KIRJE UUSILLE SHAUMBROILLE

Kirjoittanut Jennifer Walsh-Rupakheti (www.crimsoncircle.com)
Maaliskuun 2020 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Muistan, että silloin kun Adamus tuli johtamaan Crimson Circleä 2009, hänellä oli usein tapana kysyä meiltä: "Oletteko todella tunteneet "minä olen" -olemuksen? Oletteko todella yhdistyneet siihen?"

Hän kysyi yleisöltä Coal Creek –kanjonin yhteisösalissa (ennen Crimson Circlen yhteyskeskuksen olemassaoloa) ja sai aina kahdenlaisia vastauksia. Sen saattoi aistia shaumboista, jotka olivat todella tunteneet sen ja yhdistyneet "minä olen" -olemukseen. Sen saattoi nähdä heidän silmistään.

Adamus esitti meille tämän kysymyksen monta kertaa, monien vuosien kuluessa, ja yllytti meitä kaikkia tuntemaan sen. Kuitenkin vasta äskettäin todella ymmärsin, miksi hän teki näin ja miksi on niin tärkeää saada tuo vahva ja vankka yhteys.

Kymmenen vuotta ennen sitä, reilu parikymppisenä, olin havainnut, että voisin sulkea silmäni, sulkea pois tämän todellisuuden ja sukeltaa syvälle itseeni. Silloin menin makuulle, suljin silmät ja sukelsin vapaasti syvälle sisääni ja etsin – yritin löytää jotain. En ollut edes varma, mitä etsi – tiesin vain, että siellä oli jotain. Tein tätä tuntikaupalla. Ja yhtenä päivänä löysin sen. Löysin tuon erityispaikan, tuon osani joka oli rauhassa. Tuon osan joka oli hiljainen, lämmin, lempeä ja hyväilevä. Olin kotona.

Minulla oli monia vaikeita aikoja kaksi- ja kolmikymppisenä, ja meneminen tähän erityispaikkaan sisällä oli ainoa tapa, jolla selviydyin todellisuudestani. Useimpina aamuina minun täytyi istua tässä paikassa niin kauan, kuin aika salli, jotta pystyin kokoamaan itseni, pukeutumaan ja kohtaamaan päiväni.

Joinain päivinä makasin tunteja sängyssä ja leijuin ja paistattelin tässä erityispaikassa. Katson taaksepäin nyt, 20 vuotta myöhemmin, ja tiedän, että nämä olivat kallisarvoisia aikoja. Parhaita aikoja.

Tämä erityispaikka oli "minä olen" -olemukseni.

Vietin niin paljon puhdasta, arvokasta ja parantavaa aikaa siellä, että aloin tuntea sen intiimisti. Ja se tunsi minut, jokaisen ajatuksen ja jokaisen pelon. Tämä oli todellinen minä.

Ajan kuluessa tuli helpommaksi ja nopeammaksi päästä sinne. Minun ei enää tarvinnut sulkea pois ulkoista maailmaa tai meditoida tuntitolkulla. Se integroitui, se oli aina siinä, kanssani kaikkialla ja kaikin tavoin. Minun ei enää tarvitse mennä sinne. Se olen minä.

Adamus alkoi hiljattain puhua enemmän energiasta ja sanoi, että kaikki mitä havaitset, on sinun energiaasi. Ensin tämä oli minusta konstikasta nähdä ja hyväksyä. Mutta olen tehnyt tätä työtä jo monta vuotta, joten tiesin, että selkeys tulisi jossain kohtaa. Ei ollut tarvetta tehdä työtä sen eteen, joten sivuutin sen olankohautuksella ja jatkoin elämääni.

Mutta tuo viesti pysyi kanssani. Se seurasi minua kaikkialle: "Kaikki on sinun energiaasi." Se levisi elämääni viikkoja ja kuukausia ja ravisteli joka hetken perustaa.

Yhtenä iltapäivänä istuessani keittiön pöydän ääressä ja siemaillessani teetä, sain ajatuksen/oivalluksen. Nuori tyttäreni istui minua vastapäätä. Kaikki mitä hän havaitsee, on hänen energiaansa.

Hän havaitsee minut. Hän on luonut minut. Minä en ole todellinen.

Kaikki pysähtyi. Se iski minuun syvälle, niin syvälle että se sai aikaan voimakkaan paniikkikohtauksen. Vatsaa pakottavan, suolistoa vääntävän mustuuden.

Yritin välttää sitä. En voinut antaa itseni mennä siihen. En kaiken sen jälkeen, mitä olen käynyt läpi. Ei ollessani näin pitkällä tätä polkua. Mutta se nakersi syvältä. Mustuus laajeni. Olin täysin jähmettynyt. En pystynyt pakenemaan sitä. Minä en ole todellinen.

Mitkään sanat eivät voi tosiasiassa kuvata, miten kamala tuo tunne oli. Olin kuilun partaalla.

Mutta sitten, hetkessä, sain yhden elämäni kauneimmista ja pyhimmistä kokemuksista. Hetkessä tuo paikka, se jonka tunsin erittäin hyvin, pyyhkäisi sisään ja tyynnytti kaiken. Minä olen. Minä olen olemassa.

Se tuli sisään ja höllensi jokaisen pelko- ja epäilymolekyylin. Se levisi joka osaani. Se tuki ja hyväili minua. Se piti minua sylissään. Se suuteli minua. Kaikki epäily ja kaikki pelko, etten ollut olemassa, yksinkertaisesti suli pois.

Minä olen olemassa. Minä olen olemassa. Minä olen olemassa.

Puhkesin kyyneliin. Kiitollisuuden kyyneliin tuota nuorempaa minua kohtaan, tuota tolaltaan olevaa minua kohta, tuota parikymppistä minua jolla oli paljon tuskaa, joka oli hyvin yksinäinen, hyvin eksynyt. Mutta joka kuitenkin etsi ja etsi, kunnes löysi todellisen itseni, "minä olen" -olemuksen.

Kyyneleet vierivät kasvojani pitkin, kun minut valtasi kiitollisuus itseäni kohtaan kaikista noista tunneista, päivistä ja vuosista istuen "minä olen" -olemukseni kanssa, tutustuen siihen hyvin syvästi, hyvin intiimisti, hyvin varmasti. Tuntien sen niin puhtaasti, ettei mikään voisi koskaan saada minua epäilemään sitä, sillä se olen minä.

Siis, rakas uusi shaumbra, kun katselet noita aiempia Adamuksen shoudeja ja hän kysyy sinulta: "Oletko todella tuntenut "minä olen, minä olen olemassa"?" yllytän sinua tekemään sen. Etsi se. Vaali sitä. Ihaile sitä. Se olet sinä, ja sinä tarvitset sitä, sillä jonain päivänä sinäkin saatat kyseenalaistaa koko olemassaolosi. Ja ainoastaan yhteytesi "minä olen" -olemukseen voi vastata tuohon syvällisimpään ja synkimpään kysymykseen.

*****

Jennifer Walsh-Rupakheti asuu Belfastissa Pohjois-Irlannissa, jossa hän on kahden nuoren mestarin äiti ja Namaste-joogakeskuksen omistaja ja toimitusjohtaja. Käytyään läpi julman heräämisensä 1999 ja sitten kuljettuaan siinä yksin 10 vuotta, hän oli hyvin onnellinen löytäessään Crimson Circlen 2009. Jenniferin tausta on taiteessa ja designissa, ja hänellä on kaksi omaa hopeatyötä Irlannin kansallismuseossa Dublinissa. Hänen nettisivunsa ovat namasteyogacentre.co.uk.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.