LEHMÄ

Kirjoittanut Solara (www.nvisible.com)

Lyhyt ote kesäkuun 2019 tyrskyraportista

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kesäkuu on kuukausi, joka tuo meille massiivisia muutoksia – kuukausi odottamattoman odottamiseen joka päivä. Se on voimakas loppuunsaattamiskuukausi, jolloin päästämme irti monista vanhoista asioiden tekemistavoista ja pitkäaikaisista velvollisuuksista, jotta voimme luoda tilaa uusille jännittäville tilaisuuksille, joita emme pystyneet kuvittelemaan aiemmin. Kesäkuussa valtavat, voimakkaat aallot tuovat muutoksia, jotka työntävät meidät pois menneisyydestämme ja laajentavat todellisuuttamme. Kesäkuu tuo suuremman aitouden kipinöitä uudesta AN-todellisuudesta. Nämä ovat kuin valotähtiä, joita ilmestyy yhtäkkiä kimaltamaan järven pintaan. Kuukauden puolivälistä lähtien äärinäkökenttäämme ilmestyy näkyviä kipinöitä, ja sitten ne siirtyvät lähemmäs meitä. Koko kuukauden ajan uudesta todellisuudesta tulee voimakkaampi ja jatkuvasti näkyvämpi useammille ja useammille ihmisille.

Argentiinassa on vanha espanjankielinen kansantaru nimeltään "La Vaca", jonka Camilo Cruz julkaisi myöhemmin nimellä "Once upon a Cow", ja siitä tuli erittäin tunnettu. (Jos haluat lukea koko tarinan, sen voi ladata espanjan- ja englanninkielisenä iBooksista ja Amazon Kindlestä.)

Tämä tarina on hyvin sopiva aikaan, jossa olemme. Tässä on lyhyt yhteenveto "La Vacasta".

"Kerran viisas mestari ja hänen nuori oppilaansa olivat pitkällä matkalla. Myöhään iltapäivällä he saapuivat hyvin köyhän perheen pienelle ja rähjäiselle mökille. Isä kutsui heidät jäämään yöksi, jos heitä ei haitannut jakaa pientä tilaa rutiköyhän kahdeksanhenkisen perheen kanssa. Viisas mestari huomasi, että tässä perheessä kaikki pyöri ainoan lehmän ympärillä, jonka he omistivat. Naapurit ihailivat heitä, koska he omistivat lehmän, ja kaikki perheen keskustelut ja teot pyörivät sen ympärillä, miten lehmällä meni. Oliko se syönyt tarpeeksi tänään? Saiko se riittävästi vettä? Veikö kukaan sitä laitumelle? Oliko lehmä lypsetty? Oliko se sidottu hyvin kiinni yön ajaksi? Kuitenkin se pieni maitomäärä, jonka lehmä antoi heille, riitti hädin tuskin pitämään kaikki hengissä.

Viisas mestari ja hänen oppilaansa nukkuivat yhdessä perheen kanssa tuon pienen mökin lattialla ja nousivat varhain seuraavana aamuna – hyvissä ajoin ennen aamunkoittoa – kun perhe vielä nukkui. Ennen kuin he lähtivät, he menivät talon taakse paikkaan, jonne lehmä oli sidottu. Sitten viisas mestari veti esiin tikarinsa ja tappoi odottamatta perheen lehmän! Oppilas oli täysin shokissa eikä voinut uskoa, mitä oli juuri nähnyt. "Mestari, mitä olet tehnyt?" hän huusi. "Lehmä oli tämän köyhän perheen ainoa omaisuus! Miten he selviytyvät ilman sitä?" Vastaamatta mestari käveli hiljaa pois, ja he jatkoivat matkaansa.

Vuotta myöhemmin viisas mestari ja hänen oppilaansa palasivat samalle alueelle. He katselivat ympärilleen, mutteivät löytäneet tuon rutiköyhän perheen pientä mökkiä. Lopulta he huomasivat, että siinä paikassa jossa tuo vanha hökkeli oli ollut, seisoi nyt uudempi ja paljon mukavampi talo. Perheen isä tuli ulos talosta tervehtimään heitä ja oli selvästi paljon paremmassa kunnossa kuin vuotta aiemmin. Hänellä oli puhtaat vaatteet ja hymy kasvoillaan. Hän kertoi heille, miten epätoivoisia he olivat olleet löytäessään lehmän kuolleena. "Mutta sitten oivalsimme, että meidän täytyi tehdä jotain, jos emme halunneet kuolla nälkään. Niinpä raivasimme välittömästi vähän maata talon takaa ja kylvimme vihanneksia. Pian saatoimme syödä hyvin ja selviytyä satomme turvin, ja koska kasvit kasvoivat niin hyvin, meillä oli myös ylimääräisiä vihanneksia myytäväksi naapureille ja sitten vielä lisää myytäväksi kylän markkinoilla. Niinpä lopulta meillä oli vähän rahaa, ja sitten tuli vielä lisää rahaa, kunnes meillä oli varaa rakentaa tämä uusi talo …"

Rakastan tätä tarinaa, koska meillä kaikilla on jokin lehmä elämässämme, muodossa tai toisessa. Lehmämme on jotain, mitä pidämme välttämättömänä selviytyäksemme, mutta itse asiassa se pidättelee meitä. Sitten kun tunnistamme, mikä on tuo lehmä elämässämme, emme voi kuvitella selviytyvämme ilman sitä. Useimmiten lehmämme symboloi jotain, mistä emme voi ajatella luopuvamme, koska samaistamme sen taloudelliseen turvaamme. Lehmämme tuntuu korvaamattomalta, emmekä pysty tällä hetkellä kuvittelemaan, mikä voisi mitenkään tulla sen tilalle. Tunnemme, että tuo lehmä itse asiassa määrittelee, kuka olemme. Lehmä edustaa myös niitä tekosyitä, joita meillä on itsellemme (ja toisille) siinä, miksi emme voi tehdä niitä muutoksia, joita haluamme eniten elämäämme. Jos menettäisimme jotenkin tuon lehmän, emme todellakaan tiedä, miten voisimme selviytyä.

Arvaa kuitenkin mitä! Juuri nyt olemme ajassa, jossa meidän täytyy päästää irti vanhoista pyhistä lehmistämme. Tämä on pelottava asia, koska ei ole mitään näkyvää varmuutta, että se tapahtuu eduksemme. Joskus tuo lehmä tapetaan puolestamme, aivan kuten tässä tarinassa. Meidät lomautetaan työpaikasta, tai vuokranantaja myy paikan, jossa olemme asuneet, ja yhtäkkiä meidän täytyy muuttaa, tai kumppanimme lähtee äkkiä suhteesta. Tapahtuu jotain odottamatonta, jonka näemme onnettomana takaiskuna ja joka todellisuudessa osoittautuu valtavaksi siunaukseksi valepuvussa.

Joskus meidän täytyy päästää irti lehmästämme, eikä ole helppoa luopua tutusta turvallisuudestamme suuren epävarmuuden aikana. Tämä vapaaehtoinen irtipäästäminen tuntuu paljon vaikeammalta – olemme kuitenkin PAKKOMUUTOKSEN ajassa. Tämä merkitsee, että elämässämme vaaditaan muutosta. MEIDÄN TÄYTYY MUUTTUA – tavalla tai toisella! Emme ehkä pidä siitä – saatamme pelätä seuraamuksia – mutta lehmästämme luopuminen nyt tapahtuu perimmiltään hyödyksemme.

Kun päästämme päästään irti lehmästämme, meidän ei tarvitse yrittää korvata sitä toisella eläimellä. Sellaisia asioita kuin: "Irtisanoudun työstäni tässä ravintolassa ja yritän nopeasti löytää uuden työpaikan toisesta ravintolasta." Sen sijaan se on kuin: "Aion luopua tästä asiasta, jota luulen todella tarvitsevani, tietämättä, mitä tulee sen tilalle." Mutta samaan aikaan tiedämme, ettei meillä ole enää vaihtoehtona pitää sitä. PAKKOMUUTOS on käsillä! Tämän tietäminen antaa meille tavallaan kummallista sisukasta rohkeutta.

Tiedämme myös, että meidän täytyy luopua lehmistä kollektiivissa, ennen kuin voimme kaikki kehittyä seuraavalle tasolle. Tässä kohtaa se tuntuu äärettömästi haastavammalta. Mitä jos kaikkien täytyisi hankkiutua eroon televisiostaan huomiseen mennessä, jotta planeetta voisi kehittyä? Miten moni ihminen voisi tehdä tai olisi valmis tekemään sen? Nostamaan sen vain pihalle. Ja se on vain televisio, eikä tarpeellisin lehmämme!

Tämä PAKKOMUUTOS joka tapahtuu nyt, antaa meille voimakkaan tönäisyn oikeaan suuntaan. Se vapauttaa paljon luovaa energiaa, jonka aiemmin tukki jatkuva fokusoituminen lehmästämme huolehtimiseen. Se vie meidät suoraan pelkojemme ytimeen, räjäyttäen ne kuin lasersäde, ja sysää meidät suureen tuntemattomaan.

Meidän täytyy päästää irti lehmästämme – sekä yksilönä että kollektiivisesti – muttemme voi tehdä sitä kollektiivitasolla, ennen kuin teemme sen omassa elämässämme. Kun lopultakin teemme tämän, valtava luovuus- ja yltäkylläisyyskuuro tulee elämäämme. Silloin oivallamme, että lehmämme tarkka vartiointi kapeilla ja vanhoilla tavoillamme piti itse asiassa yltäkylläisyyden loitolla meistä.

Lehmästämme luopuminen siirtää kaiken täysin eri kartalle. Siirrymme täysin laajentuneeseen, uuteen todellisuuteen, joka on kirkas, raikas ja täynnä lupausta. Emme voi nähdä mitään yksityiskohtia, miten tämä ilmentyy elämäämme, ennen kuin todella luovumme tuosta lehmästä. Siihen saakka meillä on edelleen tunne, että meidän täytyy pitää lehmämme, koska tiedämme aiemmasta kokemuksesta, että tämän lehmän kanssa voimme selviytyä.

Luovuttuamme lehmästä meidän ei aina tarvitse tehdä jotain täysin eri tavalla. Meidän ehkä täytyy tai ehkä ei – tätä ei voi nähdä nykyisestä näkökulmastamme. Kyse voi olla vain siirtymisestä johonkin laajempaan asetelmaan. Esimerkiksi, jos olet kirvesmies, joka on erikoistunut ikkunoihin, ja olet tehnyt ikkunoita vuosikausia, saaden aina vakaan toimeentulon siitä, saatat tuntea, että ikkunoiden tekeminen on elänyt aikansa eikä se ole enää tyydyttävää. Sinulla on ehkä ilmaisematonta kaipausta tehdä jotain muuta, muttet vielä tiedä, mitä se on. Kuitenkin tiedät, että jos lakkaat tekemästä ikkunoita, et ehkä saa enää työtä ja ikkunoita tekemällä maksat laskusi. Mitä tehdä?

Vastaus on mennä suoraan pelkojesi ja epävarmuuksiesi läpi ja päättää lakata tekemästä normaaleja ikkunoita. Vasta tehtyäsi tämän pystyt näkemään, mitä edessä on. Et ehkä koskaan enää tee ikkunoita, tai saatat alkaa tehdä kerrassaan hienoja ikkunoita, jotka ovat sisäänkäyntikohta uuteen todellisuuteen. Ja vaikkei tässä kohtaa ole mitään fyysisiä merkkejä siitä, miten seuraava askeleemme ilmentyy, SE ON SIINÄ, kun olemme valmis siihen!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.