SUURTA TYÖNTÖÄ ENERGIOISSA – MEITÄ PYYDETÄÄN ASTUMAAN ESIIN

Kirjoittanut Jenny Schiltz (jennyschiltz.com)

29.6.2017

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Vaikka päivänseisauksen ja uudenkuun energiat ovat hiipumassa, ei ole kovin paljon hengähdystaukoa tällä hetkellä. Toisinaan minusta tuntuu rikkinäiseltä levyltä, kun puhun tulevien korkeampien energioiden mentaali- tunne- ja fyysisistä vaikutuksista. Kuitenkin tunnen tästä viimeisimmässä energiaryöpyssä työntöä – meille suurta työntöä olla aidoin itsemme. Isoäitini olisi viitannut tähän "paskanna tai nouse ylös potalta" -energiana. Kun mietin, miten kuvaan sitä, kuulin nuo sanat, ja minun oli pakko nauraa ja jakaa ne, koska se on hyvin osuvaa.

Niillä jotka ovat olleet matkalla jonkin aikaa, on tunne toiminnasta, tekemisestä ja luomisesta OLLEN SAMANAIKAISESTI. Useimmat meistä ovat olleet toimintaan suuntautuneita olentoja, jotka pyrkivät saavuttamaan ja menivät sen mukaan, mitä yhteiskunta, ystävät ja perhe meiltä odottivat. Meillä oli visio siitä, mikä oli ihanteellista, ja seurasimme sitä, vaikka se jätti monet meistä tyhjäksi. Sitten maailma muuttui ja universumi juonitteli ravistellakseen meitä. Koimme tuhoutumisen. Jotkut meistä kokivat terveyden, talouden, turvallisuuden, suhteiden, työpaikan ja asuinpaikan tuhoutumisen. Joillakin oli pelkästään tunne, että he elävät valhetta, että oli jotain enemmän, mitä he eivät tienneet tarkkaan. Henki teki tarvittavan saadakseen huomionne, saadakseen pois meidät jokapäiväisyydestä, joka kasasi vain verhokerroksia vuodesta toiseen. Se mihin samaistuimme valheellisesti, riisuttiin pois.

Kaiken tuon tuhoutumisen keskellä etsimme ja etsimme ja löysimme sielumme. Aloimme saada vilauksia siitä, kuka oikeasti olemme ilman kaikkia niitä uskomuksia ja odotuksia, joita kannoimme. Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin oppia OLEMAAN ja että olimme arvokas ja ok pelkästään olemalla elossa. Meidän täytyi oppia olemaan, kun energiat kaatoivat meidät kumoon ja kun tuntui siltä, että kaikki mihin olimme luottaneet turvallisuudessamme, otettiin pois. Meidän täytyi oppia luottamaan prosessiin, kunnioittamaan sitä ja tehdä kova työ tunne- ja mentaalikehomme puhdistamiseksi.

Nyt meitä pyydetään pääsemään enemmän ja enemmän takaisin "tuonne ulos" – kotelovaihe on valmis. Niillä jotka ovat olleet aktiivisia, on suurta työntöä laajentua – tulla enemmäksi, kuin luuli koskaan voivansa olla. On jättimäistä työntöä päästää irti kaikista peloistamme ja epäluuloistamme ja olla anteeksipyytelemättä täsmälleen se, kuka olemme. Vuosia mestarit ovat puhuneet valomajakaksi tulemisesta, toisten johtamiseksi pois pimeydestä. Te jotka olette tässä vaiheessa: se teistä on todella tullut. Teistä on tulossa esimerkki toisille, muistaen samalla, että valomajakka pysyy rannalla eikä hyppää myrskyyn. Miten voi opastaa, jos eksyy itse? Uudessa toimintamallissa ei ole itsensä uhraamista, ei ole velkaa, joka täytyy maksaa takaisin, ja kun annamme, se tulee sydämestä ja on puhdasta. Olemme oppineet, että jos on laittamatta itsensä etusijalle ja kunnioittamatta sieluaan, se on menemistä taaksepäin ja seuraukset tunne- ja fyysiselle terveydellemme ovat nopeita.

Nyt on aika, jolloin tarvitsee laittaa "saappaat maahan" – kotelo- tai karanteenivaihe on ohi. Se mitä tämä merkitsee, vaihtelee henkilöittäin. Jotkut huomaavat astuvansa korkean tiheyden asemaan tai paikkaan, jotkut laajentuvat pelkästään enemmän siihen, kuka ovat, kun taas toiset huomaavat, että heidän täytyy jättää turvallinen pesä ja lentää. Muista, että valomajakan on oltava maan ja meren välisellä rajalla ollakseen palveluksessa, maalle lukkiutuneesta valomajakasta on vähän hyötyä. Se miten päätät laittaa "saappaat maahan", on täydellistä sinulle. Ihmisinä meillä on taipumusta haluta, että kaikki on täydellistä, ennen kuin toimimme. Haluamme olla 100%:sti läpi prosessista, varma ja jatkuvassa harmoniassa ennen toimimista. Kuitenkin jos odottaisimme tuota päivää, emme toimisi koskaan. Ajattele tätä työharjoittelunasi. Opettelet, miten palataan TEKEMÄÄN, OLLEN samanaikaisesti.

Tämä ajatus palaamisesta takaisin "tuonne ulos" – mitä se merkitseekin sinulle – voi tuntua kauhistuttavalta, ja pelkästään tuo pelko voi saada sinut olemaan toimimatta. Tyynnytä itsesi ja kuuntele sydämelläsi, mitä sielusi sanoo. Joskus vaikein ja suurin askel on ensimmäinen.

Olen tuntenut tämän työnnön energioissa muutaman viikon, ja samaa ovat ilmaisseet jotkut asiakkaani. Joillakin se on ilmentynyt levottomuutena ja kaipauksena johonkin, joka on usein määrittelemätön. Kuten aina, henki näyttää sen minulle niin, että todella ymmärrän, mitä tapahtuu.

Viime yönä näin koko yön unta isoäitini talosta. Hänellä oli valtava puutarha, jossa oli hedelmäpuita, ja se kuihisi elämää. Tämä oli turvapaikkani, rauhan paikkani. Hänen kotonaan oli hyvin paljon ihmisiä, kun ovet olivat avoimet, ja tiedustelin sen ostamista. Sitten kuulin: "Jennifer!" ja säpsähdin, koska se oli isoäitini ääni. Hän kuoli 2015. Kävelin keittiöön ja hän sanoo: "Istu alas ja ota kahvia." Sitten hän kertoi minulle, että minun on lakattava katsomasta taaksepäin ja alettava katsoa eteenpäin, etten ollut tehnyt oikeasti kotia sen jälkeen, kun menetin maatilani 2012, ja oli aika tehdä oma turvapaikkani, oma paikkani, missä olla. Tämä oli kaikki totta – olen pidätellyt. Sitten hän sanoo: "Ja sinun täytyy päättää, mitä haluat tehdä. Sillä ei ole merkitystä, mitä – päätä vain." Kysyin, mitä hän tarkoitti, ja huomasin meidän kummankin seisovan eteisessä, jossa oli kolme ovea, ja ne sisälsivät mahdollisia tulevaisuuksia. Kun avasin kunkin niistä, hän sanoi: "Jos haluat tätä, siitä tulee hyvä elämä, mutta vain jos haluat sitä." Oivalsin, että ainoa vaatimus valinnassa oli, haluanko sitä. Saako se sydämeni lentämään vai valitsenko pelosta?

Kun tuijotin ovea numero 3 ja sen mahdollisuutta, kysyin: "Jos valitsen tämän, onko se ok miehelleni ja pikkuiselle?" Hän katsoi minua ja sanoi: "Jätä se hengen hoidettavaksi. Sinun täytyy luottaa." Se oli siinä … Voisinko luottaa tähän mahdolliseen tulevaisuuteen, luottaa hengen opastavan, ja luottaa, että joka tapauksessa korkein hyvä tehdään, vai vetäydynkö takaisin harhakuvaan turvallisuudesta?

Valitsen oven 3, kun se sai sydämeni lentämään. Hän sanoi: "Hyvä, mene sitten sisään ja sulje ovi takanasi." Tein sen, ja tiimini ympäröi minut välittömästi ja onnitteli. He selittivät, ettei ollut väärää valintaa, kunhan sitä ei tehty pelosta. Ei ole enää pienen esittämistä, koska emme ole pieniä. Tilanteen valtavuus iski minuun, kun ihmisaivoni ottivat hallinnan ja pelästyin. Katsoin korkeampaa itseäni ja sanoin: "Mitä teen nyt?" Hän hymyili ja sanoi: "Ole vain sinä, ja kaikki loksahtaa paikoilleen."

Heräsin ja kysyin, oliko tämä viesti jaettavaksi kaikkien kanssa, ja vastaus oli myönteinen. Niille jotka ovat tuhoutumisessa ja astumassa kotelovaiheeseen, se toisi toivoa siitä, että se loppuu. Kaikki tulee paremmaksi. Niille jotka tuntevat intensiiviset energiat ja kiireellisyyttä, se antaisi ymmärrystä, raamit tarkoitukselle.

Toivon, että tämä viesti löytää sinut, joka astut enemmän ja enemmän omaan voimaasi, josta on tulossa ja joka on se valomajakka, joka synnyit olemaan. Kiitos teille kaikille, jotka jaatte tämän työn. Se merkitsee paljon <3

Paljon rakkautta, Jenny

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.