ERITTÄIN TÄRKEÄ JA NÖYRÄKSI TEKEVÄ ELÄMÄNOPPITUNTI

Kirjoittanut Danni Rae (www.in5D.com)

27.3.2019

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olen yläkoulun opettaja ja rakastan lapsiani, mutta teini-ikäisten kanssa ei ole pelkkää auringonpaistetta ja ruusuilla tanssimista. Minulla oli luokassa eräs lapsi, kutsumme häntä Samiksi. Hän ei ollut kovin hyvä oppilas. Häntä oli vaikea käsitellä. Ensimmäisestä kohtaamispäivästämme saakka minun täytyi kestää silmien pyörittelyä, sarkastisia kommentteja, satunnaista kiroilua ja loputonta: "Vihaan tätä luokkaa ja vihaan tätä koulua ja vihaan SINUA." Säännöllisesti hän suuttui, kaatoi pulpetteja ja potki seinää. Se oli erittäin väsyttävää. Yritin pitää hänestä, mutta tämä lapsi kävi todella hermoilleni. Päädyin siihen, että en todellakaan pitänyt hänestä ja pelkäsin nähdä häntä, koska tiesin jo, että syntyisi konflikti. Kun hän oli poissa, hurrasin hiljaa itsekseni, koska sain tauon. Itse asiassa vihaan myöntää sitä, mutta useimmiten lähetin hänet ulos luokastani vain, koska hän oli niin kamala käsiteltävä.

Yhtenä päivänä sain hänen ystäviensä kautta selville, että hän oli kiinnostunut jalkapallosta, joten keksin "nerokkaan" idean. (Älkää tuomitko, koska silloin se tuntui mahtavalta.) Suunnitelmani oli mennä hänen valmentajansa luo kertomaan vaikeuksista, joita minulla oli – jospa hän osaisi auttaa minua "ojentamaan" Samia. (Kyllä, tiedän, ettei tämä ole paras hetkeni tai ideani.)

Yritin puhua hänen vanhempiensa kanssa, mutta rehellisesti sanottuna en usko, että he välittivät juurikaan. Itse asiassa en usko, että he olivat paljon maisemissa – niin kuin koskaan, ollenkaan. Siitä ei ollut hyötyä. Heidän asenteensa oli: "Hoida sinä se, olemme kyllästyneet tähän lapseen."

Joka tapauksessa, minulla oli kaikki selvää päässäni. Minulla oli mahtava suunnitelma: hänen valmentajansa kuuntelisi valitukseni, hän puhuisi Samille ja kenties vähän painostaisi häntä käyttäytymään paremmin koulussa. Se oli hyvä suunnitelma, tai niin luulin …

Niinpä menin jalkapallokentälle. Suunnitelma mielessäni. Valmiina marssimaan valmentajan luo purkamaan merkittävää negatiivisuutta. Peliä oli 10 minuuttia jäljellä, joten istuin katselemaan. Tässä kohtaa tapahtui puhdasta universaalia taikaa.

Sam näki minut väkijoukossa. Hänellä oli valtava virnistys. Ensin en käsittänyt sen olevan minulle. Hän katsoi suoraan minua ja hymyili. Se oli ensimmäinen kerta, kuin olin koskaan nähnyt hänen hymyilevän, vielä vähemmän minulle. Tavallisesti luokka-aikamme kului hänen kiroillessaan tai pyöritellessään silmiään minulle, joten tämä oli uutta. Heti kun peli loppui, hän juoksi luokseni ja kävimme seuraavan keskustelun:

Sam: Hei neiti Danni!!!! Olen hyvin iloinen, että tulit peliini! Olen todella onnellinen, että olet täällä! Olet ensimmäinen ihminen ikinä, joka näkee minun pelaavan! Äitini ja isäni eivät koskaan tule. Näitkö tekemäni maalin? Pärjäsinkö sinun mielestäsi hyvin?

Ensinnäkin, jos et ole ollut 13-vuotiaiden poikien kanssa, niin se oli jo valtava juttu, että hän ylipäätään tuli luokseni koulun ulkopuolella, koska jokainen yli 18-vuotias on automaattisesti vanha ja "epäsiisti". Ottaen huomioon, että olen melkein 40 JA hänen opettajansa, en ole ehdottomasti hänen "siistien" ihmisten listallaan.

Niinpä minusta tuntui välittömästi totaaliselta p*sereiältä. Siinä kohtaa "suunnitelmani" romuttui täysin, hetkessä. Katsoin häntä silmiin. Hän oli aidosti onnellinen olemisestani siellä! TÄMÄ oli ahaa-elämykseni!

Kun katsoin häntä – todella katsoin häntä sieluperspektiivistä – en nähnyt "ärsyttävää murkkua" tai "haasteellisesti käyttäytyvää". En nähnyt "kakaraa, joka yritti pilata päiväni" oikuttelemalla. Tiedätkö, mitä näin?

Näin nuoren lapsen, joka epätoivoisesti halusi – ei vaan TARVITSI – tulla rakastetuksi, arvostetuksi ja positiivisesti kehutuksi. Näin lapsen, joka halusi tehdä minut ylpeäksi, joka halusi epätoivoisesti jonkun näkevän itsensä hyvässä valossa. Näin lapsen, joka oli rakkauden ja huomion PUUTTEESSA. Näin nuoren miehen ONNELLISENA siitä, että olin siinä. Näin lapsen, jolle ei ollut koskaan opetettu sosiaalisia taitoja olla koulussa. Lapsen joka ei saanut aikuisen huomiota kotona.

Sitten hän kysyi minulta: "Miksi tulit katsomaan pelaamistani?" En pystynyt kohtaamaan totuutta, joka oli: "Itse asiassa tulin valittamaan valmentajalle siitä, mikä kiusankappale olet ollut", joten nielaisin valtavan palan nöyryyskakkua, kaivoin syvältä ja hymyilin. Kerroin hänelle: "Tietysti tulin katsomaan sinua pelaamassa, koska kaikki ystäväsi kertoivat minulle, miten upea pelaaja olet."

Tuolla hetkellä hän kirjaimellisesti hehkui. Olin kuullut sanonnan "hehkua ylpeydestä" – no, hän oli tuo määritelmä. En ollut koskaan nähnyt häntä onnellisena. Tavallisesti hänelle vouhotettiin. Ei tällä kertaa. Hän sai positiivista palautetta, ja se myös näkyi fyysisesti!

Kun kysyin, missä hänen valmentajansa oli, hänen kasvonsa valahtivat välittömästi. "Koska haluat kertoa hänelle, miten paha olen, eiks joo?" Nyt minusta tuntui todella törpöltä. Sanoin hänelle, ettei hän ollut paha ja halusin itse asiassa onnitella valmentajaa siitä, että hänellä oli niin mahtava pelaaja, ja kysyä, voisinko tehdä jotain auttaakseni.

Sanoin valmentajalle suoraan Samin edessä: "Tämä on niin mahtava lapsi – olet onnekas, että sinulla on hänet joukkueessasi." Kun olin sanonut tämän, Sam alkoi itkeä (hyvällä tavalla). Sitten hän kääntyi minua kohti (valmentajansa edessä) ja sanoi: "Olen pahoillani, että käyttäydyn tyhmästi luokassa. Joskus en vain ymmärrä, mitä opetat. En uskonut sinun pitävän minusta."

Vau, EN odottanut sitä. Selitin hänelle, että pidän hänestä, itse asiassa erittäin paljon. Kerroin hänelle, että olin iloinen nähdessäni hänen pelinsä. Hän sanoi yrittävänsä kovemmin. Puhuin hänen valmentajansa kanssa siitä, miten Samia palkitaan positiivisesti silloin, kun hän on hyvä. Sovimme tekevämme jollain tavalla yhteistyötä vahvistaaksemme positiivista käyttäytymistä. Tämä oli iso muutos alkuperäiseen suunnitelmaani. Negatiivisen fokuksen muuttaminen positiiviseksi.

Olen myös luvannut itselleni näyttää Samille, miten stressiä käsitellään terveesti, sekä mallintaa positiivisia sosiaalisia taitoja. Näinä viime viikkoina sen jälkeen hänen käyttäytymisensä luokassa on ollut uskomatonta. Sam on tullut hyvän asenteen kera ja tekee kovemmin töitä kuin koskaan. Hän on paljon kunnioittavampi ja sanoo AINA "hyvää huomenta" (vaikkei hän ole ensimmäisessä luokassani). Hän esittää kysymyksiä, kun hän ei ymmärrä, ja ottaa asiakseen kertoa aina minulle, milloin hän pelaa seuraavan kerran. Kerroin hänelle, etten voi käydä hänen KAIKISSA peleissään, mutta sovimme muutamasta, joihin pääsisin. Hän laittaa ne jopa kalenteriinsa. Hän kertoi "odottavansa innolla", että näkee minut siellä. Hän on onnellinen luokassa. Hän tuntuu itsevarmemmalta. Otan asiakseni sanoa joka päivä ainakin yhden positiivisen asian hänelle henkilökohtaisesti (ja KAIKILLE oppilailleni). On päiviä, jolloin minun täytyy kaivaa syvältä, mutta se on sen arvoista.

Suuri antini tästä on:

Suhteilla on merkitystä.

Henkilökohtaiset suhteet ovat tärkeitä!

Ehdottomalla rakkaudella on merkitystä!

Positiivisuudella on merkitystä.

POSITIIVISEN löytämisellä negatiivisuuden sijasta on merkitystä.

Joskus täytyy kaivaa syvältä. Kun etsii huonoa, saa huonoa. Kun näkee hyvää, saa hyvää. Se mikä olisi voinut olla ärsyttävä oppilas ja vaikea haaste jatkuvana ja kamalana kierteenä, on nyt yksi parhaiten käyttäytyvistä oppilaistani. Miksi? Koska valintahetkellä valitsin POSITIIVISEN negatiivisen sijasta.

Hulluutta on tehdä sama asia uudestaan ja uudestaan ja odottaa eri tuloksia. Valitse paremmin.

Ajatuksillasi on merkitystä. Valitse rakkaus. Päätä nähdä hyvää ihmisissä. Aina. Kaikesta riippumatta, missä tahansa iässä. Hämmästyt, miten nopeasti asiat voivat muuttua. Eivät vain muuttua, vaan transformoitua paremmaksi.

Olen kiitollinen, että Sam näytti minulle tämän, antoi tilaisuuden muuttaa itseäni sekä oivaltaa aikomusteni voiman. Sillä on merkitystä, näenkö asiat negatiivisina vai positiivisina.

Valitse positiivinen!

Danni Rae

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.