TUO S-ALKUINEN SANA

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Adamus ottaa harvoin kysymyksiä. Mutta oletko huomannut, että silloin kun ottaa, melkein jokainen vastaus kiteytyy "sallimiseen"? Häntä on itse asiassa pyydetty antamaan vastaus, joka ei sisällä tuota s-alkuista sanaa. Niinpä minulla on sana, jota voi käyttää korvikkeena: "jep". Mutta ensin vähän selkeytystä.

Tammikuun shoudissa Adamus osui minulla suoraan hermoon, ja luultavasti useimmilla meistä. Hän puhui siitä, kun shaumbrat kokoontuivat yhteen Jesuan aikana, monet heistä essealaisina. Olimme löytäneet jotain hyvin, hyvin arvokasta, muttemme oikein tienneet, mitä sillä pitäisi tehdä, erityisesti Jeshuan kuoleman jälkeen. Ajan kuluessa aarteemme kauneus hukattiin rahastukseen, väärintulkintaan, valtaan ja kontrollointiin, kun se muutettiin uskonnoksi sisäisen totuuden ja kokemuksen sijasta.

Muistatko?

Olimme kuluttaneet jo lukemattomia elämiä etsien ratkaisua energiaan ja olemassaoloon. Kun totuus alkoi valjeta ja aika oli lopultakin oikea, Kristuksen kristallinen kirkkaus/selkeys saattoi tulla sisään. Jeshua eli vastauksemme fyysisenä ruumiillistumana – elämää joka oli enimmäkseen kaksinaisuuden yläpuolella. Muistatko tuon intohimon? Toivon ja ilon uudesta maailmasta? Kenties myös järkytyksen, kun sitä ei tullut.

Tässä sitä ollaan nyt, yhdessä jälleen – vähän uupuneempana, vähän enemmän taisteluarpia, mutta palaen edelleen intohimoa tähän totuuteen, jonka tiedämme hyvin syvästi. Mutta tällä kertaa emme laita toivoamme siihen, että toinen ihminen näyttää tietä. Tällä kertaa kyse on siitä, että jokainen ruumiillistaa tämän kauniin vastauksen itsessään – elämän joka eletään kaksinaisuuden yläpuolella.

Muuten, miksi shaumbrat ovat sellaisia merirosvoja ja kapinallisia? Kenties siksi, että meistä on mahdotonta olla linjassa puolen tai toisen kanssa, "hyvän" tai "huonon" kanssa, mikä merkitsee, ettemme sovi minnekään. Mutta sopeutumattomien yksilöjen sijasta olemme tiennäyttäjiä, jotka kulkevat Jeshuan jalanjäljissä, kun menemme sisäisen kaksinaisuuden yli. Ja olen varma, että jollain tavalla, syvällä sisällä olet aina tiennyt tämän.

Minä olen tuntenut tämän koko elämäni (ja usein minua on syytetty naiiviudesta), mutta se kristallisoitui tajunnassani, kun olin noin 25-vuotias. Kohtasin tuolloin elämäntilanteen, jolla oli kaksi mahdollista lopputulosta, ja halusin kumpaakin erittäin kovasti, vaikka ne sulkivat pois toisensa. Olin täysin kahden vaiheilla ja hukassa, mitä pitäisi tehdä. Yhtenä aamuna heräsin yksinkertaisesta, mutta elävästä unesta. Oli tunne, että "tämä on tärkeä", joten kirjoitin sen päiväkirjaani: kävelin tietä pitkin metsässä ja kaarteen jälkeen näin pienen, froteelelumaisen seepravauvan, joka ilakoi vuoripuutarhassa. (Mielenkiintoista kyllä, se oli ensimmäinen niistä lukemattomista unista, jotka tapahtuivat vuorenrinteen ghettossa/asuinalueella, josta kirjoitin artikkelissa "Harmonian oivaltaminen" joulukuun 2020 Shaumbra-lehdessä.)

Kirjoittamisen jälkeen ihmettelin, miksi niin joutavanpäiväinen uni tuntui hyvin merkittävältä. Yhtäkkiä ymmärrys iski minuun kuin salama. Seepran ei tarvitse valita "tämän" ja "tuon" välillä. Sen ei tarvitse olla musta tai valkoinen. Se on kumpaakin yhdessä, muuttumatta harmaaksi. Näin välittömästi, miten se soveltui kaikenlaisiin asioihin elämässäni, ja aloin antaa itselleni luvan "haluta kumpaakin" – tai vielä enemmän – mitä tahansa ja katsoa sitten, miten asiat ratkeisivat. Nykyään sanoisin sitä "ja-tilan sallimiseksi ja energian antamiseksi palvella minua". Silloin se tuntui vain valtavalta helpotukselta. Siitä lähtien olen kerännyt satunnaisia seepramuistoesineitä muistuttamaan, että olen valkoinen ja musta, hyvä ja huono, tämä ja tuo, menettämättä kummankaan kauneutta ja määritelmää.

Mitä tekemistä kaikella tällä on tuon s-alkuisen sanan kanssa? Se on yksinkertaista. Kun sallin itseni, sellaisena kuin olen, poistan kokemuksestani kaiken kaksinaisuuspohjaisen tuomitsemisen (muunlaista ei ole). Olen sitten vihainen tai iloinen, väsynyt tai energinen, peloissani tai luottavainen, niin jos voin sallia sen olla niin, kuin se on, siinä ei enää ole tuota kaksinaisuuskierrettä ja -vääristymää. Se merkitsee, että energia voi lopultakin mallintua uudelleen sellaiseksi, mikä on tarkoituksenmukaista palvelemaan minua.

Myönnän, että ihmisen ei ole helppoa "sallia" jotain, mistä hän ei pidä. Esimerkiksi sen salliminen, että olen surullinen, saa minut huolestumaan, että joudun niin syvään masennukseen, etten koskaan pääse ylös. Mitä jos sen salliminen, että olen väsynyt, merkitsee, etten pääse koskaan enää sängystä ylös? Ja kipu! On täysin intuitionvastaista sallia kehooni sattua – mitä jos se ei mene koskaan pois? Minun täytyy korjata se, muuttaa sitä, ottaa vitamiinia, ottaa lääkettä, tehdä jotain korjatakseni sen! Mitä jos kivun salliminen on jopa vaarallista? Mitä jos sairastun tai jokin menee todella pieleen, koska sallin sen korjaamisen sijasta? No, salliminen ei ole passiivista – inspiraation tullessa teen edelleen asioita pitämään huolta itsestäni – mutta ihmisemme kaikki punaiset liput alkavat raivokkaasti heilua, kun meitä kehotetaan sallimaan, erityisesti silloin kun emme pidä tilanteesta. Siis en enää "salli". Minä "jeppaan".

"Kehoni ei tosiaan tunnu hyvältä tänään". Jep.

"Miksi tein niin?? Nyt kaikki menee pieleen. Tämä itse-epäily tappaa minut." Jep.

"Olen huolissani, ettei ole tarpeeksi rahaa." Jep.

"Lapsillani on vaikeaa, enkä tiedä, auttaisinko heitä vai jättäisin rauhaan." Jep.

"Olen huolissani, että tulee metsäpalo ja taloni palaa poroksi." Jep.

"Kaikki menee pieleen tänään." Jep.

"Minä pakahdun, ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi aikaa." Jep.

"Mitä kamalia asioita olenkaan tehnyt menneisyydessä." Jep.

"Toivon, etten olisi niin lihava." Jep.

"Tuo ihminen oli idiootti". Jep.

Jos ei ole jo selvää, "jep" tarkoittaa samaa kuin "joo", "aamen", "okei" ja niin edelleen. Minulle se on jonkin asian hilpeää tunnustamista sellaiseksi, kuin se on, lisäämättä perusteluja, katumisia, kyllä-muttia tai mitään muuta arvotuomiota. Kun sanon jep itselleni, annan tunnustusta sille osalleni, jolla on vaikeaa, antamatta sen ohjata elämääni. Minulle se on kuin lapsi, joka tarvitsee vain sitä, että sen valitus kuullaan. Sitten kun se on kuultu, lapsi juoksee taas leikkimään. Kuuntelet häntä aina, muttet koskaan laita häntä vastuuseen elämästäsi! Yhtä lailla yritän olla antamatta itseni valita puolta aspektien ja niiden valitusten kesken. Pelkästään sall- … tota, "jeppaan" ne, ja muistan, kuka on oikeasti vastuussa.

Jonkin salliminen ei merkitse, että sinun täytyy pitää siitä, eikä sinua kielletä ryhtymästä toimeen sen suhteen, jos inspiraatio iskee. Se merkitsee pidättäytymistä sen tuomitsemisesta. Kun menee "tämä on huono ja tuo on hyvä" -kaksinaisuuden yli, niin tuo energia – riippumatta siitä, ilmeneekö se muina ihmisinä, tilanteina tai aspekteina – voi tasapainottua ja suuntautua uudelleen uuteen, ei-kaksinaiseen elämääsi. Lataus lähtee. Epämukavuus helpottaa. Ja todellinen aarteemme tulee vähän lähemmäs pintaa.

Nimittäin salliminen merkitsee kirjaimellisesti kaksinaisuuden yli menemistä. Mutta kun on tuntenut vain kaksinaisuuden, se on vaikea tehtävä ihmiselle. Niinpä siitä tulee taas yksi asia, joka pitää tehdä, saada "oikein" tai "väärin". Siitä syystä valitsen jepin.

Jep, tämä olen minä, kaikkine pilkkuineni, raitoineni, syylineni ja vikoineni.

Jep, tämä olen minä, kaikkine heikkouksineni ja nerokkuuksineni.

Jep, tämä on tarkkaavainen minä ja unohteleva minä, ahdistunut minä ja inspiroitunut minä.

Jep, olen pyhimys ja olen syntinen.

Ja jep, huijasin vain itseni kiertämään tuon kirotun s-alkuisen sanan ja olemaan ok sen osalta ja – mikä tärkeämpää – itseni osalta, sellaisena kuin olen. Kuka tiesi, että tuollainen typerä sana voisi olla portti kauan odotetun Kristus-aikamme kristalliseen kirkkauteen/selkeyteen!

Älä huoli, jos et oikein pääse sallimisen kyytiin. Valitse vain jep. Onnistut tässä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.