VALMISTAUTUMINEN ENSIKONTAKTIIN, OSA 21

Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)

8.8.2016

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

LUKU 21: Pelastusoperaatio

Heti kun pystyin vapauttamaan Johnin siihen, minkä havaitsin hänen lastensa valtavaksi parantamiskyvyksi, oivalsin, että John oli itse asiassa se ihminen, jota olin tullut Maahan tapaamaan. Ei mikään ihme, että minulla oli sellainen kiireen tuntu tulla tähän tehtävään. Jos en olisi tullut vain muutamaa minuuttia aiemmin, olisin löytänyt Johnin kuolleena pimeältä kujalta.

Hyökkäys hänen kimppuunsa ei ollut vain sattumanvarainen ryöstö. Se oli salamurhayritys. Koska en enää jakanut tietoisuuttani Johnin kanssa, pystyin rentouttamaan keskittymiskykyni pitämään hänet elossa, jotta voisin saada koko tilanteen.

Tiesin, että minulla oli noin tunti maa-aikaa, ennen kuin poliisi löytäisi meidät, joten käytin osan tuosta ajasta kerätäkseni yhteen sen, mitä olin kuullut tähän mennessä, ja aloittaakseni tapaamisen Johnin kanssa tietoisuudesta tietoisuuteen. Kun yhdistyin taas Johnin kanssa, näin, että hän parani nopeasti.

Näin myös, että hän oli puoliksi plejadilainen. Hänen äitinsä oli tavannut hänen plejadilaisen isänsä yhden ns. matkansa aikana. Johnin äiti pystyi kommunikoimaan viidennen ulottuvuuden kanssa ja rakastui plejadilaiseen lentäjään, joka minun laillani oli tullut Maan korkeampiin taajuuksiin, mutta vedetty kolmanteen ulottuvuuteen tehtävänsä vuoksi.

Hänen tehtävänsä oli tavata jumalainen täydentäjänsä, joka käytti maa-astiaa, ja tehdä poika, John, joka oli osaksi ihminen ja osaksi plejadilainen. Johnin kumpikin lapsi vaikutti "normaalilta" lapselta äidin sairastumiseen ja kuolemaan saakka, mikä alkoi herättää heitä korkeampiin todellisuuksiin.

Tämä kokemus isänsä kanssa oli herättänyt heidät täysin. Informaationi vahvisti "uni", jonka John ja minä näimme levätessämme lapsi yhteisen maa-astiamme kummallakin puolella. Heräsimme kaikki puolen tunnin palauttavan unen jälkeen.

Ilokseni havaitsin, että John oli tarpeeksi parantunut, jotta voisin ilmentää oman kolmannen ulottuvuuden astiani ja jättää Johnin kehon. Sillä hetkellä kun ilmensin maa-astiani, kumpikin lapsi oli hereillä.

Yhteen ääneen he sanoivat: "Meidän on vietävä isä alukselle."

"Kyllä", vastasin.

"Voimmeko ottaa koiramme?" Shawn kysyi.

"Kyllä, ottakaa koira ja kaikki, mitä luulette isänne tarvitsevan. Lisäksi, Lisa, tiedätkö, missä hän pitää tieteellisiä tutkimuspapereitaan?"

Shawn, poika, sanoi: "Haen koiran."

Melkein samanaikaisesti Liza, tyttö, sanoi: "Kyllä, hän näytti minulle, missä hän piti työpöytänsä avainta. Luulen hänen pelänneen, että jotain tällaista tapahtuisi."

Hetken kuluttua Shawnilla oli pieni koira, Lizalla Johnin paperit, jottei kukaan muu löytäisi niitä, ja minulla oli John. Hän oli aina välillä tajuissaan, joten pidin häntä sylissäni. Tunsin, että rakas Sheliani oli lähettänyt tiedustelualuksen alueellemme, joten käperryimme lähelle toisiamme makuuhuoneessa, ja meidät sädetettiin alukselle.

Kolmannen/neljännen ja viidennen ulottuvuuden välisen siirtymän ajattomuudessa, pieni ryhmämme oli turvallisesti aluksella.

"Vau, se oli siistiä", kumpikin lapsi sanoi samanaikaisesti.

Tietysti rakas Sheliani oli siellä tervehtimässä meitä. Sitten selitin lapsille, että hän oli "vaimoni" ja hän oli pelastanut meidät. Liza syleili häntä lämpimästi ja Shawn esitteli hänelle heidän koiransa.

"Annoit heidän tuoda koiransa?" Shelia kysyi telepaattisesti, kun lääkärit veivät Johnin ja lapset sairaalaan. Shelia ja minä seurasimme heitä. Tietysti hän kiusoitteli, sillä heti kuin olimme kahden sairaalahuoneessani, hän halasi minua niin tiukasti, että koko kolmannen ulottuvuuden traumani oli välittömästi parantunut.

"Kiitos, tarvitsin sitä", sanoin hymyillen. Laitoin käsivarren hänen ympärilleen ja imin lisää hänen ehdotonta rakkauttaan.

Johnin täytyi jäädä sairaalan, kunnes hän olisi täysin parantunut, joten veimme Shelian kanssa lapset kierrokselle aluksessa. Ensin lapset eivät halunneet jättää isäänsä, mutta hyvin ystävällinen lääkärimme selitti, että heidän isänsä täytyisi jäädä yksin heidän kanssaan, jotta he voisivat parantaa hänet.

"Kerromme Sharmanille heti, kun voitte puhua hänen kanssaan, ja hän tuo teidät takaisin tänne."

"Sharman?", sekä Liza että Shawn sanoivat katsoessaan minua.

"Kyllä", sanoin. Aioin kätellä heitä esittelyssä, mikä tiesin maaperinteeksi, mutta olin tullut niin läheiseksi heidän kanssaan, että nappasin heidät kummankin lämpimään kolmoishalaukseen.

"Hei", Shawn sanoi. "Kolmoishalaus. Opitko sen, kun olit isän kehossa?"

"Tiedätkö mitä, Shawn, taisin oppia", sanoin antaessani hänelle uuden halauksen.

"Onko äitikin täällä?" Liza kysyi.

Shelia pelasti minut vastaamiselta tuohon kysymykseen sanomalla: "En tiedä, rakas, mutta jos haluat, voin viedä teidät kummankin arkistoon, johon on tallennettuna kaikki tieto jokaisesta tällä aluksella."

"Mutta Shawn", hän jatkoi polvistuessaan katsomaan tätä silmiin, "sinun täytyy jättää koiranne sairaalaan joksikin aikaa, jotta voimme tarkistaa sen, ennen kuin se menee aluksen pääalueelle.

Melkein kuin koira olisi ymmärtänyt Shelian puhetta, se pyristeli itsensä irti Shawin otteesta ja hyppäsi sänkyyn Johnin kanssa. Shawn oli hyvin onnellinen tästä ja sanoi hyvin viisaana ja auktoriteetilla: "Ok, jätämme sen tänne auttamaan isän parantamisessa."

Lääkäri hymyili ja Shawn juoksi luokseni ja tarttui minua kädestä. Heti kun hän teki sen, tunsin hänen upean olemuksensa ja muistin tarkkaan, miksi me plejadilaiset omistauduimme auttamaan ihmiskuntaa. Hymyilin tuntiessani hänen pienen kätensä omassani ja katsoin olkani yli ja näin Shelian puhuvan Lizan kanssa sanoen:


"Luulen, että meidän pitäisi aloittaa terveellisellä ruualla."

"Kyllä, kyllä", kumpikin lapsi sanoi yhteen ääneen. "Meillä on kova nälkä."

Hymyiin rakkauden ja kiitollisuuden kera, kun Shelia ohjasi meidät pois sairaalasta.

Kun kävelimme yhteen monista paikoistamme syömään, Liza kysyi: "Syöttekö te vielä ruokaa?"

Shelia vastasi tuohon kysymykseen sekä moniin muihin, joita pian seurasi. Olin heidän kanssaan, kun he muodostivat läheisen suhteen Shelian kanssa. Onneksi se tapahtui hyvin nopeasti.

"Lapset", Shelia sanoi. "Sharminin täytyy käydä tehtävän jälkeisessä tarkastuksessa. Nyt kun olemme aterioineet yhdessä, voimmeko kaikki kävellä takaisin sairaalaan? Sitten hän voi levätä siellä isänne kanssa, kun minä näytän teille lisää alusta?"

"Kyllä, kyllä", he sanoivat samanaikaisesti.

"Kiitos", sanoin telepaattisesti Shelialle.

"Puhuit juuri hänelle mielessäsi, eikö vain?" Liza sanoi.

"Kyllä, minäkin kuulin sen", Shawn ilmoitti.

Shelia, joka näytti aina tietävän, mitä tehdä, syleili kumpaakin lasta samanaikaisesti ja sanoi: "Miten upeaa, että olette kumpikin telepaattisia. Sovitte elämään tällä aluksella oikein hyvin. Millaista ruokaa haluatte?"

Kumpikin heistä sanoi yhteen ääneen: "Plejadilaista ruokaa!"

Kun he lähtivät sairaalasta ruoka-alueelle, kuulin lasten esittävän Shelialle miljoona kysymystä kerralla. Kuuntelin lasten onnellista rupattelua ja rakkaani suloista ääntä nukahtaessani syvään uneen.

En kuitenkaan ollut ollut unessa pitkään, kun aloin palauttaa mieleen informaatiota, jota en ollut tunnistanut selviytymiskamppailussani. Koska olin puolittain unessa, informaatiota tuli minulle kuvina ja lauseina, jotka olivat vapaita ajasta ja peräkkäisyydestä.

Palasin viidennen ulottuvuuden ajatteluuni vaikean, mutta palkitsevan tehtävän jälkeen. Vilkaisin Johnin sänkyä nähden, että hänen auransa oli parantumassa ja hänen kehonsakin parantuisi pian. Sitten vaivuin uneen, parantavaan uneen.

Kun heräsin, näin lasten istuvan sänkyni vieressä. Shawn halasi koiraansa ja Liza harjoitteli telepatiaa minuun. Kuulin hänen puhuvan minulle sydämessäni, joten avasin silmäni ja sanon äänelläni: "Sinulla on upea taito puhua sydämeeni."

Liza hymyili vähän ujosti. "Kyllä, opin sen äidin sairastaessa. Shelia tarkasti asian ja havaitsi, ettei äiti ole tällä aluksella, vaan elää onnellisena jossain korkeamman ulottuvuuden maailmassa.

"Kaipaan todella äitiä, mutta minusta tuntuu myös, että minun pitäisi jäädä alukselle. Lisäksi Shawn rakastaa olla täällä ja haluaa jäädä. Minun täytyi puhua kanssasi siitä. Tarkoitan, että voimmeko puhua, kun olet paremmassa kunnossa?"

"Puhun hyvin mielelläni kanssasi siitä nyt. Minusta tuntuu hyvin parantuneelta, mutta etkö puhuisi mieluummin isäsi kanssa?"

Liza tuli hyvin mietteliääksi kysymyksestäni ja sitten vastasi nopeasti huolillaan isänsä parantumisesta.

"Liza", keskeytin hänet lempeästi. "Tiedät, että olen täysin telepaattinen ja osaan lukea ajatuksesi, eikö?"

"Kyllä", Liza vastasi. "Siksi halusin puhua kanssasi. Tällä hetkellä veljeni täytyy olla yksin Shelian kanssa. Hän oli nuorempi, kun äiti kuoli, ja hän tarvitsee todella äitiä. Mutta, voi, minusta tuntuu niin pahalta sanoa tämä …"

Näin, että Liza kamppaili sanoakseen totuuden, mutta puhumatta pahaa äidistään, joten keskeytin hänet.

"Liza, muista, että olin isäsi kehossa, joten tiedän kaiken, mitä hän tiesi äidistänne."

"Voi, kiitos paljon", hän sanoi huokaisten helpotuksesta. "En halua puhua pahaa hänestä, mutta hän oli hyvin vaikea nainen. Shawn ei muista sitä, koska hän oli hyvin pieni ja koska äiti oli paljon parempi vauvojen kuin teinien ja aikuisten kanssa.

"Mutta minun täytyy puhua jonkun kanssa. Tunnen syyllisyyttä siitä, etten pysty täysin antamaan hänelle anteeksi. Minusta tuntuu pahalta, etten halua puhua hänen kanssaan. Tarkoitan, että toivon hänelle hyvää ja olen onnellinen, että hän on korkeammassa paikassa, mutta en vain luota häneen."

"Ymmärrän", sanoin lempeästi. "Mistä halusit puhua kanssani? Voin nyt hyvin. Shelia on töissä, ja minulle kelpaisi seura."

Näin helpotuksen Lizan kasvoilla. Näin myös koko historian hänen äitinsä kanssa, joka oli todellakin melko vaikea ihminen. Näin myös, että Liza oli selvänäköinen ja hän havainnoi minua havainnoidessani häntä.

"Oliko sinun vaikea olla selvänäköinen, kun äitisi ei ollut?"

"Kiitos, kiitos", hän sanoi. "Juuri siitä halusin puhua. Näen hyvin monien ihmisten puhuvan täällä tällä tavalla ja haluan saada vapauden tehdä sitä myös itse. En kuitenkaan halua tuntea, että yritän leveillä tai jotain."

"Liza", sanoin lempeästi. "Et leveilisi meille, koska se on normaalia täällä. Pian muistat, että olet ollut tällä aluksella monta kertaa yökehossasi."

"Yökehossani?" hän kysyi.

"Kyllä, yökehosi on neljännen ulottuvuuden unikeho. Monet ihmiset käyvät aluksellamme korkeamman ulottuvuuden kehossaan, heidän maakehonsa nukkuessa. Itse asiassa olet tullut tänne hyvin usein ja saanut myös ystäviä täällä.

"Vapaudun täältä pian, kun olen täysin toipunut. Haluaisitko, että esittelen sinut joillekin ikäisillesi nuorille täällä? Muistat luultavasti enemmän, kun tapaat ystäväsi taas täällä."

"Voi hyvä luoja!!" Liza huudahti teini-ikäisen innostuksella. "Täällä on minun ikäisiäni ihmisiä, ja he ovat ystäviäni? Missä he ovat? Haluan tavata heidät!"

Kutsuin hoitajan paikalle ja sanoin: "Olen valmis lähtemään nyt. Minulla on tärkeä tehtävä."

"Kyllä, herra, kutsun lääkärin päästämään sinut", hoitaja sanoi lähtiessään hakemaan lääkäriä.

"Herra?" Liza kysyi.

"En ole herra sinulle, Liza!" sanoin hymyillen tarttuessani häntä kädestä. "Muista, että vähän maa-aikaanne olin isäsi."

Lisa hymyili hieman ja sitten hyppäsi ylös tuolista.

"Voi hyvä luoja, minun täytyy vaihtaa vaatteet ja laittaa hiukseni. Palaan hetken kuluttua."

Hän nousi seisomaan tuolistaan ja juoksi kirjaimellisesti ulos ovesta, sitten kääntyi ympäri ja kurkotti ottamaan kädestäni sanoessaan: "Kiitos, että pelastit perheeni. En tiedä, voinko koskaan kiittää sinua tarpeeksi."

"Kiitit juuri", sanoin vilpittömyyden syvästi koskettamana. "Minulla on suuri kunnia nähdä sinun tulevan naiseksi."

Liza hymyili ujosti ja kumartui suutelemaan minua otsalle. Hän kääntyi juostakseen ulos ovesta ja kääntyi sitten takaisin sanoakseen lyhyesti: "Kiitos", ja sitten syöksyi ulos ovesta.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.