MINKÄ VÄRISTÄ SINUN VALOSI ON?

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Huhtikuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

On sanottu monta kertaa, että olemme täällä säteilemässä valoamme ja valaisemassa mahdollisuuksia muille. Se on jalo ihanne, mutta olen kuullut myös melko monista shaumbroista, jotka eivät ole enää kiinnostuneita "auttamaan maailmaa" tai "olemaan palveluksessa". Tajuan sen. Se on meille tuttu juttu – liian monesta elämästä – ja olemme väsyneitä. Mutta todetakseni ilmeisen, meidän ei tarvitse itse asiassa tehdä mitään. Valaiseminen on sivutuote siitä, mitä olemme jo tehneet.

Kun olin lapsi, perheeni lauloi lauluja ja kertoi Jeesus-vertauskuvia valona olemisesta maailmassa. Rakastin tuota ajatusta – ajatus kynttilänä olemisesta pimeässä paikassa tuntui kauniilta. Mutta näytti siltä, että se "valo" jota jaoimme, tuntui paljon enemmän rajoituksilta, säännöiltä ja sääliltä niitä kohtaan, jotka eivät uskoneet samalla tavalla ja olisivat siksi ikuisesti kadotettuja. Kuitenkin olen aina jotenkin tiennyt, että olen täällä ollakseni valo.

No, melkein aina. On edelleen hetkiä, jolloin minusta tuntuu enemmän pimeyden ja epätoivon majakalta! Kun elämä on hämmentävää, kun kehoni ei tunnu hyvältä, kun muut ymmärtävät väärin tarkoitukseni, kun tahmeita vanhoja kaavoja putkahtaa esiin, piiloutuisin mieluummin omaan huoneeseeni. Tai kiven alle. Mutta olen oivaltanut, että nuo ihmisen haasteet ja horjumiset ovat juuri niitä asioita, jotka tekevät valostani erityisen, ainutlaatuisen ja hyödyllisen. Sinun valostasi myös.

Kun katsot taaksepäin tämän elämäsi matkaa, mitä näet? Omassa elämässäni näen PALJON kamppailua ja kohtuullisen määrän menestystä. Näen pitkäaikaista kömpelyyttä ja hämmennystä, mutta myös päättäväisyyttä oppia ja olla sulavaliikkeinen, sisällä ja ulkopuolella. Näen yltäkyllin köyhyyttä, jota on muodostunut aionien saatossa, ja näen myös itsepintaisia ja onnistuneita yrityksiä karistaa vanha painolasti ja lentää. Näen sydämen, jonka "onnellisena elämänsä loppuun asti" -unelmat ovat romuttuneet monta kertaa, mutta näen, että tuo sydän on edelleen auki ja luottava. Mikä tärkeintä, näen, miten kaikki nuo epätäydellisyydet ja arvet tekevät nyt valostani erityisen täyteläisen ja kirkkaan. Sinun valostasi myös!

Näen ihmisiä, jotka kamppailevat pelon, heikon hermoston ja toivottomuudentunteen kanssa siitä, tuleeko elämästä koskaan parempaa, mutta he jatkavat eteenpäin. Näen ihmisiä, jotka putoavat pohjalle ja kuitenkin pääsevät takaisin ylös. Näen shaumbroja, jotka ovat uupuneita ja haluavat vain mennä kotiin, mutta kuitenkin he tervehtivät edelleen rohkeasti jokaista uutta päivää. Näen ihmisiä, jotka surevat käsittämätöntä menetystä, mutta kuitenkin he vetävät henkeä ja aloittavat alusta. Näen ihmisten, jotka ovat eläneet häirikköaspektien armoilla vuosia, alkavan lopultakin saada takaisin täysivaltaisuutensa, myös silloin kun se on vaikeaa. Näen haasteet, joita hyvin monet meistä ovat kohdanneet, ja näen, miten ne ovat pehmentäneet sydämiämme, syventäneet viisauttamme ja sytyttäneet valomme.

Toisin sanoen, näen sen polun täydellisyyden, jonka kukin meistä on valinnut, riippumatta siitä miten vaikea se on ollut. Ja ironista on, että olemme tehneet sen kaiken aiemmin! Olemme jo saaneet hallintaamme köyhyyden, epäilyn, häpeän, hämmennyksen ja kaikki muut ongelmamme, minkä vuoksi olisimme voineet sallia Oivaltamisen jossain tuoreemmassa aiemmassa elämässä. Siis miksi olemme täällä nyt ja kynnämme vielä joidenkin loppuesteiden läpi matkalla takaisin Itseen? Eikö olisi ollut helpompaa vain olla omassa valaistumisessamme ja vaikuttaa maailmaan omasta kartanostamme käsin Ylösnousseiden mestareiden klubissa?

Tietenkin se olisi ollut helpompaa! Mutta myös tehottomampaa. Niinpä ollessamme myötätuntoisia (kenties hulluja) pioneereja, värväydyimme vielä yhdelle komennukselle. Näen sen niin, että ikään kuin urhoollisuusmitalit olisivat jo olleet valmiina ja odottamassa kiinnittämistä, mutta jokainen meistä sanoi: "Ei ihan vielä. Näytetään, miten se tehdään joukkona, ja sitten jäämme eläkkeelle." Asetuimme jonoon viimeistä urakkaa varten, otimme itsellemme tutuimmat (eli todennäköisimmin voitettavat) ongelmatehtävät, sukelsimme sisään, nopeasti unohdimme kaiken sen ja aloimme ihmetellä, miksi elämä on edelleen niin vaikeaa.

Katso suurimpia haasteitasi – olet sitten voittanut ne tai et. Valitse yksi niistä ja katso kaikkia kuvioita ja kamppailuja, joita olet kohdannut sen kanssa. Sitten vedä syvään henkeä ja muista: se ei ole virhe, se on sinun erikoisalasi. Onnistut tässä!

Sain hiljattain auttaa useissa tuotannoissa Adamuksen, Geoffin ja Lindan kanssa Konassa, Havaijilla. Ei mikään huono paikka työskennellä "paikan päällä"! Mikä voisi mitenkään mennä vikaan? No, oletko huomannut, että kun elämä on jonkinlaisessa tasapainossa, Itse usein päättää, että se on täydellinen aika tuoda esiin seuraava sisäinen "projekti"? Minulla se liittyi tällä kertaa selkeyteen ja kommunikointiin. Jatkuvasti muuttuvien tehtävien, aterioiden ja tapahtumien koordinointi, välillä jopa tusinan ihmisen kanssa ja vieraassa paikassa, on itsessään palapeli. Mutta kun se yhdistetään "elä, anna elää ja toivo, että kaikki ratkeaa" -aspektiini, se on katastrofiresepti, kuten että ihmisiä jää vahingossa ulkopuolelle, on kommunikointihässäkkää, yleistä kaaosta ja loukattuja tunteita. Hupsis! Itseni käytti tämän tilaisuuden tehdä minut terävän tietoiseksi tästä heikosta kohdasta ja osoittaa, miten paljon paremmin kaikki menee, kun valitsen selkeyden. Sellaiselle jolla on aina ollut taipumusta "hymyillä, nyökätä ja ajatella omia ajatuksiaan", se oli kiusallista kasvu- ja integrointiaikaa.

On tärkeää lisätä, että tämä kasvu tulee paljon nopeammin, kun muistutan itselleni, että se on omaa energiaani palvelemassa minua, riippumatta siitä kenen kasvoja se käyttää. Tässä tapauksessa energiani sytytti "ole selkeä, herran tähden!" -majakan kaikille muille, jotka ehkä tarvitsisivat muistutusta. (Hyvä uutinen on, että kaikki ratkesi, ystävyyssuhteet syvenivät ja aspekteja löydettiin ja integrointiin.)

Tässä on yksi värini. Niin kauan kun voin muistaa, olen elänyt jatkuvan jonkinasteisen häpeä- ja syyllisyystunnun kera. Voisin syyttää siitä syntymistä syyllisyyden vaivaamaan uskomusjärjestelmään, mutta se on paljon vanhempaa kuin tämä elämä. Vuonna 2006 vedin pienen retriitin Irlannissa, ja kun tuo tapahtuma oli ohi, isäntämme vei meitä katsomaan nähtävyyksiä. Yksi paikoista joissa kävimme, oli Cliffs of Moherin rantakalliot, jotka olin aina halunnut nähdä. Nousimme ulos autosta ja menimme näköalapaikkaan johtavalle polulle, mutta huomasin, että jalkani alkoivat laahata, ikään kuin maailman paino olisi harteillani, kunnes pystyin hädin tuskin liikkumaan. Muut menivät edellä, ja minä tarvoin hitaasti perässä, kun minua painettiin alas … mitä se oli? Katsoin alaspäin ja "näin" itseni pitkässä kermanvärisessä mekossa, jossa oli kirjailuja ja koristeita, ja päällä tummanvihreä viitta. Takanani oli suuri ryhmä ihmisiä, jotka olivat laittaneet uskonsa johtajuuteeni – ja johdin heidät alas kallioilta. Tiesin, että maa oli kukistettu ja mikä tahansa kohtalo, joka odottaisi heitä vangittaessa, olisi paljon pahempi, kuin nopea kuolema alla olevaan kivikkoon. Mutta kannoin vastuun ja syyllisyyden painoa tuosta valinnasta hyvin, hyvin kauan.

Miten monta kertaa meillä on ollut johtajina, aloitteentekijöinä ja ravistelijoina suuri vastuu asioista, jotka eivät päättyneet kovin hyvin? Oman käsitykseni mukaan hyvin monta. Ei siitä ole kovinkaan kauan, kun minulla oli hyvin intensiivinen kohtaaminen Atlantiksen syyllisyyden kanssa. Hämärä tietoisuus asioista joita olin tehnyt, oli taas kerran musertava taakka. Mutta tuolla äärimmäisen pimeyden hetkellä tulin myös tietoiseksi Sielustani, hänen rakkaudestaan ja anteeksiannostaan, ja siitä transformaatiosta, joka kaikui lukemattomien elämien läpi, kun lopulta annoin tuon taakan hänelle.

Olen kohdannut syyllisyyttä ja häpeää myös muilla tavoin, tavallisesti ilmentyen omana energianani muiden ihmisten ja heidän kommenttiensa muodossa. Mutta olen päättänyt mennä sen yli, ja selkeys tulee nopeammin ja helpommin joka kerta. Sen oivaltaminen, että se kaikki on minun energiaani, todella auttaa asioissa, kuten etten torju jotain ihmistä sen vuoksi, mitä hän sanoi, vaan integroin tuon osani, joka loi hänet tuoksi kokemukseksi. Varmasti on paljon helpompaa syyttää muita siitä, miltä minusta tuntuu tai mitä on tapahtunut, erityisesti silloin kun se ei ollut "minun vikani". Mutta sen hyväksyminen, että myös vaikeimmat "ulkoiset" jutut ovat kaikki omaa luomustani, merkitsee, että vapaus on vain hengenvedon päässä. Silloin kun minua eivät sido enää jonkun muun odotukset tai en ole sotkeutunut hänen valintoihinsa, se merkitsee, ettei mikään seiso vapauteni tiellä.

Näiden ja monien muiden kokemusten vuoksi tiedän, että valoni värit ovat valtava ja kirkas kirjo. Niiden kompastelujen vuoksi joita olen tehnyt, tiedän, että nuo värit valaisevat nyt samanlaisia tilanteita muille, ja kenties he eivät kaadu yhtä pahasti. En selvästikään tee tätä heidän vuokseen, mutta minua ei varmasti haittaa, jos he hyötyvät siitä.

Kutsun sinut tarkastelemaan elämääsi, ollen näkemättä jumittamista, virheitä tai huonoa tuuria. Näe sen sijaan ongelmat tehtävinä, jotka innokkaasti otit itsellesi, koska siellä jossain tiedät jo tarkkaan, miten ne ratkaistaan. Ja nyt, tehdessäsi sen, sinusta tulee se taianomainen valo-olento, joka olet aina ollut ja jolla on yllään niiden monien värien viitta, joita tulit tänne luomaan.

Maaliskuussa 2009 Tobias sanoi (täällä):

Ette saa toisella puolella pisteitä niiden kokemusten kokonaismäärästä, jota teillä on ollut, ja kokemisen vaikeudesta ja haasteista. Teitä ihaillaan ainoastaan syvyydestä ja myötätunnon kokemisesta itseänne kohtaan. Sillä vain on merkitystä. Toisella puolella on olentoja … joita kiehtoo ehdottomasti enkeli, joka on ollut maan päällä. Se näkyy meidän väreistämme. Se näkyy teidän väreistänne.

He tuntevat (pelonsekaista) kunnioitusta sielunne syvyydestä, noista suurenmoisista väreistä ja sydämenne laulusta. "Mistä sait ne!?" he sanovat. "Missä sinusta tuli noin suuri ja loistava olento? Miten minusta tulee kaltaisesi?"

Ja vedätte syvään henkeä: "Sinun täytyy mennä Maahan sitä varten. Mutta anna minun varoittaa sinua tässä, ennen kuin menet. Sinä saatat eksyä."

Ja hän sanoo: "Mutta katso sinua, ilmiselvästi löysit tiesi."

"Kyllä, mutta on illuusio eksymisestä, joka on niin todellinen, että se on suurin kokemus, jonka koskaan saat. Se illuusio, että on eksynyt, on mitätön, on merkityksetön eikä ole mitään monien joukossa – millainen kokemus se onkaan!"

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.