MATKAN LOPPU

Kirjoittanut Maxine Williams (www.crimsoncircle.com)

Kesäkuun 2019 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minulla on kaksi vanhempaa ja viisaampaa sisarusta nimeltään Mestari ja Minä-Olen. Kun valmistaudun elintärkeään matkaani, he auttavat minua pakkaamisessa. Tai paremminkin katselevat sivusta, kun pakkaan kassiani, eivätkä nosta eväänsäkään. Ainakin olen valmis lähtemään. He seisovat ovella, ojentavat minulle huonosti pakatun kassini ja lähettävät minut matkaan. Luulin, että he olisivat saattaneet tulla mukaani, mutta he sanovat, että minun pitäisi mennä yksin ja olla tulematta takaisin tai soittamatta vastaanottajan maksamaa puhelua. "Jäämme tänne", he sanovat. "Mutta älä odota mitään apua meiltä."

"Olkoon sitten, senkin itsekkäät sisaret", ajattelen itsekseni. "Pärjään hyvin yksinkin."

Kuulostaako tutulta? Lähdet urheasti matkallesi, mutta tunnet olevasi huonosti varustautunut matkaan. Nämä sisarukset saattaisivat liittyä seuraasi monen vuoden päästä, mutta tänään tuntuu siltä, ettet enää koskaan näe heitä.

Kun lähden, reppuuni on sullottu epäarvokkuutta, esi-isäkeho, kriittinen ja koskaan hiljentymätön mieleni, opaskirja nimeltään John (korkeampi itseni) ja monta repaleista kirjaa henkisyydestä. Minulla on vähän ruokaa ja vähän rahaa, ja toivon, että se riittäisi selviytymiseen.

Alussa matkustan urheasti yksin, tietämättömänä niistä kauhuista, jotka odottavat. Laahustan Pettymys-kujaa alas, Huoli-katua ylös, Epäily-umpikujan ohi Ahdistus-kadulle Aspekti-joen varressa, joka näyttää olevan täynnä krokotiileja. Matkan varrella poikkean Sairaus-motellissa, istun monta kertaa Avioliitto- ja Avioero-baareissa ja tulen ulos äärimmäisen uupuneena. Käyn gurujen luona ja kokeilen eri uskontoja matkan varrella, mutta mikään niistä eri ratkaise tämän matkan ongelmaa. Miten pääsen pois siltä? Onko edes mahdollista pysähtyä? Monta kertaa olen yrittänyt, mutta aina ilman menestystä.

Oltuani muutaman vuoden tällä äärimmäisen uuvuttavalla ja työläällä matkalla, tapaan kulkijan, joka vaikuttaa olevan hyvin samanlaisella polulla. Olen innoissani – tähän saakka olen luullut olevani ainoa. Kerron uudelle ystävälleni tarinan siitä, miten sydämettömät sisarukseni, Mestari ja Minä-Olen, hylkäsivät minut tällä matkalla ja jättivät minut taistelemaan kaiken tämän läpi yksin. Alan tavata muita etsijöitä tällä matkalla, kunnes minulle valkenee, että sitä he vain tekevät – loputonta vastusten etsintää. Jatkan omin päin.

Yhtenä päivänä tapaan erään naisen. Puren hammasta, kun hän katsoo minua päästä varpaisiin, sillä minusta on tullut kulkuri. Olen pitänyt samoja vaatteita kauemmin, kuin muistan, kenkäni ovat kuluneet, hiukseni hapsottavat ja niistä pilkottaa runsaasti harmaata. Vaikka olen enemmän kuin väsynyt, en ole kyennyt lopettamaan uuvuttavaa matkaani. Puhumme hetken. Hän kutsuu minut kotiinsa, antaa minulle vaatteita, kengät, vähän rahaa, lääkettä ja ruokaa. Hän kertoo minulle ryhmästä, joka tapaa joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina. Hän antaa minulle osoitteen ja sanoo: "Jos et pysty menemään paikan päälle, voit käyttää internet-kahvilaa ja olla hengessä heidän kanssaan katselemalla netissä." Minusta se on kummallista, mutta kokeilen sitä. Tästä on eniten apua, mitä kukaan on tarjonnut minulle lähdettyäni matkaan.

Olen löytänyt ensiapupakkauksen nimeltään Tobias. Rauhoittavaa balsamia sielulleni – hän on ystävällinen, lempeä ja selittää monia asioita. Olen edelleen sitoutunut matkaani, mutta pysähdyn joka viikko kuuntelemaan johonkin paikkaan, jossa voin käyttää WiFiä muutaman tunnin. Huomaan, että aina kun minun tarvitsee kuunnella näitä juttuja, rahaa tulee tyhjästä maksamaan internet-kahvilan veloituksen. Kuunnellessani joka viikko, onnistun käymään läpi koko materiaalin tuossa kirjastossa. Vie pitkän aikaa, ennen kuin ensiapu alkaa toimia, mutta minusta tuntuu paremmalta. Ja sitten ensihoitaja lähtee, ja minulle jää puhuva opaskirja nimeltään Adamus. En ole oikein varma siitä. Tämä opaskirja on epämiellyttävä, hän kertoo minulle asioita, joita en ymmärrä, ja hän käyttäytyy uhmakkaasti. Ainoastaan internet-kahvilan omaisuuden vahingoittamisesta aiheutunut lasku estää minua heittämästä tietokonetta lähimpään jäteastiaan.

Yksi hänen ensimmäisistä esityksistään on "Mahdollisuuksia menneisyydestä". Kuunneltuani sen lähden pois internet-kahvilasta, ja mitä tapahtuu? Auto törmää minuun. Kaikkina näinä matkavuosinani mitään näin vakavaa ei ole koskaan tapahtunut minulle. Herään yksityissairaalassa. Minulla on oma huone, ilmainen WiFi, älytelevisio ja monta katkennutta luuta. Minuun törmäsi auto, jota ajoi varakas mies, ja minun odotetaan olevan sairaalassa pitkään.

Olen kuitenkin kävellyt monta vuotta, ja vahvat luuni paranevat nopeasti. Mutta tämä toipilasaika sallii minun levätä, katsella televisiota ja oppia jotain Crimson Circlestä ja Shaumbra-nimisestä ryhmästä. Katselen monia juttuja. Syyllisyys motivoi tuota rikasta miestä tarjoutumaan maksamaan myös joitain ns. pilvikursseja. Ei ole aika parantaa ainoastaan katkenneita luitani, vaan myös monet sisäiset haavat. Kun lähden sairaalasta, en ole parantunut ainoastaan fyysisesti, vaan myös sydämessäni ja hengessäni.

Kuunneltuani tuota ärsyttävää Adamusta ja saatuani selville, ettei ole mitään matkaa, lakkaan lopultakin vaeltamasta ja etsimästä. Asetun aloilleni ja löydän työpaikan ja talon. Työni on tylsää, mutta sillä maksaa vuokran. Haavani ovat parantuneet, ja pystyn ostamaan itselleni vähän vaatteita. En näytä enää paljoakaan kulkurilta. Tämä opaskirja jonka kirosin ja jolle näytin keskisormea – mutta jonka kuukausittaisia esityksiä en jostain syystä koskaan jättänyt väliin – lopettaa luentonsa sellaiseen, mitä on mahdotonta kertoa. Merabhiin. En tiedä, toimiiko se vai ei, mutta kuuntelen edelleen Adamusta, jota en ymmärrä puoltakaan ajasta ja joka on edelleen äärimmäisen epämiellyttävä.

Ja sitten tulee se päivä. Siitä on 18 pitkää vuotta, kun lähdin tälle matkalle, ja ketä ilmestyy ovelleni? Sisarukseni, Mestari ja Minä-Olen. Missä he ovat olleet? Luulin, etten näkisi heitä enää koskaan. He ovat täysin vieraita. En voi uskoa, että asuimme ennen samassa talossa. Nyt he muuttavat meille, ja taas kerran asumme saman katon alla. Mutta olemme talon eri osissa emmekä kommunikoi keskenämme.

Keskustelut Mestarin kanssa tapahtuvat puhelimen välityksellä, mutta kun soitan, luuri lasketaan, ennen kuin edes alan puhua. Yhtenä päivänä kurkistan avaimenreiästä Mestarin huoneeseen. Se on ylellinen. Mestari siemailee samppanjaa ja istuu porealtaassa, kun taas minä elän tätä hädin-tuskin-tulen-toimeen elämää. Miten hän kehtaa? Kolistelen ja hakkaan ovea. Hän tulee ulos ja sanoo minulle, että minäkin voisin asua sillä tavalla, jos muuttaisin vain perspektiiviäni.

"Mitä????" Olen sanaton. Hän sanoo, ettei minun tarvinnut lähteä millekään matkalle, mutta päätin tehdä sen, joten miksi olen niin uhri sen vuoksi.

"Mitä????" sanon taas, järkyttyneenä ytimeeni saakka. Hän sulkee oven nenäni edestä.

Menen Minä-Olen-sisaren ovelle. Hänellä on pää pilvissä eikä hän edes ymmärrä, mistä puhun. "Mitä on epäonnistuminen? Mitä pettymys tarkoittaa?" Puhumme kuin eri kieltä.

Lopulta olen saapunut määränpäähäni … tavallaan. Matkani on ohi, ja tiedän, että minä ja sisareni opimme tulemaan toimeen keskenämme. Asumme tässä talossa nimeltään Tietoisuuskeho, ja olen varma, että jonain päivänä tulen täydellisesti toimeen näiden sisarusteni kanssa. Olen antanut heille anteeksi sen, että he päästivät minut lähtemään omin päin. Olihan se lopulta aikamoinen seikkailu.

-----

Maxine syntyi Englannissa, mutta lähti Afrikkaan teininä, kunnes palasi Englantiin suoritettuaan arkkitehtuuriopintonsa. Hänen isänsä oli Sierra Leonesta ja hänen äitinsä oli syntynyt Jamaikalla. Nyt hän auttaa työkseen ihmisiä saamaan parempilaatuisen kodin itselleen. Hän löysi Crimson Circlen syyskuussa 2015. Maxine joka on yhden tytön äiti, on matkustanut laajasti Euroopassa, Länsi-Afrikassa ja USA:ssa. Hän on päättänyt nauttia tästä elämästä täysillä Oivaltamisen jälkeen. Häneen voi ottaa yhteyttä sähköpostilla.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.