AISTIMUKSELLISTA VASTAANOTTAMISTA

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Elokuun 2020 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Se mitä haluan jakaa tässä kuussa, tuntuu niin laajalta ja kauaskantoiselta, että sen tiivistäminen järkevään määrään sanoja on tuntunut melko arveluttavalta. Toisaalta, se on hyvin yksinkertaista eikä mitään, mistä emme ole jo kuulleet. Mutta tässä hidastetussa todellisuudessa ihmiskokemukselta kestää tovin päästä tuon ajatuksen tasolle, mikä merkitsee, että tunnetason ymmärrykseni tästä aiheesta on hyvin tuore. Ja mitä enemmän tutkin sitä, sitä enemmän oivallan, miten ensisijainen tekijä se on yltäkylläisyydessä, terveydessä, anteeksiannossa, sallimisessa, luomisessa, taikuudessa ja hyvin paljossa muussa. Tuo aihe on yksinkertaisesti vastaanottaminen.

Tajusin vastaanottamisen käsitteenä jo kauan sitten, kirjoitinkin siitä tässä, mutta hiljattain se meni perille täysin uudella tavalla, hyvin arkisen asian laukaisemana. Olin Geoffin, Lindan ja muun ryhmän kanssa studiolla Louisvillessä nauhoittamassa Adamuksen uutta tuotosta. Olimme juuri lopettaneet lounaan, ja tein kahvia ennen viimeistä sessiota. Mestarien klubin hieno espressokeitin voi tehdä kaksi annosta kerralla, mutta joskus hiivin tekemään vielä yhden annoksen samoista kahvinpuruista, saadakseni "vielä vähän lisää". Pohtiessani, haluaisinko tehdä tuollaisen valmistusrikoksen tällä kertaa, mystinen tietämisjyvänen putosi: en tarvitsisi enempää, jos vastaanottaisin täysin sen, mitä minulla jo oli.

Pysähdyin kuppi kädessäni ja suljin silmäni. Tuntiessani, että tuossa pienessä tammenterhossa oli kokonainen viisausmetsä, halusin pysyä tuossa hetkessä, hengittää sen sisään, kirjoittaa sen muistiin, tutkia sen sopukoita ja päästä sen juurille. Mutta tuotantopöytä kutsui, joten panin sen talteen myöhempää ajankohtaa varten. Muutaman seuraavan päivän kuluessa aloin kirjoittaa uudelleen elämääni.

Tässä on se, mitä löysin, ja vaikka paljon siitä on kerrottu ruokaan ja keho-ongelmiin liittyen, sitä voi soveltaa kaikkeen.

Monien meidän tapaan olen ollut jatkuvassa kamppailussa fyysisen itseni kanssa, erityisesti ylipainon ja yleisten kipujen ja särkyjen osalta, ja myönnän yrittäneeni monia tapoja "korjata" sitä (vaikkei minun pitäisi …). Jotkut "ratkaisut" ovat toimineet tilapäisesti, mutta lopulta kehoni on torjunut ne kaikki. Tuntuu siltä, että keho-ongelmat ovat yksi viimeisistä kärsimysalueista koko elämässäni, erityisesti kun kyse on ruuasta. (Voimmeko vain eliminoida tarpeen syödä?) Käy kuitenkin ilmi, että on yksi asia, jota en ole tehnyt, ja tämä on sen vastaanottaminen, mitä syön. Voi, olen tehnyt paljon kontrollointia, rajoittamista, ohjaamista, suunnittelua ja toisinaan mässäilyä ruokaan liittyen, mutten ole koskaan yksinkertaisesti vain vastaanottanut sitä.

Tähän on monia syitä, ensisijaisesti se, että ihmiset eivät yksinkertaisesti vastaanota kovin hyvin. (Se miksi näin on, vaatisi toisen artikkelin.) Lisäksi lapsena oman kehoni palautteen ohitti nälkä ja/tai tottelevaisuus, kunnes tapa, ahdistus ja uskomukset sanelivat syömiseni enemmän kuin mikään muu. Mutta nykyään olen paljon parempi kuuntelemaan, mitä kehoni haluaa, joten miksi on jatkuvaa epätasapainoa? Miksi kurinaa, turvotusta, särkyä ja painoa riippumatta siitä, mitä syön tai ei syö?

No, kiitos tuon pienen espressokupin, minulle valkeni viimeinkin, etten ole vastaanottanut ruokaani (mikä saa minut ihmettelemään, mitä muuta en ole vastaanottanut). Olen yrittänyt auttaa kehoani "hyväksymään" sen, mitä tahansa syön, yrittänyt "antaa sen palvella minua", mutta se oli vain mentaalijumppaa. Sitten palasin takaisin johonkin sellaiseen kuin "ei hiilihydraatteja", mikä kyllä vähensi kipuja ja särkyjä, mutta sitten rakkaasta kehostani tuntui pakotetulta ja riistetyltä. Se oli valtapeliä toisensa jälkeen. Mutta sitten jos päästän irti ja syön, mitä haluan, paino hiipii ylöspäin ja ylöspäin ja ylöspäin. Se on tuntunut vuosia mahdottomalta pattitilanteelta.

Tämä vastaanota-viesti Itseltä oli jotain uutta, ällistyttävän ilmiselvä mutta tuore. Niinpä päätin samana iltana hemmotella itseäni kivassa ravintolassa, syödä, mitä halusin, ja vastaanottaa sen kaiken. Yllätyksekseni tunsin Adamuksen liittyvän seuraani ensimmäisen ruokalajin kohdalla ja valmentavan vähän siinä, miten vastaanotetaan ruokaa. "Se voi olla melkein orgastista", hän sanoi yhdessä kohtaa. Se sai minut kikattamaan ääneen, mutta kävi ilmi, että hän oli ehdottoman oikeassa! (Miksi olen yllättynyt?) Hidas syöminen, nauttien aistillisesti jokaisesta suupalasta ilman katumusta tai syyllisyyttä, merkitsi, että yksinkertainen ateriani oli uskomaton kokemus. Jos en olisi ollut julkisella paikalla, olisin uppoutunut siihen vielä enemmän. (Ottaen ruuan tai juoman suuhun, tunnustellen ja maistellen sitä, kokien sen ja lopulta sallien sen siirtyä kehooni, vastaanottaen ja sallien sen täyttää minut – no, voit nähdä, miten siinä voisi vähän innostua …) Usko minua – on hyvin, hyvin aistillista todella avautua ja vastaanottaa. (Se tuo mieleeni ravintolakohtauksen elokuvasta "Kun Harry tapasi Sallyn". Kenties kyse oli oikeasti ruuasta eikä siitä, että hän teeskenteli orgasmin. Kenties toinen asiakas sai sen aikaan sanoessaan tarjoilijalle: "Otan samaa, mitä hänellä on!")

Muutaman viime päivän olen harjoitellut tätä jatkuvasti, erityisesti ruuan kanssa, mutta myös kaikessa muussa, ja alan nähdä, miten "vastaanottaminen" saattaa olla avain kaikkeen, mitä Adamus on sanonut!

Jos kaikki on minun energiaani, joka palvelee minua – yltäkylläisyytenä, ruokana, rakkautena tai jonain muuna – ei ole muuta tekemistä kuin vastaanottaminen. Silloin kun en salli tuota nautintoa itselleni syyllisyyden, kehohäpeän, kärsimyksen, hämmennyksen, fyysisyyteen turhautumisen jne. vuoksi, asiat pystyvät epätasapainossa. Silloin kun todella vastaanotan, kaikki joka hetki on tarpeeksi eikä mitään tarvitse hamstrata tai varastoida läskiksi tai minkäänlaiseksi ylimääräksi. (Jos kauhon sisään kaikkea "oikeaa" ruokaa, mutten vastaanota sitä, mitä kehon ylipäätään pitäisi tehdä sillä?)

Meillä on monia aisteja tai tapoja havaita, mutta minulle "havaitseminen" merkitsee tietoisuuden menemistä minusta johonkin "tuolla ulkona". Toisaalta, aistimuksellinen vastaanottaminen merkitsee tietoisuuden menemistä toiseen suuntaan – vastaanottamista lähettämisen sijasta, aistimuksellista vastaanottamista kurkottamisen sijasta. Kun pitää lämmintä teekuppia kädessään, tavallisesti "sinä" (sisäinen) havaitsee "kupin" (ulkoinen) lämmön. Mutta kokeile tuon lämmön vastaanottamista havaitsemisen sijasta, ja sitten aisti hienovarainen muutos siinä, miten energia liikkuu.

Leiki tällä! Kun sinulla on seuraavan kerran nälkä, sen sijaan että ajattelet, mitä sinä haluat syödä, kysy keholtasi, mitä se haluaa vastaanottaa. Oman kokemukseni mukaan se on täysin eri kysymys, ja vastaus tulee eri paikasta sisällä. Minä saatan haluta piparia, mutta kehoni saattaa haluta vastaanottaa jotain täysin muuta.

Miten vastaanotetaan? No, se on vastakohta sille, että kauhoo kehoon, mitä ajattelee, että sen pitäisi saada, "käyttää" ruokaa nälkään, tunteisiin ja tylsyyteen ja tuputtaa rajoituksia ja raskaita aktiviteetteja – kaikki tarkoituksena työntää, vetää, kontrolloida ja muokata jotain pois siitä, mitä se on. Sitten teemme saman elämän kanssa ja yritämme muotoilla sen sellaiseksi, mitä haluamme sen olevan.

Vastaanottaminen on avata aistit ja sallia jonkin tulla esiin sisälläsi. Ruuan toivottaminen aistillisesti tervetulleeksi kehoon on pyhä teko. Täydellinen kontrolloinnin, manipuloinnin ja rajoittamisen vastakohta, ja ruualla on silloin täysin erilainen vaikutus kehoosi. (Olen varma, että tämä on totta riippumatta siitä, onko yksilö alipainoinen, ylipainoinen vai tasapainoton jollain muulla tavalla.) Ruoka, kuten kaikki muukin, on palvelemassa minua – ei yrittämässä voittaa vastarintaani sitä kohtaan.

Ateriat ovat nyt niin uskomattoman nautinnollisia, että minulta kestää kaksi kertaa kauemmin syödä puoltakaan entisestä. (Siinä on jotain pohdittavaa …) Ja myös aterian jälkeen jatkan tietoisesti ruuan vastaanottamista. Vähän turvotusta? Vastaanota se. Kipua jossain? Vastaanota se. (Vinkki kivun yli menemiseen?) Mielenkiintoista kyllä, vastaanottaminen on hyvin feminiininen dynamiikka, kun taas maskuliininen puoli on päällekäyvä ja tuputtava. Noiden kahden on ehdottomasti aika saada aikaan uusi sisäinen tasapaino. (Taas yksi syy SES:n käymiseen, mutta se on toinen aihe.)

Mitä jos vastaanottaisimme kaiken elämässä – jokaisen kokemuksen, jokaisen kohtaamisen, jokaisen teon, jokaisen hetken? Miten synkronistista, harmonista ja yltäkylläistä elämästämme tulisi? Se on, kuin olisi ehdottoman täydellisen lahjan saaja, uudestaan ja uudestaan, eikä se joka yrittää selvittää, mikä on oikea asia annettavaksi, miten se annetaan, miten se paketoidaan, onko se oikeaa kokoa, ja kaikkea muuta hässäkkää, mitä tulee antamisen myötä. Miten aistillinen kokemus onkaan vastaanottaa joka hetkessä vesi, ilma, kylpy, uutiset, musiikki, melu, naapurit, yltäkylläisyys, elämä jokaisella hengenvedolla. Miten uskomatonta onkaan tuntea se ja tuntea itseni vastaanottavan sen. Kaiken.

Mene kävelylle ja vastaanota polku, kun se liikkuu jalkojesi alla. Vastaanota aistimukset kehossasi, kun se liikkuu. Vastaanota puut ja linnunlaulu niissä. Vastaanota auringonvalo ihollasi. Se on helpompaa, koska aurinko on niin suuri, kirkas ja voimakas, että usein hahmotamme sen valon "tulevan meihin". Kuvittele nyt, että "minä olen" -olemuksesi olisi yhtä suuri ja säteilevä kuin aurinko ja jatkuvasti antaisi ja antaisi ja antaisi ja antaisi, ja sinun täytyisi vain vastaanottaa. Kyllä, "minä olen" on antamista varten.

Vastaanota myös "huonot" jutut – kipu, läski, pettymys, yksinäisyys, kaikki. Vastaanota kaikki ja katso, mitä tapahtuu.

Uskon, että olemme tulleet kohtaan, jossa on siunatumpaa vastaanottaa kuin antaa, ja tästä syystä: kun olet "minä olen" -olemuksesi virrassa, todellisuutesi jokainen osa on tilaisuus vastaanottaa. Energiasi, kuten aika, kulkee lävitsesi, ja koko luomakunta on omaa energiaasi. Sinä – paikallasi tässä nyt-hetkessä todellisuutesi keskipisteessä – koet sen kaiken virtaavan lävitsesi, joten mitä vastustettavaa on? Anna itsesi havaita, avautua ja vastaanottaa!

Kun uusi elämämme tulee näkyviin, siinä on kyse vastaanottamisesta, mikä on perustavanlaatuinen muutos energian tavassa virrata. Kaikissa seikkailuissamme sieluolentoina on ollut kyse energian virtaamisesta ulos – etsimisestä, pyrkimisestä, rakentamisesta ja kokemisesta. Elämässä on ollut kyse ilmaisemisesta ulospäin, oppimisesta, miten energian kanssa työskennellään – työntämällä, vetämällä, määräämällä, johtamalla, rajoittamalla, kasvattamalla, ottamalla, varastamalla ja antamalla sitä. Siihen hetkeen saakka kun oivallamme, että se kaikki on omaamme.

Vastaanottaminen on myöntää, että se kaikki on meidän. Ihmisen ei tarvitse enää määrätä, johtaa, rajoittaa, ohjata tai vaikuttaa virtaan, koska se kaikki tulee todellisesta Itsestä, "minä olen" -olemuksesta. Ihmisen tarvitsee vain vastaanottaa. Kyse ei ole enää kaksinaisesta "antamisesta ja ottamisesta", mikä pitää energiavaihdon tasapainossa. Kun vastaanotat itseltäsi, siinä on jo tasapaino.

Elämästä tulee silloin loputonta esiintulemista – jatkuvaa vastaanottamista, kukoistamista, integroitumista takaisin Itseen, ja taas esiintulemista. Tämä on sitä taikaa, kun olet harmoniassa Itsen kanssa, ehdottomasti luottaen ja jatkuvasti vastaanottaen kaiken, mitä tulee – vallattoman elämisen alkemiaa, kontrolloimatta tai manipuloimatta itsesi hyväksi tai itseäsi vastaan. Se on jatkuvaa joksikin tulemista.

Tästä syystä olet täällä – löytääksesi, millaista on elää yltäkylläisessä harmoniassa Itsen kanssa, vastaanottaa ja kokea energiasi ilmaisemisen loputon virta. Vastaanota se kaikki.

Kuvittele nyt. Kun kehität vastaanottamisen taitoa, tulee mahdolliseksi vastaanottaa mitä tahansa koska tahansa, mistä tahansa todellisuudesta riippumatta siitä, onko sitä tämänhetkisessä ihmishavainnossasi. Energia on kommunikointia. Se on siinä havaitaksesi sen ja sitten vastaanottaaksesi siinä muodossa, jonka valitset. Minusta se kuulostaa kovasti Merliniltä …

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.