SUHTEET HENKISELLÄ POLULLA – OSA 5: PELASTAMISEN JA PALVELEMISEN ERO

Kirjoittanut Lissa Rankin (lissarankin.com)

16.8.2016

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tämä postaus on vaikea kirjoittaa, koska se loistaa valoa yhteen ydinmalliin, jota olen yrittänyt rikkoa käymällä vuosia terapiassa ja rukoilemalla – pelastajakompleksi. Te joille " kolmiodraama" on tuttu, tiedätte, että draamaa syntyy usein silloin, kun otamme jonkin kolmesta roolista – uhri, marttyyri ja pahantekijä. Näin kolmiodraama usein menee: joku hahmottaa itsensä uhriksi ja syyttää pahantekijää ahdingostaan, avuttomuudentunteestaan, voimattomuudestaan, loukkaamisestaan ja vihastaan. Sitten marttyyri pyyhkäisee paikalle pelastamaan hänet – tämä pelastamismalli kuitenkin kumpuaa säälistä uhria kohtaan, ei todellisesta myötätunnosta. Se vahvistaa marttyyrin egoa ja pönkittää hänen omanarvontunnettaan, koska marttyyri ei tunne ytimessään olevansa kokonainen ja arvokas, ellei hän pelasta. Ajan kuluessa marttyyri antaa ja antaa, kunnes valuu kuiviin ja sitten katkeroituu, koska hän on pelastanut toisia omasta itsestään huolehtimisen kustannuksella. Sitten hän hyökkää uhrin kimppuun ja hänestä tulee pahantekijä sille samalle uhrille, jota hän yritti auttaa. Tai hän sairastuu, masentuu tai köyhtyy taloudellisesti, mikä näyttää toteen, että hän on tuottanut vahinkoa omalle keholleen, mielenterveydelleen tai pankkitililleen. Marttyyristä on nyt tullut uhri.

Kukaan ei voita. Jos esität jotain tämän kolmiodraaman rooleista, esität vääjäämättä kaikkia kolmea.

Mutta kolmiodraama on hyvin erilaista kuin puhdas palvelu. Puhdas palvelu kumpuaa ykseyden tunnistamisesta meissä kaikissa ja syntyy myötätunnosta, ei säälistä. Se tunnistaa, että jos yksi ihmisperheen solu kärsii, koko keho on vaarassa. Se ei nouse taustalla olevista arvottomuudentunteista tai "ei riitä" –haavasta. Puhdas palvelu ei tuomitse ketään rikkinäiseksi tai näe ketään vähempiarvoisena. Puhdas palvelu tunnistaa eheyden kaikissa ja hoitaa sitä. Se nousee kuin shakti-syöksy (elämänvoimanergiaa) ja heittää pois tuolista palvelemaan kanssaihmisiään. Puhdas palvelu palvelee antajaa yhtä paljon kuin sen vastaanottajaa. Se siunaa antajaa syvän täyttymyksen tunteella, joka syntyy, kun tiedät, että sinua käytetään jumalaisen rakkauden astiana maailmassa. Uuvuttamisen ja katkeroittamisen sijasta, puhdas palvelu saattaa jopa energisoida sinua ja saada olosi tuntumaan vielä täydemmäksi, koska shakti joka on virrannut kauttasi siunaamaan palvelua, täyttää sinut samaan aikaan, kun palvelet muita.

Tämä ei merkitse, että sinun pitäisi sivuuttaa mitään impulssia palvella toisia. Puhdas palvelu on kaunis ja luonnollinen myötätunnon laajentuma, ja tarvitsemme nyt myötätuntoista palvelua tällä planeetalla enemmän kuin koskaan. Motivoipa myötätunto sinua sitten palvelemaan toista ihmistä, ihmisryhmää, uhanalaisia eläimiä tai sademetsää, puhdas palvelu on tapamme siunata elämää ja sallia sen siunata meitä. Mutta jos huomaat, että sinua motivoi usein tunne, että sinun tarvitsee pelastaa maailma tai kaikki menee päin helvettiä, tai jos ajattelet, että antaminen uupumukseen saakka on tapasi päästä taivaaseen ja elää moraalista elämää, tai jos et luota, että toiset osaavat käsitellä asiat itse, sinun ehkä täytyy pysähtyä.

Mikä motivoi palveluasi?

Jos tunnet pakkoa auttaa, korjata tai pelastaa, pysähdy, ennen kuin hyppäät automaattitoimintaan. Pane merkille, milloin auttamisimpulssi syntyy, ja huomaa sitten omat motiivisi. Jos jäät kiinni pelastajakompleksiin, kuten minä jäin, sinun ehkä täytyy vastustaa tarvetta laajentua ulospäin ja ottaa aikaa katsoa jonkin aikaa sisäänpäin. Voit lukea artikkelista " Are You a Skanky Ho?" lisää siitä, miten Martha Beck "haastoi" minut omassa pelastajakompleksissani ja miten erotat pelastajakompleksin ja puhtaan palvelun. Tai lue tästä reaktiostani aktivistiryhmiin, jotka ovat sitoutuneet pelastamaan maailman.

Kysy itseltäsi: "Miksi tunnen tässä auttamispakkoa?" Katso, huomaatko yhtään seuraavista pelastajakompleksimotiiveista:

1. sääli toista kohtaan

2. pelko pettymyksen tuottamisesta jollekulle

3. hyväksynnän etsiminen

4. tunne, ettet ole riittävän hyvä, jollet auta

5. yritys manipuloida joku pitämään itsestäsi tekemällä itsestäsi korvaamattoman

6. pelko, ettet ole rakastettava, ellet auta jotakuta

7. luottamuksen puute toiseen ihmiseen (lähetätkö viestiä: "en luota, että osaat auttaa itseäsi"?).

Jos impulssisi juontuu jostain näistä motiiveista, se on egopohjainen eikä luultavasti kohota sinua tai häntä, jota luulet auttavasi. Jos huomaat säpsähtäväsi, kun luet tätä, ole lempeä. Varmista, ettet tuomitse tai kritisoi itseäsi. Älä traumatisoi sisälläsi tuota pientä lasta, joka haluaa vain tuntea olevansa riittävän hyvä. Rakasta häntä sen sijaan. Rakasta häntä kovasti ja kerro, että hän riittää juuri sellaisena, kuin on.

Rakasta haavoittunutta lasta

Tavallisesti pelastajakompleksi kumpuaa epätoivoisesta, pelästyneestä ja loukkaantuneesta lapsesta sisälläsi. Usein tuolle lapselle ohjelmoitiin pelastajakompleksi joko siksi, että hänen vanhemmillaankin oli se, tai siksi että lapsi kasvoi tuntien, ettei ole riittävän hyvä, ja se on yrittänyt koko elämänsä löytää tapaa tuntea lopultakin riittävyyttä. Jos voisit päästä käsiksi tuon loukatun lapsen tuskaan, se itkisi luultavasti sylissäsi, koska hän on hyvin turhautunut – vaikka kuinka yrittäisi olla arvokas, hänen auttamisyrityksensä eivät koskaan näytä riittävän. Hän antaa ja antaa jatkuvasti enemmän ja uhraa omat tarpeensa vielä lisää, kunnes hän on burnout, epätoivoinen, sairas, masentunut, yksinäinen ja epätoivoinen. Hän ei oivalla, että hänen täytyy vain lopettaa. Lopettaa. Levätä. Kääntyä sisäänpäin. Kiinnittää huomioita siihen osaansa, joka on pyörittänyt näitä pyöriä ja yrittänyt epätoivoisesti täyttää tuota ammottavaa "ei riitä" –haavaa.

Huomaa tämän osasi viattomuus. Ajattele niitä viestejä, joita sait kasvaessasi ja jotka opettivat tälle pienelle lapselle, että hän ei ollut riittävän hyvä, ellei hän antanut, kunnes oli valunut kuiviin. Muista ensimmäinen kerta, kun tunsit, että sinun täytyi uhrata omat tarpeesi laittaaksesi etusijalle jonkun muun tarpeet. Tunnista, että tämä lapsi ei tiedä paremmin. Hän tekee parhaansa, joten pahinta mitä voit tehdä, on tuomita tämä osa. Sen sijaan hoida tuota lasta äärimmäisellä rakkaudella ja pidä häntä myötätuntoisessa, hoivaavassa ja ehdottomasti rakastavassa sylissä. Vakuuta hänelle, että hän on ehjä ja arvokas, ettei hänen tarvitse tehdä mitään ansaitakseen arvoisuutensa eikä rakkaus ole mitenkään ehdollistettu siihen, että antaa, kunnes kuluu loppuun. (Oppaaksi tämän pienen lapsen hoivaamiseen voit ladata ilmaisen "Inner Child" -meditaation, jonka nauhoitin osana "Fulfill Your Calling" –pakettia.)

Mallin rikkominen

Pelastajakompleksin parantaminen on kuin mustekalan laittamista nukkumaan. Olen työstänyt tätä mallia kymmenen vuotta, ja alussa mustekalan kaikki kahdeksan lonkeroa olivat peiton päällä. Nyt kenties kuusi niistä on peiton alla, mutta ajoittain huomaan lonkeron tai pari tulevan esiin. Tämän tuomitsemisen sijasta minun täytyy vain tiedostaa, olla pehmeä ja rakastava itselleni. Itselleen nauraminen auttaa. "Voi, siinä sitä taas mennään!", kikatan usein. Ymmärrä, että jos tämä malli on ohjelmoitu syvälle – kuten minulla oli lääkäri- ja lähetyssaarnaajaperheen ja 12 vuoden lääketieteellisen koulutuksen vuoksi – sen rikkominen vaatii aikaa ja uutteruutta. Saatat huomata, että saat sen hallintaan työelämässä, mutta se räjähtää yksityiselämässä. Päädyt luultavasti henkilökohtaisiin suhteisiin ihmisten kanssa, joiden päätät tarvitsevan sinua. Sinulla on vaarana olla lukko heidän avaimiinsa.

Esimerkiksi, olen magneettimaisesti vetänyt puoleeni romanttisia suhteita miesten kanssa, jotka äiti on hylännyt. Ajaudun tuntemaan, että elämäni tarkoitus on todistaa heille, että ehdoton rakkaus on totta. Mutta motiivini olla noissa suhteissa eivät ole aina puhtaat. Minun täytyy muistuttaa itselleni, että olisi aivan yhtä ok rakastua mieheen, jolla on ollut terve lapsuus tai joka on parantanut jo lapsuushaavansa terapiassa. Minun on tarvinnut antaa potkut houkutukselle olla se ainoa ihminen, joka voi rakastaa myös niitä, joiden rakastaminen näyttää mahdottomalta. Se on ollut vaikeaa ja tuskallista työtä, ja on vaatinut jatkuvaa valppautta ja todellista antautumista jumalaiselle tahdolle voidakseen navigoida tällaista henkistä kasvua.

Puhtaan palvelun ihastuttava lahja

Tällainen sisäinen työ on arvokasta, koska silloin kun estät itseäsi osallistumasta kolmiodraamoihin ja vetäydyt kaikesta, mikä ei ole puhdasta palvelua, sinua siunataan tilaisuudella antaa jumaluuden käyttää sinua jonkun toisen ihmeenä – ja se tuntuu fantastiselta! Et uuvuta itseäsi. Sinusta ei tunnu marttyyriltä palvelun jälkeen. Et ole sairas, masentunut, rahaton tai katkera jälkeenpäin. Sinusta tuntuu kokonaiselta, tyydyttyneeltä ja olet hyvin kiitollinen tilaisuudesta palvella. Tiedät, että palvelu ei tule sinusta – että olet astia, jonka kautta rakkaus virtaa ja sekä antaja että vastaanottaja ovat kokonaisia koko prosessin ajan ja vuorovaikutuksen siunaamia. Et saa vaatia kunniaa palvelusta, koska kyse ei itse asiassa ole sinusta, siitä pienestä itsestä, joka hoitaa tekemisen. Paremminkin jokin suurempi "tekee sinua", ja tunnet kunnioitusta, et sääliä. Kuten Rachel Naomi Remen kirjoittaa: " Palveleminen on eri asia kuin auttaminen ja korjaaminen ."

Tämä ei merkitse, ettet tee kovasti työtä. Se ei merkitse, ettet ole väsynyt täyden palvelupäivän jälkeen. Mutta täyttymyksen tunne tekee siitä kaiken sen arvoista, ilman mitään haitallisia seuraamuksia itsestäsi huolehtimiselle. Mikä ero on huolehtimisen ja palveluksessa olemisen välillä? Heather Ash Amara sanoo: "Huolehtiminen on tapa, joka on helppo omaksua ja joka näyttää pinnalta hyväntahtoiselta. Mutta totuus on, että huolehtiessamme toimimme tarpeesta olla tarvittu – uskomme, etteivät toiset pärjää ilman meitä. Huolehtimisessa on itse asiassa enemmän kyse omasta tärkeydestä kuin muiden voimaannuttamisesta. Palvelutaito tulee, kun kuuntelemme tarkkaan, laitamme oman mielipiteemme sivuun ja avaudumme sille, miten voimme tukea ja sytyttää toisen inspiraation ja intohimon."

Minäpä päätän tämän kutsumalla sinua elämään paradoksin. Maailma ei tarvitse sinua pelastamaan sitä. Kuitenkin planeetan parantaminen riippuu luontaisesta palveluimpulssistasi. Voit päästää pelastajan eläkkeelle tallomatta luontaista rakkausimpulssia palvella elämän kokonaisuutta. Oivalla, ettei pieni "sinä" tee palvelua – puhdas palvelu syntyy rakkaudesta, joka käyttää sinua astiana. Voit levätä olemisessa samaan aikaan, kun sallit jonkin suuremman käyttää sinua tekemiseen. Tässä on se paradoksi, joka parantaa pelastajakompleksin.

Tavataksesi yhteisössä toisia, joiden kanssa tutkia näitä ja muita suhteisiin liittyviä kysymyksiä henkisellä polulla, liity kanssamme suoraan "Suhteet henkisellä polulla" –nettiohjelmaan. Katso lisää täältä.

Rakkautta,

Lissa Rankin

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.