ON JO AIKA*

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

(*Suom. huom. merkitsee myös "kyse on ajasta")

Tulevaisuus. Menneisyys. Nyt. Ajassa. Ajan ulkopuolella. Ei aikaa. Ajattomuus. Æterna.

Mitä meidän pitäisi tehdä kaikella tällä materiaalilla ajasta? Adamus on sanonut, että aika on gravitaatio, joka pitää tämän todellisuuden kasassa, mikä kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta. Mutta miten sitä sovelletaan käytännössä? No, sitä olen tutkinut.

Ensinnäkin, itsestäänselvyyden todeten, 3D-maailmamme perustuu kaksinaisuuteen – ylös/alas, vasen/oikea, valo/pimeys jne. – ja kaksinaisuus itsessään on riippuvainen ajasta. Näin on, koska kaikki mitä havaitsee ihmisaisteilla, on värähtelyä. Valo ja ääni ovat tiettyjä taajuuksia, jotka sopivat yhteen fyysisten havaintotyökalujemme kanssa. Aine on vain energiaa, joka värähtelee asteikolla, jonka voimme tuntea – ja johon voimme törmätä. Lyhyesti sanottuna, todellisuus on värähtelyä, eikä värähtelyä voi olla ilman aikaa, koska aallonpituus (miten kuvaamme värähtelyä) on energian vaihtelua ajassa ja etäisyydessä.

Siis kyllä, aika pitää kaikkea yhdessä, koska se antaa kirjaimellisesti kehikon, johon tämä todellisuus voi värähdellä olemaan. Jos otettaisiin pois aikatekijä, todellisuus romahtaisi, mikä on vain pelottavaa, jos ajattelet fyysisen itsesi olevan se, kuka oikeasti olet. Itse asiassa, olet tietoisuus, joka leikkii ajasta ja paikasta kudotulla kankaalla, ja sitten kun muistat tämän kaiken, kaikesta tulee uskomatonta … eikö vain? Aikailluusiosta luopumisen seuraamukset ovat hyvin ällistyttäviä, mutta kysymykseni on silti: mitä sitten?

Ihmisitseni elää selkeästi aineen ja ajan maailmassa. Mitä käytännön hyötyä tästä ajattomuusteoriasta on hänelle? Hänellä on edessään pulska ja särkevä keho, tehtäviä joilla on hyvin reaaliaikaan perustuvia aikatauluja (kuten tämän artikkelin maanittelu joksikin johdonmukaiseksi), lumen lapioimista (kyllä, edelleen), unettomia öitä, varhaisia aamuherätyksiä ja kaikkia muita maanpäällisen elämän juttuja. Ajattomuuteen meneminen kuulostaa mahtavalta, mutta mitä hyötyä siitä on ihmiselle, joka on tunnollisesti mukana aikapohjaisessa todellisuudessaan?

No, jokainen kysymys tuo lopulta vastauksensa, ja minulle tuo palapelinpala ilmestyi muutama viikko sitten. Kävin keskustelua erään rakkaan ystäväni kanssa, joka oli kutsuttu äskettäin täydelliseen työtilaisuuteen uudessa kaupungissaan. Hän oli mennyt yritykseen tekemään tutkimusta toista projektia varten, mutta keskustelu johti siihen, että hänet kutsuttiin palaamaan työhaastatteluun. Ennen menemistään tuohon haastatteluun vähän myöhemmin, hän istui autossa muutaman ylimääräisen hetken – ja aikamatkusti.

Ystäväni meni paikkaan ajassa, jolloin tuo haastattelu oli ohi, työpaikkaa oli tarjottu ja se oli otettu vastaan, ja hänen sydämensä oli täynnä kiitollisuutta. Hän nauhoitti "tulevaisuuden" äänensä puhumassa "menneisyyden" itselleen, onnitellen häntä muistamisesta hengittää, päänsä pitämisestä kylmänä, hyvän vaikutuksen tekemisestä ja kiitollisuuden tuntemisesta, että hänet oli palkattu innostuneena. Sitten hän aikamatkusti takaisin "nykyhetkeen", meni haastatteluun ja koki, miten hän pääsi siihen, missä hän jo oli. Itse asiassa tuolla yrityksellä ei ollut edes pestiä hänelle, mutta he päättivät siinä paikassa luoda sellaisen!

Tätä tarinaa kuunnellessa kaikki sisäiset kelloni soivat hurjasti! Kun ystäväni soitti minulle tuon tallennuksensa "tulevaisuuden" kiitollisuusviestistä itselleen, vilunväristykset kulkivat lävitseni. Tiesin, että todellista taikuutta oli läsnä.

Suoraan edessäni oli tuo vastaus, käytännön sovellus menemisestä ajan ulkopuolelle. Olen leikkinyt tämän "aikahyppelyn" kanssa siitä lähtien, ja mahdollisuuksia on loputtomasti. Seuraavaa olen löytänyt tähän mennessä.

Ensimmäiseksi – ja mikä on hyvin tärkeää – se perustuu kiitollisuuteen. Tiedämme kaikki, että johdonmukainen kiitollisuus, kuten kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen, voi muuttaa elämää. Näin on, koska muutamme huomiomme fokusta, mikä sitten muuttaa energian tapaa virrata reaktiona siihen. Jokaisessa kohtaamisessa, teossa, sanassa ja olosuhteessa on ehdottomasti jotain, mistä voi olla kiitollinen, ja kun valitsemme kiitollisuusasenteen, on paljon helpompaa havaita ja vastaanottaa tuo lahja. Riippumatta siitä, mikä tarinasi on, miten kamala tuuri sinulla on ollut tai mitä olet kestänyt, tuohon sontaan on aina piilotettuna jokin lahja. Aina.

Mutta takaisin aikamatkustukseen. On tärkeää korostaa, että tämä tulevaisuuden kiitollisuus tai aikahyppely ei ole tavoitteen tai aikomuksen asettamista. Se on luovan mielikuvituksemme käyttämistä käytännöllisesti. Mielikuvitus luo joka tapauksessa todellisuuden – eikö meidän ole jo aika muistaa, miten se toimii? Luovuus avataan tunnustamalla jokin kokemus, jonka valitsen, ja uppoutumalla siihen. Sillä ei ole merkitystä, onko se "menneisyydessä" vai "tulevaisuudessa", koska kaikki on nyt, ja riippuvainen vain huomiostani ja havaintotavastani.

Olen kokeillut aikahyppäämistä johonkin "menneeseen" kokemukseen, kuvittelen sen uudelleen – ei menneisyyden korjaamiseksi tai muuttamiseksi, vaan sen kokemiseksi uudelleen, nyt haluamallani tavalla. Tällä on jo ollut vaikutusta vanhojen kaavojen purkamisessa – ei siksi, että yritin voittaa ne, vaan koska muutin sitä kokemusta, joka pani ne alulle.

Olen leikkinyt aikahyppelyllä myös "tulevaisuuteen", tutkien mahdollisuuksia terveyteen, hyvinvointiin, työhön, leikkiin ja kaikkeen muuhun liittyen. Tässä on esimerkki yhdestä hypystä muutama päivä sitten.

Ensin tunnustin muutamia asioita, joista olin kiitollinen tuolla hetkellä. Tämä auttoi minua saamaan kosketuksen todelliseen kiitollisuudentunteeseen, mentaalisen agendan sijasta. (Muuten, jokin tavoite, agenda tai toivottu lopputulos on yhteensopimaton kiitollisuuden kanssa. Ne ovat toisensa poissulkevia.) Sitten kuvittelin päivämäärän useiden kuukausien päähän. Syvään hengittäen tunsin, miten kehoni oli tasapainossa, energisoitunut ja lopultakin heijasti todellista minua, ja ilmaisin syvää kiitollisuutta itselleni tämän luomisesta. En katsonut, miten se muuttui tai mitä tein tai mitään muita yksityiskohtia – paistattelin vain kiitollisuudessa tuosta kokemuksesta. Sitten hyppäsin takaisin "nyt-hetkeen" ja jatkoin elämääni.

Pari päivää myöhemmin heräsin innostuneena hyvin erityisestä itsehoidosta, joka – nyt otettuni käyttöön sen – on selvästi harmoniassa "tulevaisuuden kiitollisuuskokemukseni" kanssa. Tässä kohtaa voin yrittää mentaalisesti johtaa sitä kaikkea, tai voin vain pysyä virrassa ja saada selville, miten pääsen siihen.

Aikahypin myös pienemmissä asioissa, mikä auttaa mahtavasti tottumaan tämän kokemiseen. Taannoin tyttärelläni oli ystäviä yökylässä. Heillä oli hyvin hauskaa yhdessä, mutta kaikki tuo meteli merkitsi, että minun oli vaikea saada unta. Tyypillinen reaktioni on yrittää olla kärsivällinen, ja kun kärsivällisyys loppuu, suutun ja huudan häntä olemaan hiljaa (ei sillä, että huutaminen tukisi rauhallista unta, mutta se on puhdistavaa tuolla hetkellä). Tuona iltana, heidän onnellisen rupattelunsa hyristessä taustalla, kuvittelin itseni seuraavaan aamuun, jolloin heräsin levänneenä ja virkeänä. Todella tunsin ja tiesin sen, ja olin kiitollinen siitä, että heräsin niin miellyttävässä tilassa. Melko lyhyen lineaarisen ajan kuluttua, juuri se tapahtui! Valitsin lopputuloksen, josta olin kiitollisin, ja sitten koin, miten pääsin siihen.

Aikaan lukkiutuminen merkitsee, että syy ja seuraus velvoittavat. Se menee jotenkin näin: lapset pitävät minut hereillä, olen stressaantunut, vihainen enkä selvästikään saa riittävästi unta, herään väsyneenä ja ärsyyntyneenä, pystyn tuskin raahautumaan ylös sängystä, olen äreä tyttärelleni ja koko päivä on taistelua. Ja juuri sillä tavalla koemme ajan gravitaation – kaikkialla, kaikessa, koko ajan. Mutta jos astun ajattomuuteen ja tuon huomion valitsemaani kokemukseen, riippumatta "milloin" se on, taikuutta oikeasti tapahtuu!

Kutsun sinut leikkimään tällä itse, muistaen pari hyvin tärkeää asiaa.

Ensinnäkin, kaikenlainen agenda kumoaa täysin tämän aikamatkustuksen, koska tietyn lopputuloksen haluaminen vahvistaa aikakäsitettä ja siitä tulee vain yritys manipuloida energiaa. Jos haluan korjata jotain elämässäni ja yritän mennä "tulevaisuuteen", jossa se on korjattu, pelaan vain lisää aikapohjaisia pelejä. Jos haluan oikeasti kokea jotain, voin kuvitella tuon kokemuksen toteutuneen, nautiskella siitä ja olla syvän kiitollinen siitä nyt. Ei energiamanipulointia, ei mielen pelejä, eikä se ole riippuvainen ajasta. Jonkin päivämäärän valitseminen, jolloin koen tämän "tulevaisuuden" todeksi, on hyödyllinen vain tekosyynä, kun se auttaa mieltäni lopettamaan väittelyn siitä, kun nautin tuosta kokemuksesta.

Toinen asia on, että aikahyppely erilaiseen kokemukseen laittaa todellisen valintasi hyvin esille. Joskus olemme todella panostaneet nykyiseen elämänkokemukseenne, vaikka se olisi epämiellyttävä. Onhan loppujen lopuksi paljon helpompaa valittaa jostain, kun todella muuttaa se. Ja aikahyppelyssä viivyttely ei ole vaihtoehto.

Jos joku elää itsepintaisessa yltäkylläisyydenpuutteessa, aikahyppely vaurauden tuntemiseen haastaa hänen kaavansa ja uskomuksensa puutteesta. Esimerkiksi, minulla oli tapana epäillä vaurautta ja uskoin, että rikkaat ihmiset olivat pahoja tai ainakin harhaanjohdettuja, eivätkä tietenkään pääsisi taivaaseen. Minulla on ollut ystäviä, jotka halveksivat rikkaita ihmisiä vain siksi, että heillä on rahaa. Kaikki nämä ovat tuhoon tuomittuja tapoja tuntea itsensä paremmaksi, silloin kun jumittaa köyhyydessä. Ja epäilemättä, hyppääminen yltäkylläisyyskokemukseen ei toimi kovin hyvin, kun on kaikki nuo kieroutuneet uskomukset perässä.

Jos haluat hypätä kokemukseen säteilevästä terveydestä, mistä sinun täytyy luopua matkan varrella? Terveysongelmat ovat mahtavia keskustelunaiheita – mistä muusta voit puhua? Oletko valmis olemaan tuossa kokemuksessa juuri nyt?

Nämä ovat vain muutamia haasteita, joita saatamme kohdata, kun vapaudumme ajasta ja astumme todellisuuteen, jota luulemme haluavamme. Kaikessa tässä on paljon enemmän löydettävää ja koettavaa, ja myönnän, että minusta tuntuu vähän omituiselta nykyään, kun ihmiseni sopeutuu ajoittaiseen aikahyppelyyn. Mutta, no, eikö ole jo aika?

On jo aika …

… antaa ajan palvella minua, vangitsemiseni sijasta.

… lakata yrittämästä manipuloida omaa energiaani.

… kokea juuri nyt se, mitä valitsen, ja sitten katsoa, miten pääsin siihen.

… käyttää aikaa työkaluna, joka sen oli tarkoitus olla.

… olla vapaa.

__________

P.S. Kun tänä aamuna valmistelin tätä lehteä julkaistavaksi, laitoin itselleni kupin teetä. Teepussin pienessä paperilapussa oli ajatelma, jota en ollut koskaan ennen nähnyt: "Kiitollisuudessa ei ole kyse siitä, mitä on saatu. Siinä on kyse siitä, miten vastaanotamme sen, mitä on olemassa."

Rakastan näitä elämän pieniä ihmeitä!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.