FOKUKSESTA VAPAUTEEN – MITEN HULLUA MENOA!

Kirjoittanut Donna Van Keuren (www.crimsoncircle.com)

Kesäkuun 2017 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olen fantastinen fokuksessa, tuossa arvokkaassa enkeliaistissa, joka sallii meidän mennä syvälle kokemukseen. Olen mestari siinä ja tutkinut tiheimmästä tiheintä yhden tarkoituksen kera. Nyt on aika laajentua JA-tilaan, ja Adamus on auttanut minua avautumaan vapaisiin aisteihini, niihin jotka ovat mieleni (joka on fokuksen työkalu) kontrollin ulkopuolella.

Laajentumiseen on sisältynyt muutama yllätys. Viisi aistiani on toiminut enimmäkseen entiseen tapaan, vaikkakin hieman kummallisesti nykien, ja uudet aistit ovat edelleen melko mystisiä, mutta havaintojani päällystää nyt täysin uusi tietämistaso humoristisilla ja odottamattomilla tavoilla. Kokemus on vähän kuin ohjelmistopäivitys, kun huomaa, että laite on vähän liian vanha pyörittämään uutta järjestelmää, joten bugeja selvitetään lennossa.

FOKUKSEN VIISI AISTIA – VERSIO 2.0

Näkeminen

Katson edelleen maailmaa ja näen ennakkokäsitykseni siitä. Katson peiliin ja näen vanhat sotahaavani ja uuden ajan kohtani. Näen ne neljä seinää, jotka majoittavat minut, ja kasan likaisia vaatteita ja astiat, jotka minun on vielä pestävä. Olen hyvin tietoinen luovasta projektistani, jonka jätin kolme kuukautta sitten ja joka tuppaa äärinäkökenttääni. Tiedän kuitenkin, ettei se mitä näen silmilläni, ole koko kuva – se on vain yksi mahdollinen muoto siitä, mitä oikeasti on. Taika kajastaa kulissien takana, mutta silmäni ovat niin ehdollistuneet näkemään tuntemani todellisuuden, etten pysty fokusoitumaan muihin mahdollisuuksiin selkeästi.

Jostain kumman syystä silmäni ovat nyt olleet todella väsyneet ja käyttäytyneet kummallisesti. Tämä on häiritsevää, mutta koska tiedän, että kaikessa on kyse valaistumisestani, arvaan, että kaikki se on vain osa siirtymistä fokuksesta erilaiseen näkemistapaan. Ainakin näin kerron itselleni.

Kuuleminen

Korvani toimivat oikein hyvin, kiitos. Kuulen naapurin koirien haukkuvan kaikkina vuorokauden aikoina kirkkaammin kuin koskaan, myös tyyny pääni päällä, mutta nyt valitettavasti kuulen myös niiden ahdistuksen haukkumisen alla.

Tunnen myös muutoksen energiassa, kun ihmiset pujahtavat tarinoihinsa (se tuntuu jännittyneeltä, sulkeutuneelta ja kiertävältä). Kuulen, kun valtapelit operoivat jonkun sanojen takana, ja siksi minusta tuntuu superpaskalta, kun täytyy kuunnella mainoksia, uutislähetyksiä, draamaohjelmointia tai mitä tahansa, minkä on suunniteltu manipuloivan mieltäni ja tunteitani.

Positiivisena huomiona, kaunis musiikki on vielä kauniimpaa kuin ennen. Tunnen pyhän geometrian ja värit sointujen sisällä. Valitettavasti kuulen myös muusikon persoonan sävelten päällä, erityisesti jos se yrittää ajaa esitystä. Koska minulla on monen elämän rakkaussuhde musiikkiin ja useat aspekteistani ovat olleet eksperttejä energiamanipuloinnissa, minun on erityisen tuskallista tiedostaa tämä ja se on ollut erinomainen tilaisuus penkkeilyyn … paljoon penkkeilyyn.

Olen alkanut myös kuulla mieleni loputtoman hölötyksen ja tunnistaa sen järjettömyyden. Ironista kyllä, kun aloin kuunnella mieltäni uskomatta, mitä se sanoi, huutaminen väheni huomattavasti. Vasta silloin, hiljaisuudessa, löysin "velhon verhon takaa", pimeämmän ohjelmoinnin, joka pyöritti apinamielen show'ta.

Energiat ovat sisälläni nyt harmonisempia, avoimempia ja virtaavampia, mutta kun kuulen riitasointuja kehittyvän, tiedän, että jotain nousee esiin tasapainotettavaksi. Kuuntelen itseäni täysin uudella tavalla.

Haistaminen

Nenäni ei ole erityisen yliherkkä, vaikka olen toisinaan haistanut asioita, joita ei ole lähimaillakaan, kuten esimerkiksi ruuan laittaminen televisio-ohjelmassa Ranskassa. Kyse oli ruuasta, joka oli tehty omenista ja päärynöistä, ja se tuoksui USKOMATTOMALTA!

Suurin muutos hajuaistissani on kehittyvä kyky havaita energiatuoksuja. Esimerkiksi haistan aromeja, jotka on punottu ihmisten elämäntarinoihin, ja ymmärrän yrittämättä kuviot, jotka saivat aikaan ne. Haistan myös kaaoksen ihmisten tai tapahtumien ympärillä, sekä mahdollisuudet, jotka eivät palvele minua.

Mielelläni on omat ajatuksensa siitä, mitä minun pitäisi tai ei pitäisi tehdä, ja se on usein ristiriidassa tämän sisäisen tietämisen kanssa. Se haluaa tehdä kivoja asioita (tämä on palkka siitä, että on nimetty Donna Reedin mukaan). Huomaan, että "kiva" on nelikirjaiminen sana, joka merkitsee "oivallusta ei voi tulla", ja se on sabotoinut kykyäni rakastaa itseäni. Mutta nenä tietää. "Kiva" ei huijaa sitä. Opettelen kiinnittämään huomiota tähän uuteen hajuaistiini, luovun psykohölötyksestä ja Toucan Samin tapaan (joka pystyi haistamaan hyvän hedelmäisyyden Froot Loops -muroista) "seuraan nenääni".

Maistaminen

Makuaistini on suoraan yhteydessä hajuaistiini. Hyvin samaan tapaan kuin haistan ydinolemuksen jonkin takana, maistan nyt jonkin kokemuksen intohimomahdollisuuden.

Surullista kyllä, suurin osa ihmistoiminnasta on täynnä ohjelmoitua tekemistä ja sen seurauksena ne eivät ole kovin maukkaita. Suurin osa niistä asettuu vertailtaessa pihallani olevan hirvenkakan kohdalle (mistä muistuu mieleeni, että yhtenä päivänä piha oli täynnä hirviä … todella taianomainen kokemus … kunnes ne lähtivät). Lyhyesti sanottuna, elämässäni ei voi olla enää kyse sotkujen siivoamisesta, edes omieni.

Uusi makuaistini paljastaa, että mieleni määritelmä intohimosta oli vain tarve valepuvussa. Tarpeessa on selvä maku. Siinä ei ole iloa. Ehdollistunut tarpeen ajama tekeminen on yllättävän intohimotonta, turhaa ja säälittävää.

Nyt kun alan kuolata mahdollisesta luomuksesta ja pureskelen ajatusta vähän, voin kertoa välittömästi, jääkö siitä minulle kitkerä tai lattea ja intohimoton jälkimaku. Minun ei tarvitse enää osallistua johonkin, ennen kuin oivallan, että se kyllästyttää minut kuoliaaksi. Minun täytyy vain maistaa energiaa, ja tiedän.

Tämän vuoksi kitarani on edelleen soittamatta ja taidetarvikkeeni käyttämättä. Vuosien treenaus on hyödyntämättä, koska en vain voi tehdä samoja vanhoja asioita samoilla vanhoilla tavoilla eivätkä uudet tavat ole vielä paljastuneet, vaikka tunnen muutoksen muhivan.

Muiden intohimoisten nautintojen puuttuessa ruoka on ainoa ilo, joka elättää minut, ja makuni hyvään elämään on laajentunut. Surullista kyllä, sen tuloksena myös minä.

Tunteminen

Tuntoaistini on kehittynyt eniten, ja siitä tulee epämukavan herkkä. Tunnen järkyttävän selkeästi KAIKKI ne hullut muutokset, joita tapahtuu kehossani, korostuneesti ja voimakkaammin kuin koskaan.

Tiedän varmasti, että esi-isäkehoni on vapautumassa, koska tunnen osan itsestäni kuolevan. Tämä on ollut uskomattoman pelottavaa, koska tiedän myös, ettei minun ole tarkoitus korjata sitä, mikä on lähdössä.

Samalla tavalla tunnen, kun uutta energiaa tulee minuun ja osuu uskomusjärjestelmieni ja kätkettyjen traumojeni seinään. Sitten kun asiat lopulta vapautuvat, olen väsynyt, flunssainen ja masentunut, kuin humaltunut toukka, jumissa itse luomassani tyhjiössä odottaen kärsimättömästi uuden ilmestymistä.

Mieleni on lopultakin antautunut sille tosiasialle, ettei se voi hallita luomistani uudelleen eikä se voi auttaa minua ymmärtämään sitä. Kuitenkin tuntiessani kehoa, tunnen yllättävää jännitystä. Se on ilahtunut laajentumisesta mielen manipuloinnin yli. Kaiken tämän tuntemien on ollut yhtä vuoristorataa – kaaosta liikkeessä, beibi.

VAPAAT AISTIT

Siirrytään vapaisiin aisteihin. Adamus on esitellyt keahakissa ja Mestarin elämää 4:ssä meille joitain näistä aistijalokivistä. Olen huomannut, että niitä on vaikea määritellä. En koe niitä yksitellen, vaan ne tuntuvat uivan toistensa läpi sekä ihmisaisteihini ja niiden päälle. Ne antavat minulle laajentuneen epälineaarisen tietämisen, joka värittää havaintojani uudella tavalla.

Kuluneiden 10 vuoden aikana elämäni purettiin täysin, ja oli vaikea käsittää, että tein sen itselleni tarkoituksella. MITÄ oikein ajattelin!!!? Tulin tähän maailmaan tiukkana ja puritaanina korjaaja-pelastajana, joka ironista kyllä, ei pystynyt pelastamaan yhtäkään sielua, vaan sen sijaan juoksi naama edellä pimeimpiin demoniaspekteihinsa. Oikeasti? Mikä sai minut ajattelemaan, että se oli hyvä elämänstrategia? Se kaikki tuntui melko julmalta, ja olen tuntenut paljon surua ja katumusta.

Uudet aistini paljastavat kuitenkin tiettyä kauneutta tässä kaksinaisessa mallissa, sillä miten muuten olisin voinut päästää irti identiteeteistäni? Olin niin kiintynyt niihin, että minun täytyi epäonnistua suuren hylkäämisen kera voidakseni päästää niistä irti. Minun täytyi jauhaa se kaikki tomuksi löytääkseni ikuisuuden sisältäni. Kun katson esiin tulevilla aisteillani omaa jääräpäisyyttäni, näen sen itse asiassa melko huvittavana.

Juostuani elämien ajan pakoon väistämätöntä, olen oppinut, että pimeimmän demonini ja valoisimman valotyöntekijäni integroiminen ei-kaksinaiseksi myötätuntotilaksi, ON se suuri lahja, jonka annan itselleni. Se on myös perintö, jonka jätän rakkaideni avattavaksi, kun he ovat valmiita. Kaikki karmakaverini tulivat maisemiin tällä kertaa hurraamaan minulle, pettämään minut ja laittamaan minut tällä itserakkauspolulle. En pystynyt pelastamaan heitä, koska he eivät halunneet pelastua! Kuvittele. Heidän tehtävänsä oli pistää MINUT liikkeelle. Minulla ei ollut aavistustakaan, että olimme niin luovia … niin rohkeita … niin viisaita … mutta itse asiassa, se oli upea suunnitelma ja melko hemmetin kaunis.

Elämäni näkeminen tämän paljastuvan KAUNEUS-aistin kautta avaa RAKKAUS-aistini – suuri mysteeri joka kehittyy edelleen paradoksaalisten kokemusteni kautta. Se laajentaa myös MIELIKUVITUSTANI, mikä tekee luomuksistani vähemmän mentaalisia ja paljon virtaavampia. Sen tuloksena KOKONAISUUS-aistini laajenee. Nyt on tilaa synkronismille ja yllätyksille.

VAPAA ENERGIA

Näiden uusien havaintojen myötä huomaan uuden energiavirtauksen, jota vanha ehdollistumiseni ei ole ohjelmoinut. Se tuo raikkaan aallon odottamatonta, ja haistan sen tulevan niin, kuin haistan otsonin tuulessa, joka edeltää myrskyä. Se on sähköinen ja mielelleni epävarma asia, koska se aiheuttaa sekasortoa elämässäni kaikkeen, mikä on edelleen tiukkaa tai kontrolloitua. Kuitenkin tunnen innostusta, kun kehoni vastaanottaa sen, sillä se tuntee kauneuden, mihin mieli ei pysty. Paras sana kuvaamaan tätä energiaa on "vapaus". Olen hengittänyt sitä sisään nyt kuukausia. Ensikosketus on autuas, mutta sitten seuraa vääjäämättä kaaosta. Opettelen rentoutumaan tähän ja pelkästään sallin sen. Luottamus on ehdottomasti välttämätöntä.

Vapaa energia luo hetkessä. Jos kuitenkaan en usko, että saan, mitä tarvitsen, tai että minun täytyy kontrolloida prosessia, luottamuksenpuute ohjaa luomukseni vaihtoehtoiseen universumiin tai tuo sen kaoottisella ja vääristyneellä tavalla. Jos luotan, saan, mitä tarvitsen, juuri silloin kun tarvitsen, tavalla jota en osaa odottaa. Vaikein oppitunti ikinä, mutta myös eniten elämää muuttava.

Luottamisvalintani paljastaa, miten maadoittumaton olin ennen. Se näyttää minulle, miten tärkeää on "olla tässä nyt ja sallia". Säteilemällä luottamusta en enää piiloudu ja tämä sallii uusien luomusten löytää minut. Maadoittumalla hetkeen tuon Theosin itselleni.

Olen alkanut rentoutua tähän, vaikka se on edelleen toisinaan töyssyistä kyytiä. Kenties suurin indikaattori edistymisestäni on, että alan nähdä suuren kosmisen silmäniskun ja nauran kunnolla itselleni. Näen, miten kaikki – myös vaikeat asiat – kehittyy hienon aikataulun ja suunnitelman mukaisesti. Mieleni ei olisi KOSKAAN suunnitellut tätä ja myönnän, että saan nyt epäkunnioittavat kiksit siitä kaikesta. Kenties koko luomisprosessin pitäisikin olla HAUSKA. Vau, mikä ajatus!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.