KUULUMINEN

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Huhtikuun 2020 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Koti. Perhe. Heimo. Nämä sanat soivat hyvin syvällä psyykessämme. Ihmisen perustarveluettelossa fyysisen selviytymisen jälkeen tärkeintä on tunne kuulumisesta, rakkaudesta, suhteesta ja yhteisöstä. Mitä haluat tehdä ensimmäisenä, kun jotain upeaa (tai kamalaa) tapahtuu? Jakaa tuon uutisen jonkun läheisen kanssa! Kenties se on tapa tehdä siitä totta ja vahvistaa itsellemme, että ihme on todella tapahtunut tai että meillä on apua kamaluuden hoitamisessa. Perhe on tärkein, ja sitä seuraavat heimo, yhteisö, koulu, kirkko ja maa. Se on ikivanha malli, jota kyseenalaistetaan harvoin. Mutta nyt, no, asiat muuttuvat.

Selvin muutos tällä hetkellä on, että ihmisiä ympäri koko tätä planeettaa pyydetään pysymään kotona. Se on ennenkuulumaton tilanne, jolla on kauaskantoiset vaikutukset, eikä vain talouteen. Joka kerta kun joku tönäistään pois tavanomaisista kaavoistaan ja hän joutuu kohtaamaan hiljaisuuden, asiat liikkuvat ja muuttuvat sisällä. Niiden on pakko. Shaumbroille tällaiset häiriöt ovat tuttuja, kun he ovat jo käyneet läpi heräämisen tuskan ja kaaoksen. Mutta myös "normaalit" ihmiset ovat muistamattomia enkeleitä, ja heidän sielunsa opastaa heitä tämän ajan läpi, aivan kuten omammekin. Tämä massiivinen tauko vaikuttaa kaikkiin olentoihin, ja monet sielut käyttävät tämän tilaisuuden siirtää ihmisitsensä uuteen suuntaan.

Myös muissa ulottuvuuksissa on merkittäviä muutoksia. Olet jo luultavasti kuullut, että enkelit, avaruusolennot ja asioihin sekaantujat kutsutaan ilmoituksella takaisin henkiperheisiinsä, mikä ravistelee todellisuusperustoja.

Hyvä uutinen on, että monet shaumbrat ovat antaneet itselleen etulyöntiaseman. Olemme päästäneet irti esi-isien siteistä ja kaavoista, käyneet läpi uskomattomia elämän mullistuksia ja tulleet uuteen sisäiseen tasapainoon. Olemme tulleet itsenäiseen tasapainoon/mielenrauhaan, joka on tulevina aikoina tärkeämpää kuin koskaan. Haluaisin kertoa kokemuksen, joka teki tästä vapaudesta hyvin todellisen ja konkreettisen omassa elämässäni ja avasi silmäni sille, miten syvälle jotkut vanhat kaavat ja uskomukset voivat todella mennä. Se liittyy johonkin, mitä en ollut oikeastaan koskaan aiemmin kyseenalaistanut – ajatus kuulumisesta johonkin.

Jokin aika sitten eräs miellyttävä henkilö ilmestyi maailmaani, ja aloimme tutustua toisiimme. Olimme kumpikin hyvin selkeitä siinä, ettei tässä olisi kyse siteistä ja kiintymisestä, vaan vapaudesta, itsenäisyydestä ja uteliaisuudesta. Hyvin kiireisten aikataulujemme myötä aikamme yhdessä oli harvinaista, mutta hän toi miellyttävän kipinän elämääni. Kun suhteemme eteni, katselin mieleni hyppäävän tulevaisuuteen uudestaan ja uudestaan siitä huolimatta, että jatkuvasti vedin sen takaisin nyt-hetkeen ja luennoin sille huomion kiinnittämisestä vain siihen, mitä on (ja mitä ei ole). Rakas mieleni ei tietenkään pidä mistään niin paljon, kuin johtopäätösten tekemisestä niin pitkälle ja niin usein, kuin se pystyy, ja joka suuntaan paitsi nyt-hetkeen.

Miellyttävä uusi ystäväni on mestari esittämään tietoisia kysymyksiä, mikä antaa uusia tapoja nähdä asioita ja auttoi minut löytämään jotain hyvin odottamatonta. Olin hyvin tietoinen ensisijaisesta halustani vapauteen, ja siksi päätin olla "pitämättä kiinni" hänestä millään tavalla. Ja kuitenkin oivalsin vähän harmikseni – ja kaikista vastakkaisista aikomuksista huolimatta – että olin jo vahingossa antanut itseni pois. Toisin sanoen, olin tiedostamatta luonut osan itsestäni, joka "kuului" vain hänelle. Onneksi häntä ei kiinnostanut "vaatia" itselleen tuota osaani, joten työnsin sen syvälle sydämeeni säilöön siltä varalta, että jokin saattaisi joskus muuttua – enkä edes huomannut, mitä kaikkea "jaloa kärsimystä" tyrkytin itselleni tai että se oli hyvin vanha kaava, joka jumitti edelleen "toistossa".

Tämä kaikki oli ollut iloista tutkimista, mutta nyt asiat mylläsivät sisälläni, mikä oli minusta hämmentävää. Kaiken tietoisen sitoutumiseni myötä myötätuntoon, henkilökohtaiseen täysivaltaisuuteen ja vapauteen, miksi olin solmussa kyvyttömyydestäni tehdä jotain ("mennä yhteen ja elää onnellisena elämänsä loppuun saakka"), mitä en edes halunnut tehdä? Oli selvää, että jotkut hyvin jumiutuneet osat sisälläni yrittivät edelleen vedellä joistain hyvin vanhoista langoista.

Päiväkirjan pitämisen taikuudella, pystyin avaamaan mielen silmukat ja avautumaan sisäiselle viisaudelle. Löysin kulmakiviuskomuksen, joka vedettynä päivänvaloon ja heitettynä sivuun romutti myös kokonaisen vuoren ikivanhoja kaavoja. Olin ällistynyt siitä, miten paljon elämästäni oli ollut kirjaimellisesti rakennettuna tälle uskomukselle ja miten paljon asioita kääntyi nurin sen poistamisen myötä. Kävi ilmi, että pieni sisäinen myrskyni oli relevantti hyvin monille asioille, koska tuo uskomus jonka rakas ystäväni auttoi minua löytämään, oli tämä: "Minun täytyy kuulua jollekin tai johonkin."

Poimimalla erilleen vanhat sisäiset rakenteet pääsin lopulta kaiken sen ytimeen. Järkytyksen, ilon ja pienen ironian kera huusin uudestaan ja uudestaan: "Hetkinen, minä kuulun itselleni – ja vain itselleni!" Tämä saattaa olla vanha uutinen monille teistä, mutta minulla jotkut hyvin alitajuiset uskomukset ja ohjelmoinnit olivat aktivoituneet sillä hetkellä, kun löysin "kiinnostavan henkilön". Silloin esitettiin koko tämä ikivanha kaava: "Tässä on joku, jolle voin kuulua ja joka saattaa myös kuulua minulle."

Ilahtuneena tuollaisen vanhentuneen ohjelman löytämisestä, kiitin ystävääni avusta tämän hyvin piilotetun kaavan paljastamisessa, joka ei ehdottomasti enää palvellut minua. Mutta se ei loppunut siihen. Aloin paljastaa hyvin monia muita tapoja, joilla olin kuulunut kaikille ja kaikelle muulle paitsi itselleni.

Tässä elämässä olin kuulunut perheelleni, uskonnolleni, kirkolleni ja maalleni. Naisihmisen perspektiivistä olen kuulunut Jumalalle, isälleni ja viimein aviomiehilleni. Olen tuntunut kuulumista myös shaumbrojen ja Crimson Circlen kanssa ja erityisesti sitoumuksilleni ja sopimuksilleni tästä elämästä. Ja olen ehdottomasti tuntenut kuuluvani enkeliperheeseeni. Tämä kuuliaisuus ensimmäiselle perheellemme on yksi niistä harvoista asioista, joita toimme Maahan mukanamme, koska otimme tämän tehtävän ensisijaisesti heidän vuokseen.

Se muuttaa ajattelutapaa, kun oivaltaa, että ei kuulu enää MIHINKÄÄN noista asioista. Se ravistelee ihmistä varmasti, koska vaikkei hän koskaan pystynyt selvittämään kovin hyvin, miten sovitaan joukkoon, hän halusi aina kuulua johonkin. Siis hänen on sekä hämmentävää että lohduttavaa oivaltaa, että lopultakin hän tosiaan kuuluu – minulle!

Mitä kuuluminen ylipäätään on? Oletan, että se on tuntea hyväksyntää, suojaa, turvasatama ja paikka jota sydän voi kutsua kodiksi. Itse asiassa tuo on sen ydin – ikivanha Kodin etsintä. Olet kuullut tuon tarinan – että lähdimme Kotoa, menimme tulimuurin läpi tyhjiöön, tulimme tietoiseksi omasta olemassaolostamme, esitimme tuon hemmetin kysymyksen: "Kuka minä olen?" ja lähdimme etsimään vastausta. Mutta olemassaolon joka hetki syvin kaipauksemme on aina ollut mennä Kotiin. Se motivoi taivaan etsintää ja kaikkia teologisia iterointeja. Se sai meidät löytämään rakkauden, pilkahduksen Kodista toisessa. Tosiaankin, kaiken ihmisen tekemän ytimessä, myös kamalien asioiden, on perimmiltään halu päästä takaisin Kotiin. Emme vain tienneet, mistä etsiä – ennen kuin nyt.

Koska nimittäin emme lähteneet mistään paikasta. Lähdimme Itsestämme.

Itse halusi tuntea ja kokea itsensä, ja siksi sen täytyi erota itsestä (eli on vaikeaa tietää, miltä näyttää, ilman erillistä kuvaa peilissä). Mutta tuo erillisyyskokemus aiheutti niin syvän kaipauksen palata, että olemme yrittäneet siitä lähtien löytää tiemme takaisin. Aioneita sitten – vai oliko se vasta hengenveto sitten? – tapasimme muita sieluolentoja ja toivoimme, että heillä olisi se salaisuus, miten Kotiin päästään. Heillä ei ollut. Itse asiassa hekin etsivät, ja tuosta yhteydestä löysimme kaiun kuulumisesta sekä jotain, mitä kutsutaan energiaksi, ja ne monet fantastiset pelit, joita voisimme pelata sillä.

Tiedät tuon tarinan: järjestäytymisemme perheiksi, luomisen hidastuminen, Arkkiveljeskunnan keksiminen, Maan luominen asioiden hoitamiseksi, ja loppu on historiaa. Aivan alusta saakka on kyse ollut kuulumisesta, Kodin löytämisestä toisen enkelin, henkilön, heimon, paikan, uskomusjärjestelmän tai minkä tahansa muun kanssa. Miksi maat, poliittiset puolueet ja uskonnot tuovat esiin niin paljon intohimoa? Ne antavat ihmisille jotain, mihin kuulua.

On ollut "me vastaan he" ikuisesti. Tarve kuulumisesta on juurrutettu enkeliesi-isiemme sukulinjaan ja sitä on kannettu biologisen sukulinjamme läpi. Mutta tässä on jotain mielenkiintoista (varo "Ancestral Freedom Updaten" juonipaljastuksia). Olemme kuulleet monta kertaa tuosta energiaumpikujasta, joka sai kaiken luomakunnassa tukkeutumaan ja lakkaamaan liikkumasta. Mutta oletko koskaan miettinyt, mikä aiheutti tuon hidastumisen? Se oli itse asiassa juuri tämän halu kuulua – energian ja ratkaisujen etsiminen muualta, muissa olennoissa roikkuminen (tai heidän energiansa syöminen), kerääntyminen perheiksi ja sitten toisensa kanssa taisteleminen ja leikkiminen.

Yritys kuulua – toiselle ihmiselle, perheeseen, perheryhmään, yhteiseen uskomukseen, maahan, mihin tahansa ulkopuoliseen – on juuri se, mikä tukkii energian. Siitä syystä sen oivaltaminen, että kaikki energia on meidän ja se kaikki tulee sisältä, on kriittisen tärkeää! On aika kuulua Itselle. Leikkiä toisten kanssa, tietysti. Nauttia toisten rakkaudesta ja seurasta, tietysti! Mutta vain ehdottomassa vapaudessa.

Itse on se Koti, johon olemme kaivanneet. Se on pisin matka, jonka koskaan keksimme, kulkeaksemme lyhimmän matkan kaikessa olevaisessa.

Ja rakkaat enkelitoverini, me teimme sen. Löysimme lopulta Kotiin. Tämä merkitsee, että voimme päästää irti, lakata kerääntymästä, luopua ryhmistä ja yhdistyä jälleen Itseen, josta löytyy kaikki vastaukset ja kaikki energia. Tämä merkitsee, ettemme enää kuulu toisillemme, esi-isillemme tai enkeliperheillemme. Loppujen lopuksi, keiden luulet tekevän tämän suuren ilmoituksen enkeliperheiden hajoamisesta? Kenties juuri ne, jotka löysivät tuon vastauksen.

Tervetuloa Kotiin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.