KALVETIN HEHELIT

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)

Kesäkuun 2019 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kuthumin kulunut, vanha vitsi "matkalla ylösnousemukseen menetin kaiken" on luultavasti hauska kaikkialla … taas jonain päivänä. Mutta sitä odotellessa siteeraisin mieluummin rakasta Mark Twainia: "Kaikista asioista jotka olen menettänyt, kaipaan eniten mieltäni."

Olin ennen fiksu. Minulla oli jopa papereita todistamaan sen. Mutta viime aikoina "FIKSU" on tuntunut merkitsevän, että "niin sanottu mestari esittää todella tyhmää" (suom. huom. englanninkielisen fiksu-sanan alkukirjaimista johdettu lause). Olenko se vain minä, vai onko meistä kaikista tulossa hemmetin tärähtäneitä? Esimerkiksi, yhtenä päivänä löysin itseni autotallista paukuttamassa jotain metallitavaroita yhteen. Tyttäreni kasvot ilmestyivät ovelle: "Äiti …? Mitä sinä teet?"

"Hmm … Yritän toistaa ääntä päässäni." Pitkä tuijotus, ja sitten hän palasi takaisin tietokoepelinsä ääreen. Mikään ei yllätä häntä enää tässä talossa.

Mutta oikeasti, tuo ääni on ollut sisälläni niin kauan, kuin voin mustaa. Kun kuulin sen "ulkopuolella", se oli todella karmiva, kuin kynnet liitutaululla. Muistan itse asiassa välttäneeni asioita, jotka kuulostivat siltä, vaikka nyt en muista, mitä ne olivat … Sivuuttaen henkilökohtaisena kummallisuutena, tämä "paukutuskompleksi" oli karkoitettuna mielikaapin takahyllylle. Viime aikoihin saakka. Kun Adamus toukokuun 2019 shoudissa mainitsi tuon pääpantamenettelyyn liittyneen paukutusäänen, tiesin täsmälleen, mistä hän puhui. Ja nyt sitten olin autotallissa ja yritin saada sen aikaan uudelleen, vaikka olinkin aina pelännyt sitä. Tiedäthän, hihnat vain kiinni ja lennä läpi? Nyt kun tiesin, mistä siinä oli kyse, kenties sen aikaansaaminen pääni ulkopuolella poistaisi sen sisältä.

Käy ilmi, etten ollut ainoa, joka kuulee näitä kummallisia asioita. Pari päivää toukokuun shoudin jälkeen monet ihmiset ihmettelivät sitä paukuttavaa ääntä, jota he kuulivat Adamuksen merabhin aikana – ja "miksi otitte sen pois nauhoituksesta?" No, sitä EI ollut shoudissa tai merabhin musiikissa. Emme ottaneet sitä pois nauhoituksesta, koska sitä ei koskaan ollutkaan siinä. He kuulivat sen omassa päässään. Lohduttavaa, vai mitä?

Päässäni on PALJON kummallisuutta nykyään. Esimerkiksi melua. Pari viikkoa sitten kaikki talon normaalit pikkuäänet muuttuivat kuurouttavaksi meteliksi, kunnes en kestänyt sitä enää hetkeäkään. Menin ulos, laitoin paljaat jalat maahan ja hengitin – pontevasti – ja onnistuin lopettamaan tuon "mikä helvetti minussa on vikana TÄLLÄ kertaa?" -lauseen, ennen kuin se pääsi oikein vauhtiin. "Nauti vain matkasta", mestarini kikatti. "Just joo, helppoahan sinun on sanoa", ihmiseni puhisi." Sitten kumpikin asetuimme ja saimme vain tuon kokemuksen.

Mikä muu on mennyt pieleen mielessäni? No, löysin hiusharjani jääkaapista. Jätin voiastian sulamaan uunin päälle. Täytin paperipussin tiilillä ja tuijotin hämmästyneenä, kun se hajosi. (Kyllä, oikeasti.) Kerroin lapseni kouluneuvojalle jotain "kummallisista aivoistani", mutta suljin suuni, kun outo ilme häivähti hänen kasvoillaan. Matkalla Crimson Circlen studiolle tekemään tuotantoa varmistin puhelimestani yli viisi kertaa, että päivä ja ajankohta olivat oikea. Tuijotin järkyttyneenä kuivanutta kasvia huoneessani: "Kastelin sinut kolme päivää sitten, miten voit olla kuollut?!!" Oliko kastelukannu unta? Sitten jokin nenäkäs pieni ääni sisälläni sanoo: "Ihan oikeesti, mikä sinun ongelmasi on? Ihmiset maksavat kunnon rahat ja ottavat vankilatuomion riskin tämän tasoisesta todellisuuden sekoittumisesta!"

Mikä vittu minussa on vikana?? Ai niin, hetkinen, se on väärä kysymys. Jokainen kysymys tuo vastauksensa – en usko, että haluan uuden kierroksen sitä. Poista, poista. Kokeile uudestaan.

Mitä vittua minussa tapahtuu? Ai niin, Adamus antoi tuon vastauksen muutama viikko sitten. Murtaudumme ulos kaavoista. Ja mieli, loistavin kaava-asiantuntijamme, tuhoutuu. Tai kenties se yrittää vain selvittää roolinsa ihastuttavana assistenttinamme. Ihan sama, tuo siirtymä ei ole tasainen!

Tiesin muutaman muun, jolla oli myös kummallisuuksia, mutta halusin tietää enemmän. Siis tein kyselyn shaumbroille Facebookissa: "Onko sinulle tapahtunut mitään outoa viime aikoina?" Vastaukset vahvistivat epäilyni (toiveeni?), että MONET meistä käyvät läpi tätä mielen sekasotkua. On hyvä tietää, etten ole yksin sekopäisyydessäni. Itse asiassa tuntui hyvältä nauraa pioneeritovereilleni matkalla hurjaan ja omituiseen tuntemattomaan – tarkoitan siis nauraa heidän kanssaan.

Koska se saattaa saada sinunkin olosi tuntumaan paremmalta, tässä on pieni kooste, mitä toverimme ovat kokeneet (oikeita kommentteja, hieman tiivistettynä):

* Tyhjyyden tunnetta. Täyteyden tunnetta. Samanaikaisesti.

* Nukkuminen … mitä se taas olikaan?

* Tietokoneet, elektroniset laitteet – ja tunteet – romahtavat … täysin toisiinsa liittymättä tietysti

* Näkömuutoksia – huononee, paranee yhtäkkiä, "katso, uusia värejä!"

* Kurkottaa ottamaan hammasharjan ja ottaa kahvin

* Kärsivällisyyttä? Ei tänään

* Ei muista, miten puhutaan sanoja, erityisesti äidinkielellä

* Kyvyttömyys määrittää nykyinen sijainti ajassa/paikassa/planeetassa

* Eilen, tänään, tapaamiset, aika yleisesti … häh?

* Leijun kuin unessa … hetkinen, olen ratin takana, en sängyssä!

* Ihmiset eivät näe tai pane merkille minua, mistä tämä näkymättömyysviitta tulee?

* Täydellinen väärinymmärretyksi tuleminen, "Tuo ei ole lähelläkään, mitä sanoin!"

* Hammashoidossa nukuttamisen sijasta menee Enkelihuipulle (kuten sanoin, kalvetin hehelit)

* Kuoleminen unissa, jatkan kuitenkin heräämistä eloon

* Huimausta, pyörrytystä, nukkumista päivin ja öin

* Ympäristö alkaa väristä/huojua kuin hyytelö

* Säännöllisiä taukoja vakautuakseni "tänne"

* Ihana uusi suhde sellaisen kanssa, joka ei puhu omaa kieltäni; ongelmat menevät pois, koska emme voi puhua niistä

* Herää huomaten, että puutarhapolku, aita, vaja, lähimarketti, viereinen kerrostalo on järjestetty uudelleen, siirretty tai vaihtanut väriä

* Unia Adamuksesta, shaumbroista, esi-isistä, muista elämistä

* Fyysistä kipua, kummallisuutta ja satunnaisia haasteita

* Kurkotin nostamaan 5 dollarin setelin ja katselin sen muuttuvan 20 dollariksi

* Hallintovirkailija lapseni koulussa kutsui minua "vahingossa" Jumalaksi; vähän kiusallista … no, hänelle

* Toiseen ulottuvuuteen vaihtaminen keskellä keskustelua

* Hetkinen, miten kytken pistorasiaan tämän puhelimen?

* Tuskasta autuuteen ja taas takaisin sekunneissa

* Tavaroiden, laitteiden, rakennusten häviämistä ja ilmestymistä takaisin

* Kauneusvoiteen näytepurkista otetaan joka päivä, muttei se lopu

* Varsinainen "en muista paskaakaan" -oireyhtymän epidemia

* Jästimurha … hyvin houkutteleva ajatus

* Pysäytetään ylinopeudesta, valtava sakko eikä saa enää ajaa; menen maksamaan ja viranomaiset julistavat, ettei autoani eikä sakkoa ole heidän järjestelmässään

* Ilman näkeminen, energian haistaminen ja kuuleminen

* Vettä valuu silmistäni ilman selvää syytä

* Kaverit: Olemme yrittäneet saada taksia puoli tuntia, takseja ei ole missään! Minä: Tunne-ajatellaan "Tarvitsen taksin nyt" ja viuh! taksipakettiauto ilmestyy ja siinä on tarpeeksi paikkoja kaikille

* Kaadoin kokonaisen ämpärillisen valkoista maalia keskellä kaupunkia sademyrskyn aikana … valoa levisi kaikkialle!

* Sanat … tota, hmm, ddosogpph … täh?

Ai niin, ja oma suosikkini … vessaunessa joku kakkasi aivoistaan!

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Ei ole paljon tehtävissä, paitsi nauraa, sallia ja "nauttia" kokemuksesta, vaikkei se olekaan aina hauskaa, hassua tai helppoa. No, ei ainakaan ihmiselle. Joskus ihmiselläni on solmu vatsassaan. Joskus hän menee sänkyyn eikä saa unta tuntikausiin. Mutta mielenkiintoista on, että tärkeät – eikä edes niin tärkeät – jutut luistavat itse asiassa hyvin sujuvasti. Riippumatta siitä, miten paljon nukun (tai en nuku). on kuitenkin paljon energiaa siihen, mitä minun täytyy tehdä. Ja jos ei ole, se tulee tehtyä joka tapauksessa … jotenkin.

Onneksi meillä on jo työkalut tämän järjettömyyden käsittelemiseen: hengitä, luota, tunne, lakkaa kysymästä: "Mikä minussa on vikana?" ja SALLI tuo kokemus, herrantähden! Ihmiseni – no, entisen mieleni haamu – haluaa korjata tuon sekamelskan, mutta on tulossa helpommaksi muistaa unohtaa tuo ajatus. On tulossa myös helpommaksi rauhoitella ihmiseni, kun hän sekoamisen partaalla kaikesta, mitä hän on menettänyt.

Noina hetkinä minut löytää puhumasta itselleni … "Rakkaani, tiedän, että elämä on hämmentävää ja hullua nykyään. Tiedän, että mielemme on sekamelskaa. Tiedän, etteivät ihmiset ymmärrä sinua, etkä joskus sinäkään ymmärrä itseäsi. Mutta olen tässä kanssasi nyt. Minä ymmärrän sinua täysin. Tunnen kaiken, mitä käyt läpi, ja aivan kaikki siinä on sanoinkuvaamattoman kaunista. Kallisarvoinen ihmisminä, tunne käsivarteni ympärilläsi, tunne läsnäoloni ja rakkauteni. Luota minuun – tämä on ainutkertainen asia. Et enää koskaan käy uudestaan läpi samanlaista sekasortoa, joten rentoudu ja nauti tämän uskomattoman vuoristoradan viime osuudesta. Olet aina turvassa kanssani."

Ja silloin lakkaan olemasta huolissani fiksuudesta, koska nyt olen viisas – hurjan inspiroitunut, yksinkertaisesti olemassa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.