VALMISTAUTUMINEN ENSIKONTAKTIIN, OSA 2

Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)

24.5.2016

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

LUKU KAKSI: Toipuminen

Pitkä matkani jälkeen kolmannessa ulottuvuudessa, minulta vei tavallista pidempään sopeutua taas luontaiseen viidennen ulottuvuuden värähtelyyni. Onneksi aina kun heräsin parantavasta unestani, näin vieressäni rakkaan täydentäjäni, Shelian.

Jatkuvan rakkauden ja huolehtimisen myötä, vapauduin inkarnaationi tuskallisista kokemuksista kolmannen ulottuvuuden maapallolla ja palasin iloisiin ja ehdottomasti rakastaviin muistoihin plejadilaisella tähtialuksellamme.

Koska tähtialuksemme resonoivat viidennen ja ylempien ulottuvuuksien värähtelyyn, parantumiseni oli periaatteessa tietoisuuteni uudelleenkalibroimista takaisin luontaiseen viidennen ulottuvuuden värähtelyyni. Kun menin tämän uudelleenkalibroitumisprosessin läpi, oivalsin, miten urheita maasidonnaiset ihmiset olivat inkarnoituessaan tuona suurena muutosaikana.

Kun toivuin loittotehtävästäni maapallolle, sallin muistojen kolmannen ulottuvuuden kokemuksistani siirtymää tekevällä maapallolla tulla mieleeni. Tiesin, että heti kun olin valmis, minut kutsuttaisiin antamaan selvitys siitä, mitä olin oppinut Maassa sen muuntuessa korkeampiin värähtelytaajuuksiin.

Kun valmistauduin mielessäni selvitykseen, tietoisuuteeni tuli ensimmäiseksi se, miten eri tavalla hahmotin tuon todellisuuden viidennen ulottuvuuden perspektiivistäni kuin eläessäni siinä.

Ollessani fyysisen maakokemukseni haasteiden keskellä, jäin helposti kiinni tunteisiini ja ajatukseni putosivat huoleksi tai jopa peloksi. Ajatukseni olivat rakastavia ja onnellisia lapsena, kun minulla oli edelleen ihanat vanhempani, jotka kuolivat ollessani vielä pieni.

Lisäksi, ollessani nuori minulla oli vielä jatkuva yhteys viidennen ulottuvuuden ilmaisuuni. En tiennyt, että se oli minun viidennen ulottuvuuden itseni, mutta tiesin kuitenkin, että tuolle jokseenkin näkymättömälle kaverille taivaalla – tai mistä hän tulikin – oli hauskaa puhua, ja hän kertoi minulle monia asioita maailmasta, joka perustui rakkaudelle.

Itse asiassa kun katson nyt taaksepäin tuota kokemusta, voin nähdä, miten lapsuuden mielikuvitus salli minun kommunikoida avoimesti viidennen ulottuvuuden itseni kanssa. Kun olin lapsi, en tuntenut mitään erillisyyttä sen "minun", joka leijui yläpuolellani, ja sen "minun" välillä, joka käytti fyysistä kehoa fyysisessä maailmassa.

Kuitenkin kasvaessani, erityisesti teinivuosina, halusin olla kaikkien toisten kaltainen. Siksi työnsin pois tuon "minun", joka näytti leijuvan tietoisuudessani, sanomalla: "Ahaa, se on vain mielikuvitustani." Sitten olin enemmän niin kuin muut, muttei se ollut aito itseni.

Sitten vanhempani kuolivat auto-onnettomuudessa, ja pian sen jälkeen minut lähetettiin Vietnamiin. Olin melkein iloinen ulkoisessa sodassa peittääkseni sitä surua, jota tunsin sisälläni. Vanhempani olivat upeita ja rakastavia ihmisiä. Ja he rakastivat toisiaan niin paljon, että kenties oli parasta, että he lähtivät korkeampiin ulottuvuuksiin yhdessä.

Minä olin kuitenkin liian surullinen oivaltaakseni sitä moneen vuoteen. Sitten ollessani Vietnamissa jäin kiinni huumeisiin ja monien kavereideni tapaan näin painajaisia melkein joka yö. Olin pudonnut kolmannen ulottuvuuden pimeälle puolelle, aivan kuten olin vapaaehtoisesti luvannut.

Valitettavasti en muistanut, että olin luvannut vapaaehtoisesti mitään. En muistanut edes lapsuuttani tai rakkautta ja opastusta vanhemmiltani tai "minulta" aluksella. Minulta vei kauan päästä yli vanhempieni kuolemasta, sodan traumoista ja huumeriippuvuudestani.

Lopulta tein sen joidenkin melko upeiden ihmisten ja AA-ystävieni avulla. Mutta olin kadottanut täysin yhteyden viidennen ulottuvuuden todellisuuteeni. Selvisinhän hädin tuskin yhdestä todellisuudesta, puhumattakaan, että saattaisi olla vielä toinen.

Monien vuosien kamppailun ja vähittäisen muutoksen jälkeen, kykenin lopulta sallimaan Shelian, kumppanini aluksella, tulla uniini. Se kuitenkin kostautui vähän, koska saatuani yhteyden häneen, menetin kaiken kiinnostuksen toiseen naiseen.

En tietenkään tiedostanut, että vertasin joka tapaamaani naista jumalaiseen täydentäjääni, mutta sitä juuri tein. En tiedä, miten monta kertaa joku nainen sanoi minulle: "Onko sinulla joku toinen?"

"Ei", vastasin, mutta riittävän monen naisen kysyttyä sitä minulta, aloin ihmetellä, oliko minulla. Kaikkien noiden huumevuosien jälkeen en kuitenkaan pystynyt luottamaan sisäisiin näkyihini. Itse asiassa en sallinut niiden pysyä mielessäni tai alkaisin tarvita piikkiä.

Sain vähän eläkettä sodasta ja olen ollut aina hyvä korjaamaan rikkinäisiä asioita – siis paitsi rikkinäistä itseäni – joten pystyin saamaan tarpeeksi rahaa tullakseni toimeen olemalla yleismies.

Minun oli käytettävä unilääkkeitä monta vuotta, joten unet olivat häiriintyneitä ja levottomia. Lopulta kuitenkin kyllästyin olemaan niin surkea ja aloin ottaa yleismiehenä toimimisen vakavasti. Se oli mahtava homma 3D-itselleni, kun olin viimeinkin taas tekemisissä ihmisten kanssa.

Se oli myös osa sopimusta, jonka 5D-itseni oli tehnyt aluksella. Olen edelleen hämmentynyt siitä, miten se tarkkaan ottaen toimi. Kenties selvitykseni auttaa minua ymmärtämään enemmän. Itse asiassa kirjoitan nyt elämästäni osana tuota selvitystäni.

Pakko kai myöntää, että se pitää minut myös "liian kiireisenä" nähdäkseni paljon Sheliaa. Pakko kai myöntää tässä raportissa, että luulen olevani vihainen hänelle siitä, että hän päästi minun tuohon tehtävään. Tiedän, että se on täysin epäreilua, koska todella änkesin tähän tehtävään.

Kenties opin 3D-elämässäni jotain, mitä en oivaltanut 5D-elämässäni. Minun täytyy kuitenkin selvittää, miten se toimi aivoissani. Olen edelleen toinen jalka 3D:ssä ja toinen 5D-aluksella.

Okei, okei, minun kai täytyy myöntää, että olen vähän vihainen Shelialle siitä, ettei hän estänyt minua. Tiedän, tiedän, ettei se ole reilua, kun myös 5D-itsessäni minulla on täysin oma mieli. Mutta luulen, että oli paljon helpompaa jättää hänet, jos olin vähän vihainen.

Hyvä on! Myönsin sen raporttia varten. Onko minulla nyt rohkeutta sanoa se hänelle? Tiedän, etten kuulosta kovin paljon vanhalta viidennen ulottuvuuden ITSELTÄNI, siis jos voisin todella muistaa sen/minut/meidät.

Takaisin selvitykseeni … Luulen, että epäreilu vihani rakasta Sheliaani kohtaan oli ensimmäinen kolmannen ulottuvuuden tekoni. Olin katsellut hologrammeja 3D-elämästä ja osallistunut niihin riittävän pitkään, että minusta tuli itse asiassa enemmän 3D:tä. Okei, tämä selvitysraportti taitaa auttaa minua ymmärtämään joitain asioita.

Mutta takaisin pääraporttiini – missä olinkaan? Aivan, puhuin oppimisestani sopimaan jokapäiväiseen 3D-elämään, puhumaan erilaisten ihmisten kanssa ja saamaan näkemystä siitä, miten he, alukseni jäsenet, pystyisivät olemaan vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa sitten, kun oli laskeutumisten aika.

En muista monia tiedonantoja aluksella, jotka tapahtuivat 3D-itseni nukkuessa, mutta näin joitain melko kummallisia unia. Nämä unet saivat minut eristäytymään enemmän kuin koskaan.

Onneksi yleismieshomma sai minut puhumaan tavallisten ihmisten kanssa jokapäiväisessä elämässä. Nämä kokemukset jaettiin aluksella 5D-itseni kanssa, joka käytti niitä ensikontaktitiimin koulutuksessa. Unohdin tietysti suurimman osan elämästäni aluksella sekä 5D-itseni.

Sodan aikana ja sen jälkeen elämäni aluksella ei ollut osa päivittäisiä ajatuksiani tai edes uniani. Totuus oli, että fyysinen maailma oli lyönyt minua liikaa. Mutta nyt kun olen jälleen aluksella, rakas Sheliani on taas elämässäni. Itse asiassa olen iloinen, että unohdin hänet, koska olisin kaivannut häntä liikaa, jos olisin muistanut.

Kokemusteni jälkeen 3D-maapallolla, minulla on suurta kunnioitusta kolmannen ulottuvuuden ihmisiä kohtaan. He ovat hyvin rohkeita. En tiedä, miten he tekevät sen – tarkoitan, että kun ajattelee, että se on ainoa elämä, joka heillä on. Parhaimmillaan jotkut heistä uskovat korkeampaan voimaan – opin tuon termin AA:ssa – mutta monet olivat yhtä epätoivoisen yksinäisiä ja "ajettu maanpakoon" kuin minä.

Shelia kysyi, voisiko hän osallistua raporttiini, kun hän katseli kokemuksiani aluksen turvasta. Hänestä tuntui kuitenkin niin avuttomalta, kun hän ei voinut auttaa minua, että hänkin halusi jakaa oman kokemuksensa. Tämä kaikki taitaa mennä raporttiini. Sitä paitsi olen innokas lukemaan, mitä hänellä on sanottavana.

Koska minun oli unohdettava hänet, en kaivannut häntä. Mutta nyt olen halukas saamaan selville kaiken, mitä tapahtui ollessani poissa. Lisäksi aivan kuten hän lukee minun raporttejani, minä luen hänen raporttejaan.

Näytämme olevan nyt vähän etäisiä. Kun tulin alukselle, olin aluksi kylmä häntä kohtaan, enkä ole vieläkään pystynyt sovittamaan sitä (lisää AA-puhetta). Kyse on vain siitä, etten edes tiedä, kuka olen nyt. Olisiko siis reilua tulla liian läheiseksi hänen kanssaan, kun en ole läheinen edes itseni kanssa.

Kaduin eniten sitä, etten muistanut maan päällä Sheliaa. Jos kuitenkin olisin muistanut hänet, olisin kaivannut häntä surkeasti. Opin paljon 3D-ajattelusta ollessani sidottuna planeettaan, ja yksi oppimistani pääasioista oli, miten 3D-ihmiset suojelevat itseään loukkaantumiselta – fyysiseltä ja tunnepuolen.

Tuolla alhaalla oli pelottava paikka. Kuolema voi tulla äkkiä ja varoittamatta tai vuosien tuskan ja kärsimyksen jälkeen. Opin myös, että joskus minä/ihmiset ajattelivat, että oli liian vaikeaa jatkaa elämää. Olen iloinen, että jatkoin kuitenkin, koska uskon olevani paljon viisaampi ja myötätuntoisempi ihminen.

Siis, toivon, että kun olen toipunut täysin, minut nimitetään ensikontaktitiimiin. Luulen, että kykenen ymmärtämään, miten todella pelottava muutos voi olla.

Komentaja Sharman, plejadilaisten ensikontaktitiimi

SHELIA PUHUU:

Sharman ja minä rakastamme toisiamme täysin ja olemme kuin yksi persoona. Siksi tiedän, miten paljon hän kärsi tässä loittotehtävässä, mutten ole koskaan kertonut hänelle sitä. En halunnut puuttua hänen omistautumiseensa mennä elämän laitapuolelle kolmannen ulottuvuuden polariteetissa ja erillisyydessä.

Toivon, että kun me kumpikin avaudumme ja kirjoitamme rehellisesti raporttimme, voimme lopulta jakaa, mitä olemme kirjoittaneet. En patista häntä, ja tiedän, ettei hän patista minua. Mutta kuilu välillämme satuttaa sieluani ja luulen, että se vaikuttaa hänen täyteen palautumiseensa.

Tiedän myös, että hänen täytyy säilyttää kaikki nämä kokemukset, ajatukset ja tunteet, jotta hän voi jakaa ne intiimisti ensikontaktitiimin kanssa. Hän saattaa kyetä olemaan myös itse tuossa tiimissä – siis jos hän pystyy parantumaan täysin. En kirjoita liikaa nyt, emmekä jaa raportteja keskenämme – vielä.

Aivan kuten kolmannessa ulottuvuudessa ei ole aavistusta siitä, milloin tai miten ensikontakti tapahtuu, meilläkään ei ole. Jos laskeudumme liian pian, se levittää pelkoa rakkauden sijasta. Sitten jos laskeudumme liian myöhään, kolmannen ulottuvuuden asukkaat tuntevat, että heidät on hylätty, eivätkä he luota meihin.

Siksi tällä hetkellä pysymme kolmannen ulottuvuuden asukkaiden kanssa, jotka vierailevat nukkuessaan luonamme aluksella. Sitten he voivat päättää, ovatko he valmiita muistamaan, että ovat olleet tähtialuksella, vai eivät.

Se kuulostaa mageelta puhuttaessa ystävien kanssa, mutta haaste täysin erilaisen todellisuuden kohtaamisesta, joka on paljon kehittyneempi kuin heidän omansa, on järkyttävämpi kuin ajatellaan.

Lisäksi maan päällä on edelleen pimeitä sieluja, jotka kuluttavat valtavia määriä rahaa, jota he ovat varastaneet ihmisiltä, varmistaakseen, että nämä pelkäävät omaa varjoaankin – ja pelkäävät vielä enemmän ensikontaktia.

Tässä on kaikki, mitä kirjoitan nyt. Tämä on rakkaan Sharmanini hetki, enkä halua tehdä siitä pienempää omalla tarinallani pysymisestä turvallisesti aluksellamme kaiken sen keskellä, jota olemme rakastaneet koko elämämme.

Komentaja Shelia, plejadilaisten ensikontaktitiimi

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.