja vuosisatojen valmistautumisen jälkeen olisi hyvin helppoa saada kokonainen ihmisryhmä ylösnousemaan. Olosuhteet olivat täydelliset, ainakin riittävässä määrässä maita. Ei valtavia sotia tai nälänhätää. Ei epidemioita. Jopa kirkot lopettivat kiduttamisen. Lisäksi uusi teknologia salli heidän jakaa kaikenlaista informaatiota ja yhdistyä toisiin ihmisiin ympäri maailmaa.

"Aivan." Althar nojasi pöytää vasten ja nuuhki laseja puhtaasta ilosta.

"Siis sanoin hänelle: "Kuuntele, Pyhä Veli, maaperä on valmisteltu. Tobias sanoi jo kaiken kolmessa sarjassa. Vie ainoastaan neljä vuotta, että saamme ryhmäylösnousemuksen. Ja sen jälkeen enintään viiden vuoden aikana asiat joko hajoavat tai ainakin jumiutuvat totaalisesti ihmisen ryhmädynamiikoissa."

"Joo, kuten aina tapahtuu." Althar tuijotti edelleen noita laseja. "Eikö meidän pitäisi kokeilla yhtä näistä? Tarkoitan, että olisi sääli, jos ne haihtuisivat tässä kuivassa ilmassa. Ilma on kuivaa, eikö sinustakin?"

Ho sivuutti Altharin kommentin ja jatkoi: "Me siis sovimme vedosta. Viisi vuotta meni ja saimme joitain satunnaisia ylösnousemisia, ja sitä voisi kutsua myös "ryhmäylösnousemukseksi", vaikkakin pieneksi. Asiat etenivät minun edukseni. Mutta noiden viiden vuoden jälkeen hän vain jatkoi. Ja jatkoi. Ja jatkoi!"

Althar teeskenteli kuuntelevansa tarkkaan, vetäen samalla yhtä lasia lähemmäs.

"Ja nyt hän ennustaa myös joukkoylösnousemusta. Ei vain pienen ryhmän, kuten tusina tai pari. Ei, vaan satojen, jos ei tuhansien."

Althar nyökkäsi sateenkaaren väreissä hohtavaa päätään. "Itse asiassa, kuulin hänen viestinsä. Ja koska olen samaa mieltä hänen kanssaan, meidän pitäisi juhlia kunnolla." Hän nosti lasin iloisen odotuksen vallassa.

Myös Ho otti lasin ja tuijotti siihen, ilmeisesti tutkien tuota nestettä. "Asioiden suuressa suunnitelmassa tämä on todellakin suuri uutinen, ja sitä kannattaa tietysti juhlia. Mutta asioiden suuremmassa suunnitelmassa, no, minä myös hävisin vedon!"

"Se on tosi huono juttu. Siis miksei katsota, onko tämä juoma lääke huonoon tuuriisi?"

Kumpikin nosti lasinsa ja tyhjensi sen sisällön.

Althar tunsi tuon nesteen koko kehossaan. "Aah, mikä erinomainen maku. Ho, sinun pitäisi ehdottomasti lyödä useammin vetoa. Ja hävitä tietysti. Tarkoitan, että jos tämä on tulos vedon häviämisestä, niin mikä on ongelma?"

Tuntien eliksiirin virkistävän vaikutuksen Ho sanoi: "Ei. Vetojen häviäminen ei ole minun juttuni. Mutta kenties minun täytyisi tulkita menneisyyttä uudelleen ja teeskennellä, että löin vetoa vain, jotta voisimme nauttia tästä hetkestä."

Althar nyökkäsi.

"Voisin jopa sanoa, että löin vetoa äärimmäisestä myötätunnosta ihmiskuntaa kohtaan, työntääkseni häntä vain jatkamaan ja jatkamaan."

Althar nosti kulmakarvojaan.

"Eikö?" Ho jatkoi. "Ja tässä menneisyyden tulkinnassa en edes lyönyt vetoa. Keksin vain kiihokkeen kaikkien hyväksi."

Ho otti toisen lasin ja joi sen. "Siis asioiden suurimmassa suunnitelmassa ei ollut mitään vetoa, en hävinnyt sitä ja monet aikaan sidotut ihmiset nauttivat 20 vuotta henkistä ja henkisyyden jälkeistä viihdettä."

"Siis nostetaan malja olemassaolon joustavuudelle ja syntymäoikeudellemme tulkita sitä niin, kuin haluamme", Althar sanoi napaten kaksi lasia ja tyhjentäen ne nopeasti peräjälkeen.

Juuri tuolla hetkellä St. Germain lähestyi pöytää leveä hymy kasvoillaan. "Althar, tosi hyvä, että liityt juhlaan mukaan ja tuet ystävääsi Hota tämän ikimuistoisena iltana."

"Aa, Pyhä Veli, eli itse St. Germain", Althar vastasi nousten ylös ja kumartaen. Osoittaen pulloa hän sanoi: "Olen tainnut aliarvioida huumorintajusi."

"Luultavimmin. Toivon, että arvostat sitä", St. G sanoi kumartaen takaisin.

"Tietysti arvostan sitä, että käytät tavuviivaa jakamaan holy-sanan (=pyhä) muotoon Ho-ly ja näin kutsut ystävääni valehtelijaksi. Ja samalla viittaat omaan titteliisi ja panet hänet juomaan koko jutun – se on hyvin vakuuttavaa. Sinulta taisi viedä – katsotaanpa – 20 vuotta keksiä se?"

St. G:n hehku muuttui hienoisesti violetista punaiseksi. Althar jatkoi: "Ei, vaan ottaen huomioon huumorintajusi se olisi liian nopeasti. Taisit juonia tätä lomallasi kristallivankilassa. Tuon aiheen ammattilaisena tiedän, että kristallit ovat hyvin inspiroivia. Ja se olisi antanut sinulle noin 100.000 vuotta keksiä tuo suunnitelma, eikö vain?"

St. G seisoi kuin jähmettyneenä, kun Ho tunsi, mihin Atlhar oli menossa tässä.

"Mutta se oli ehdottomasti sen arvoista", Althar jatkoi. "Tämä eliksiiri kompensoi pienen pistoksen ystäväni sydämessä, hänen häviämästään vedosta. Toisaalta, hävityllä vedolla pitäisi tasapainottaa voitettu veto, eikö niin?"

"Haluatko haastaa minut?" St. G kysyi, hänen kiukustumisensa ollessa tuskin havaittavaa.

"Joo, haluan. Nimittäin olen seurannut esitelmiäsi vuosien saatossa. Muuten, ne ovat oikein kivoja. Mutta ihmettelin: 'Milloin hän puhuu ainoasta olennaisesta asiasta?' Tarkoitan lopullisesta irtipäästämisestä."

"Lopullisesta irtipäästämisestä? Tarkoitatko siitä uskomuksesta irtipäästämistä, että erillisyys on totta?" Ho sanoi väliin.

"Juuri sitä", Althar virnisti.

"No", St. G mumisi. "Olemme pääsemässä siihen. Nimittäin jos sen tuo esiin liian varhain, monet juoksevat karkuun."

"Oikeasti?" Althar sanoi. "Nuo kovasti ylistämäsi suuret potentiaalit pakenisivat? Siis vetoni on tämä: tarvitset ainakin viisi vuotta vielä, ennen kuin sinulla on lopultakin rohkeutta puhua siitä."

"Haaste hyväksytty!" St. G karjahti ja lähti pöydästä.

"Se oli siistiä", Ho sanoi. "Ei aivan eleganttia Shakespearen tyyliä, mutta se toimi."

"Aivan, mutta tiedätkö mitä?" Althar sanoi raapien päätään. Hetken mietittyään hän jatkoi: "Tämä oli aivan liian helppoa. Epäilen, että kaikki tämä on todellakin Shakespearen tyyliä, ja Pyhä Veljemme oli jo mestarillisesti juoninut tuon draaman."

"Tarkoitatko, että me emme saaneet häntä lyömään vetoa, vaan tilanne oli toisinpäin?"

"Sitä epäilen. Pitkittämällä asioita näin kauan hän inspiroi meitä muita keksimään vaihtoehtoisia yrityksiä."

Ho ajatteli sitä. "Se on vielä siistimpää. Siis teeskennellään, ettemme nähneet hänen suunnitelmansa läpi ja tosiaan keksimme uuden vaihtoehtoisen yrityksen." Hän tyhjensi uuden lasin. "Mitä sanot tästä: sinä kirjoitat lopullisesta irtipäästämisestä, ja se voisi pakottaa hänet puhumaan siitä alle viidessä vuodessa. Jos hän puhuu, sinä voitit vetosi. Jos hän ei puhu, no, silloin hän oli luultavasti oikeassa viivytellessään, mutta ainakin sana on kiirinyt ja lisäksi voisimme saada uuden pullon eliksiiriä."

"Haaste hyväksytty", Althar sanoi. Hän otti uuden lasin, sulki kristallisilmänsä hetkeksi, ja kun ne taas avautuivat, shottilasi muuttui kauniiksi kirjaksi. "Tehty!"

"Hyvä", Ho sanoi. "Se näytti kovalta työltä. Rentoudutaan nyt ja nautitaan eliksiiristä. Lisäksi lyön vetoa, ettet pysty luomaan näin laadukasta eliksiiriä tyhjästä."

"Et puijaa minua noin helposti", Althar tiuskaisi. "Tiedoksesi vain, että minä "valoin" St. G:n vankilan kristallit, jotta hän keksisi juonen houkutella sinut siihen vetoon, jonka häviäisit, jotta voisin nauttia hienosta eliksiiristä tänä iltana, ainoastaan noin 100.000 vuotta myöhemmin. Kuka nyt on oikea Shakespeare?"

"Taisit juuri häpeämättömästi tulkita olemassaoloa uudestaan, saadaksesi oman olosi tuntumaan hyvältä."

"Kuka tietää? Mutta lyön vetoa, ettet pysty todistamaan, että olen väärässä."

He hymyilivät toisilleen ja kilistivät kristallilasejaan.

Joachim Wolffram on julkaissut henkisyyden jälkeisiä kirjoja, mm. Althar-sarja ( www.wolffram.de).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.