VALMISTAUTUMINEN ENSIKONTAKTIIN, OSA 20

Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)

1.8.2016

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

LUKU 20: Missä Sharman on?

Shelia puhuu:

Hei, Shelia puhuu tässä. Puhun teille kaikille kertoakseni, että olemme kadottaneet täysin kontaktin Sharmaniin. Hänet kutsuttiin yhtäkkiä takaisin Maahan. Hän kertoi minulle, että hänen täytyi osallistua tärkeään tapaamiseen Maan päällä, emmekä ole kuulleet hänestä sen jälkeen.

Tavallisesti pystyn edes näkemään hänet, kun hän menee Maahan, mutta jotain tapahtui ja kadotin täysin yhteyden häneen. Tiedämme vain, että hänellä oli tärkeä tapaaminen erään ihmisen kanssa, jolla on paljon vaikutusvaltaa maan päällä.

Hän kertoi meille, että hänen täytyi mennä "sokkona", mikä merkitsee, että me emme näe häntä ja hänen täytyisi ottaa yhteyttä meihin. Hän sanoi tietävänsä, ettei tämä henkilö tai nämä henkilöt luottaisi häneen, jos tietäisivät, ettei keskustelu olisi vain heidän välisensä.

On kuitenkin kulunut jo useita viikkoja maa-aikaa eikä hän ole raportoinut meille. Minä, hänen jumalainen täydentäjänsä, olen hyvin huolissani, koska ainoa hänestä saamani kuva on, että hän on maassa pimeässä paikassa ja vuotaa verta.

Normaalisti voimme jäljittää hänet puumerkkitaajuuden kautta, mutta hänen henkinen taajuutensa on jotenkin muuttunut, emmekä pysty paikantamaan häntä. Vaikutelmani on, että fyysinen astia jota hän käyttää, kärsii jotenkin aivotärähdyksestä.

Jäljitämme maatehtävässä olevat aivoaaltojen kautta. Emme ymmärrä, miksi muuten emme pysty jäljittämään Sharmania, kuin hänen aivoaaltojensa muuttuminen. Tietysti viidennen ulottuvuuden muodossa ollessa, hänen aivoaaltonsa ovat täysin yhtenäiset kaikkien meidän kanssa aluksella ja myös sen ulkopuolella.

Lisäksi jumalaiset täydentäjät pystyvät yhdistymään aivoaaltojen sekä ns. sydänaaltojen kautta. Jumalaisten täydentäjien sydänaallot ovat hyvin samanlaiset. Jos Sharman, tai paremminkin se ihminen jonka kanssa hän on yhdistynyt, on saanut aivotärähdyksen ja aivovamman maa-astiaansa, voin tuntea vain hänen tunteensa, mutten hänen sijaintiaan.

Tunnen, että hän on hyvin hämmentynyt ja kadottanut yhteyden viidennen ulottuvuuden itseensä. Siksi hän on vain "normaali ihminen", joka on vakavasti loukkaantunut. En voi antaa itseni pelätä hänen vuokseen, koska minun täytyy pitää sydän ja mieli keskittyneenä virittyäkseni paremmin rakkaaseeni.

Silloin kun virityn – mikä on periaatteessa aina – tunnen, että hän on loukkaantunut niin, ettei hän pysty muistamaan todellista itseään. Aivotärähdys saisi hänet väliaikaisesti unohtamaan plejadilaisen todellisuutensa.

Koska hän vietti äskettäin – maa-ajan mukaan – elämän maan päällä, hän saattaa kyetä yhdistymään vain tuohon ihmistodellisuuteen. Olen hyvin huolissani ja pyydän teitä kaikkia lähettämään hänelle ehdotonta rakkautta auttamaan parantumisessa.

Jos teillä on jokin ajatus, missä tai kuka hän voi olla, lähettäkää minulle mentaaliviesti. Auttaakseni teitä paremmin etsinnässänne, kerron teille sen vähän, mitä olen vastaanottanut sydänyhteytemme kautta. Tiedän, että hänen sydämensä melkein pysähtyi vammasta, mutta hän kykeni käyttämään plejadilaista mieltään parantamaan osittain käyttämänsä fyysisen kehon.

Luulen, että koska hän meni niin syvälle tuon kehon tietoisuuteen, joka on loukkaantunut, hänen plejadilainen identiteettinsä eksyi sen tietoiseen mieleen. Minulla on "viherä valo" mennä auttamaan häntä Maahan, mutta ensin minua tarvitaan täällä pitämään hänet yhteydessä alukseen ja hänen elämäänsä täällä.

Olen huolissani siitä, että jos minäkin otan maa-astian, en enää kykene vastaanottamaan sitä sydänviestiä, jota hän lähettää alukselle. Siksi säilytän yhteyteni häneen täältä käsin.

Kerron nyt teille, mitä olen havainnut hänen sijainnistaan sekä henkisestä ja fyysisestä tilastaan. Näen, että hän lähti kävelylle yhdessä kaupungissa, jossa hän on käynyt tarkkailemassa ihmisten tietoisuutta planeettaylösnousemuksesta.

Tuntuu siltä, että hän on suuressa kaupungissa USA:ssa, mutta monet noista kaupungeista ovat samanlaisia meidän havaintotavallemme, joten en voi kertoa missä. Näen, että siellä on korkeita rakennuksia ja myös myöhään illalla kadut ovat hyvin vilkkaita.

Luulen, että se ihminen johon hän kaksoispaikantui, käveli katua pitkin ja hänet vedettiin kujalle ryöstettäväksi. Käsittäkää, että me plejadilaiset emme ole tottuneet väkivaltaan ja ryöstelyyn. Kaikkia yhteiskunnassamme pidetään tasaveroisina ja hyvin yhdistyneinä toisiinsa.

Ei ole konflikteja, kun elämme elämää, joka on täynnä ehdotonta rakkautta ja yltäkylläisyyttä kaikille. Jos kuka tahansa meistä tarvitsisi apua, antaisimme sitä välittömästi epäröimättä sekuntiakaan.

Vaikka rakkaallani on ollut jo vaikea elämä maan päällä, lyhyeltä maan päällä näyttävässä ajassa Sharman on tutkinut, parantanut ja päästänyt irti kaikki traumat ja vaikeat tunteet, joista hän kärsi viime inkarnaationsa aikana maan päällä, joka vaikuttaa olleen hiljattain.

Toivottavasti en hämmennä teitä liikaa vertailemalla teidän aikaanne ja meidän ajattomuuttanne. Olen vain huolestunut hänen ottamastaan maa-astiasta ja siitä, että hänen aivonsa ovat vammautuneet. Mitä jos hän on liian haavoittunut muistaakseen todellisen itsensä? Sitten hän ei muista, että hän voi parantaa käyttämänsä maa-astian ja vapauttaa itsensä.

Olen pahoillani. Minulla on pelkotunne, mikä on erittäin harvinaista maailmassamme, mutta kerran kadotin hänet melkein kolmannen ulottuvuuden Maan pimeyteen. Nyt minulla on valtavaa kunnioitusta teitä kaikkia kohtaan, joilla on rakkaita ihmisiä, joiden täytyy kulkea läpi kolmannen ulottuvuuden planeetalla olemisen myriadeista haasteista.

Pidän meditointitauon toipuakseni, ennen kuin jatkan kommunikointia kanssanne …

Sharman puhuu:

Missä minä olen? Itse asiassa, kuka minä olen? Minusta tuntuu, että samoissa aivoissa on ikään kuin kaksi versiota minusta, mutta minulla ei ole aavistustakaan, kuka kumpikaan noista versioista on. Yritän avata silmäni, mutta jokin on tiellä. Ai, kun pyyhin silmiäni kädellä, näen paljon verta.

Onko se minun vertani vai jonkun muun? Ei, ketään muuta ei ole täällä, mikä näyttää pimeältä kujalta. Kurotan kättäni pimeydessä ja löydän baseball-mailan, mikä on vereltä näyttävän peitossa. Silloin tunnen sietämätöntä kipua pään vasemmalla puolella.

Kun kosketan sitä, tunnen lämmintä verta pulppuavan valtavasta aukosta päässäni. Kun tutkin taskujani, huomaan ne tyhjiksi.

"Minut pahoinpideltiin." Kuulen toisen äänen päässä, joka on minä, mutta se ei ole minä.

"Ei, sinä olet minun päässäni", väittää toinen sisäinen ääni. "Kävelin vain töistä kotiin laittamaan ruokaa lapsilleni. Sitten yhtäkkiä tunsin olevani ikään kuin unessa. Sitten tunsin, että "sinä" – kuka ikinä oletkin – oli jotenkin pääni sisällä."

"Mutta miten voit olla tietoinen läsnäolostani? Kukaan muu ei ole koskaan tiennyt, että kaksoispaikannun heihin."

"En tiedä, mutta luulen, että tuo isku päähän olisi tappanut minut, jos et olisi tullut sisään juuri ennen sen saamista. En usko, että olisin muistanut tuon tunteen jonkun tulemisesta kehooni, ellei meitä olisi hakattu."

"Hakattu?" kysyn.

"Niin, miten voit olla tietämättä, mitä hakkaaminen on. Laskeuduitko tänne juuri avaruusaluksesta? Niin, muuten, nimeni on John."

"Miten tiesit, että olin sisälläsi? Tarkoitan, miten osaat sanoa, että me jaamme saman muodon?" kysyn.

"Vaimoni kuoli muutama kuukausi sitten, ja hän on tullut tietoisuuteeni useita kertoja sen jälkeen katsomaan lapsiamme. Olen, tai luullakseni olen, tuntenut hänen käyvän luonani siitä saakka. Se tuntuu samanlaiselta kuin sinä, mutta hän ei ole sisälläni. Voin kuitenkin tuntea hänen koskettavan minua." John sanoi. "Tunnut hyvin erilaiselta, kuin hän mutta minun täytyy päästä kotiin. Lapseni tarvitsevat minua."

"John, meidän täytyy odottaa hetki. Poliisi tulee pian ja hän kutsuu ambulanssin."

"Miten tiedät sen? Oletko selvänäköinen tai jotain?"

"Kyllä, "jotain" on oikein. Meidän täytyy vetää yhteinen kehomme pois kujalta, jotta meidät voidaan nähdä. Tunnen poliisin olevan lähellä. Meidän täytyy yhdistää tahtomme siirtääksemme tätä hyvin loukkaantunutta kehoa."

"Ei, ei" John sanoi. "En voi kuolla! Minun on huolehdittava lapsistani. He tarvitsevat minua."

"Älä huoli, John, en anna sinun kuolla. Parannan sen kehon, jonka jaamme nyt, mutta tarvitsen vähän lääketieteen apua."

"Mitä tarkoitat, "parannat kehomme?" Kuka olet, jonkinlainen avaruusolentoko?"

"Kyllä, olen, mutta meidän täytyy puhua siitä myöhemmin. Juuri nyt meillä on kaksi energiakenttää yhden äärimmäisen loukkaantuneen kehon sisällä. Osaan parantaa itseni, mutta tarvitsen fyysistä apua sinun parantamiseesi."

"Voisitko parantaa kehoni? Mutta eikö se ole sinunkin kehosi?"

"John, ei enää kysymyksiä. Meidän täytyy yhdistää tietoinen tahdonvoimamme voidaksemme vetää tämän kehon pois, jotta tuleva poliisiauto voi nähdä meidät."

Lähettäen kiitosaallon siitä, että olin valinnut kehon, joka oli vähän hereillä tuntemattomalle, pakotimme Johnin kanssa loukkaantuneet aivomme antamaan signaalin kehollemme raahautua pois kujalta ja pimeälle katukiveykselle.

"Kun pääsemme katukiveykselle, meidän täytyy käyttää yhteisolemustamme poliisin huutamiseen."

Viimeiseksi näin poliisiauton pysäyttävän. Toinen poliisi kutsui ambulanssin, kun toinen kietoi jotain tiukasit päämme ympärille. Ennen kuin menetin tajuntani, näin ambulanssin. Viimeinen ajatukseni ennen sitä oli: "Voinko käyttää plejadilaista parannuskykyni kummankin meidän pelastamiseen?"

Seuraavaksi muistin heräämisen sairaalan sängyssä. Tarkastin, oliko Johnin ydinolemus edelleen kehossa … Kyllä, hän oli siellä, mutta se alkoi lepattaa edestakaisin. Normaalisti olisin livahtanut pois Johnin muodosta, mutta tiesin, että hän kuolisi ilman jatkuvaa "parannustani".

Tässä tapauksessa en kuitenkaan parantanut omaa kehoani. Minun täytyi pitää olemukseni Johnin kehossa tai hän varmasti kuolisi. Kuulin plejadilaisella kuulollani lääkärien pohtivan hämmentyneenä aivojen röntgenkuvia ja EEG:tä.

Kuulin lääkärin kysyvän teknikolta: "Miten yhdessä ihmisessä voi olla kahdet aivoaallot?"

Minun oli päästävä pois täältä, mutta en voinut jättää Johnin kehoa. Näin ollen minun täytyi löytää tapa paeta sairaalasta. John ei pystynyt enää olemaan yhteisen kehomme tietoisessa tajunnassa, ja tunsin hänen liukuvan koomaan.

"John, John!" huusin yhteisessä mielessämme. "Sinun täytyy pysyä hereillä, jotta pääsemme taloosi."

"En pysty, en pysty", hän mumisi. "He antoivat meille jotain nukuttavaa."

"No, olet nyt puolittain plejadilainen, joten käytä korkeampaa voimaasi hereillä pysymiseen. Ajattele lapsiasi!"

Se auttoi. John löysi jotenkin sisäistä voimaa auttaakseen minua saamaan loukkaantuneet aivomme noudattamaan määräyksiämme.

"Taloni on lähellä. Itse asiassa, olin kävelyllä selvittääkseni pääni. No, jotain tapahtui päälleni. Mutta meillä on sairaalamekko. Miten voimme kävellä ulos täältä ja katua pitkin?"

"Pystyn teleportoimaan meidät sinne, mutta koska jaan sinun kehosi, sinun täytyy auttaa minua."

"Teleportoimaan?? Ei, tämän kaiken täytyy olla unta?"

"Okei", sanoin. "Kutsu sitä uneksi, jos haluat, mutta tee, mitä sanon."

"Aivan", John sanoi. "Luulen nähneeni pitkän takin roikkuvan käytävässä."

"Ei, älä siitä huolehdi. Teleportoin meidät talollesi, mutta sinun täytyy pysyä tietoisena ja sallia ajatustesi sulautua täysin yhteen omieni kanssa. Ajattele lapsiasi, John. He ihmettelevät, missä olet, eikä meillä ole henkkareita. Kukaan ei osaa kertoa heille, missä olet."

Se Johnin täytyi vain kuulla. Jostain syvältä sisältään hän löysin aikomuksen voiman, joka oli jokseenkin samanlainen kuin se aikomuksen voima, joka sallisi meidän kaksoispaikantua. Kaksi yksilöllisyyden tilaa sekoittuivat yhdeksi itsetunnoksi.

Johnin ja minun yhteisponnistelujen avulla kuljetin kehomme takaisin Johnin talon takapihalle. Muistan viimeiseksi pienen pojan huutavan kirkkaasta valosta, joka tuli heidän takapihalleen.

Tuohon ääneen yhdistyi pian murrosikäisen tytön ääni, joka sanoi: "Iskä! Se on iskä. Auta minua, John, meidän täytyy vetää hänet taloon." Kun yhteistietoisuutemme tiesi, että olimme väliaikaisesti turvassa, aloin liukua pois.

Viimeisenä muistan Johnin kertoneen tyttärelleen: "Älä kerro kenellekään, että olemme täällä. Kaikki järjestyy. Lupaan sinulle."

Omasta, Johnin kehon jakavasta perspektiivistäni tunsin, kun teini-ikäinen tyttö ja nuori poika raahasivat meidät Johnin sänkyyn ja menivät makuulle kummallekin puolelle "parantamaan meidät".

"Iskä", kuulin nuoren tytön sanovan. "Tämä ei toiminut äiskällä, mutta ole kiltti, älä jätä meitä."

Tuon yksinkertaisen lauseen jälkeen Johnin tietoisuus sai sellaisen voiman ja aikomuksen, että tiesin voivani rentouttaa parantavan olemukseni ja vaipua luontaiseen palauttavaan tietoisuuteeni. Viimeinen havaintoni oli, että rakas Sheliani ylivalaisi minua.

Tiesin, että John pystyisi nyt huolehtimaan paremmin itsestään, joten minä saatoin rentoutua Shelian ehdottomaan rakkauteen ja parantaa itseni. Kun vaivuin uneen, tunsin Shelian sanovan: "Hän on elossa! Rakas Sharman, tule kotiin luokseni turvallisesti."

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.