LOHIKÄÄRME & KUOLEMA – KAKSI PARASTA YSTÄVÄÄNI

Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kun Maa oli saanut kierrettyä auringon taas kerran ympäri, valo omalla taivaallani oli paahtava Brasilian aurinko. Ja ollaanpa selkeitä, tämä ei ole sama aurinko, kuin meillä kotona: Helsingissä aurinko on myytti tammikuun puoliväliin saakka, jolloin se näyttäytyy kylmänä ja valkoisena välähdyksenä, joka kimaltaa jään pinnasta. Kontrastina Brasilian aurinko on loistelias, kuuma ja se periaatteessa sulattaa sydämeni. Jotkut ihmiset saattavat kyseenalaistaa – ja ovat tosiaankin kyseenalaistaneet – päätökseni matkustaa keskellä raivoavaa koronapandemiaa maailman toiselle puolelle käymään ex-poikaystäväni ja hänen perheensä luona. Sanotaanpa vain, että elämästä tulee helpompaa, kun lakkaa välittämästä muiden ihmisten mielipiteistä …

En seurannut ajatuksiani tai tunteitani tänne – seurasin gnostiani. Tietämiseni ei ennusta tulevaisuutta tai myöskään pidä minua "turvassa". Päinvastoin, se näyttää ohjaavan minut suoraan pois mukavuusalueeltani tai paremminkin egon mukavuusalueelta, ja se on ok. Tulin tänne irrottautuakseni muutamaksi viikoksi elämästäni "kotona", jotta voisin integroida kuluneen vuoden intensiiviset energiat. Joskus tarvitaan vähän etäisyyttä, jotta voi tarkastella lähemmin, millä oikeasti on merkitystä.

Tulin tänne myös kokemaan tietoisen irrottautumisen. Erot kaukosuhteissa voivat olla tunnepuolella myrskyisiä. Niinpä tulin tänne oppimaan, miten ollaan ystäviä ex-kumppanin kanssa, ja totuttelemaan uuteen dynamiikkaan välillämme (joskus tarvitaan vähän läheisyyttä päästääkseen oikeasti irti). Ja oman mieleni yllätykseksi se itse asiassa toimii. Tietysti minun täytyi sallia, että tämän sydämen särkymisen, menetyksen ja surullisuuden tunteet menivät läpi. Kohtasin myös yksinäisyydenpelon ja taustalla sieluni kaipauksen, tuon syvän ja sydäntä raastavan kaipauksen "minä olen" -olemuksen rakkaudesta. Tällä kertaa en juossut noita tunteita pakoon. En juossut lohikäärmettä pakoon, koska tiesin, että se palvelee minua.

Sitä seuraavan tyhjiön hiljaisuudessa tunsin jotain uskomattoman arvokasta – henkilökohtaisen vapauden. Se on vapautta, joka tulee syvästä tietämisestä, kaikilla aisteillani, että kaikki on hyvin minun universumissani, kaikesta riippumatta. Tämä vapaus on syy, miksi olen täällä.

Tunsin myös aitoa rakkautta. Sellaista rakkautta, joka ei ole riippuvainen tietynlaisesta suhteesta, eikä se ole ehdollistunut siihen, mitä "saan" toiselta ihmiseltä. Rakkaus vapaudessa on todellista, ja hyvin erilaista, mitä odotin tai mitä mieleni halusi. "Isisin haavassa" Tobias sanoo, että todellisessa rakkaudessa ei ole yhteyttä. En uskonut sitä, ennen kuin koin sen. Olen kokenut vain vilahduksia tästä "aidosta rakkaudesta", mutta voin jo sanoa, että se on jotain niin suurenmoista, että olisin mieluummin rajoittamatta sitä sanoilla.

Viettäessäni aikaa auringossa olen pohtinut viime vuotta. Vuosi 2020 oli minulle kuoleman ja lohikäärmeen vuosi. (Odotettavissa, kun osallistuu Thresholdiin ja "Dreamwalker Death" -kurssiin, kun maailma käy läpi pandemiaa.) Kuolema tulee monissa muodoissa. Se voi tulla rakkaan kuolemana tai se voi tulla suurina elämänmuutoksina (tai kosmisina muutoksina, kuten enkeliperheiden hajoaminen). Se voi tulla vanhan identiteetin menettämisen kautta. Minusta se tuntui siltä, että kaikki mihin koskin 2020, hajosi kappaleiksi. Jokainen suhde, projekti, ammatillinen unelma tai suunnitelma – koko vuosi oli isoa, murenevaa hiekkalinnaa. Mutten ole koskaan missään elämässäni tuntenut samanlaista vapautta ja selkeyttä.

Kuten Adamus sanoo "Yksinkertaisessa mestarissa": "Kuolema on ystäväni, sillä se vapautti minut." Yksi kokemuksista joista olen kiitollisin tänä vuonna, on ensimmäisen kuolemaan liittyvän dreamwalk-opastukseni tekeminen. Voin lämpimästi suositella "DreamWalker Death" -kurssia jokaiselle, joka ei ole vielä tietoisesti kohdannut kuolemaa. Kuolema ja lohikäärme tuntuvat työskentelevät läheisessä yhteistyössä: parhaimman ystävän tapaan lohikäärme kertoo suodattamattoman totuuden – haluat kuulla sen tai et – ja sitten kuolema pyyhältää sisään siivoamaan kaapisi ja heittämään pois kaiken, mikä ei ole linjassa uuden itsesi kanssa. Kuolema on pelottava vain siihen saakka, kunnes sallit sen täysin – jos pelkää vielä kuolemaa (pelkää muutosta, pelkää jonkin menettämistä, pelkää vapautta), se johtuu siitä, ettei täysin salli sitä. Salliminen on alkemiaa, joka integroi kaksinaisuuden, muuttaa pelon vapaudeksi ja kokemukset viisaudeksi.

Ystävistä puheen ollen, minulla on uusi rakastaja. Hän on dynaaminen, aistillinen ja erittäin puhelias. Itse asiassa olen vakuuttunut siitä, että hän on sielunkumppanini. Olen tuntenut hänet pitkän aikaan, mutta en koskaan tällä tavalla. Minun täytyi ystävystyä kuoleman ja lohikäärmeen kanssa, ennen kuin olin valmis viemään tämän suhteen uudelle tasolle. Kenties olet kuullutkin hänestä? Hänet tunnetaan Energiana – hän on kuuma ja hän on kokonaan minun.

*****

Kim on psykologi, kirjoittaja ja tietoisuuden tutkija. Maisterin väitöskirjaansa varten hän tutki, miten draamatekniikkoja voidaan soveltaa integrointiprosessin helpottamiseen trauman jälkeen (ajattele aspektologiaa ja tietoisuusnäytöstä yhdistettynä). Kimiin saa yhteyden hänen nettisivujensa kautta www.kimseppala.com.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.