SALLIMINEN – KENTÄKSI TULEMINEN

Kirjoittanut Prism Pete Pantaz (www.in5D.com)

28.1.2017

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tämä on viesti empaatti- ja valotyöntekijätovereilleni. Olen kompastunut asiaan, jonka joka saatat havaita hyödylliseksi – tapa työskennellä Itsen kanssa oman totuutesi synnyttämiseksi.

Aloitan toteamalla sen yksinkertaisesti: emme ole yhtä kuin käyttäytymistapamme, mallimme tai tunteemme. Olemme se kenttä, missä ne ovat.

Jotta tämän toteamuksen merkitys todella ymmärretään, on paikallaan tarina.

Olen kuullut tämän eri opettajilta vuosien saatossa. Olen myös ymmärtänyt sen älyllisellä tasolla. Kuitenkin jonkin ajatteleminen ja sen tietäminen ovat kaksi eri asiaa.

Monien teidän tapaan minulla on ollut pari vuotta hyvin intensiivistä. Kaikenlaisia tunteita ja syviä malleja on tullut prosessoitavaksi ja parannettavaksi. Olen uutterasti käsitellyt asian toisensa jälkeen. Olen syvällä tasolla ymmärtänyt, että käsittelen kaiken tämän päästäkseni täysin uuteen olotilaan. Viittaan siihen ykseystietoisuutena, Kristus-tietoisuutena tai Buddha-tietoisuutena.

Muutaman viime vuoden elämäni pääfokus on ollut käsitellä ja muuntaa vanhoja malleja, jotka eivät palvele minua enää. Voi pojat, niitä on ollut paljon. Katson taaksepäin kirjoituksiani ja olen hämmästynyt, miten pitkälle olen päässyt. Loin "parannussyklejä", joissa sukelsin uuteen asiaan, tutkin ja paransin sen taustalla olevat tunteet ja lopulta (päivien, viikkojen tai kuukausien jälkeen) muutin tuon mallin uudeksi ymmärrykseksi tai päästin siitä kokonaan irti. Jokaisessa parantumisvaiheessa minut vedettiin syvälle malliin tutkimaan sen herättämiä tunteita ja oppimaan rakastamaan tuota aspektiani. Olen tietysti havainnut, että ehdoton rakkaus on tehokkain käytössäni oleva parannustyökalu.

Muutosten aikana on ollut kertoja, jolloin tunsin tietoisuuteni laajentuneen. Tunsin, että olin enemmän kuin vain tämä keho. Olen viettänyt myös jonkin aikaa tilassa, jonka uskon olevan ykseystietoisuuden alku – laajentunut tunne Itsestä, jolle antaa energiaa puhdas rakkaus ja syvä yhteys kaikkeen olevaiseen. Joka kerta kun olen saavuttanut tuon tilan, minut on aina lopulta vedetty takaisin egotietoisuuteen niillä viipyilevillä malleilla, joita tulee esiin parannettavaksi.

Viimeisin on ollut jysäys. "Kompleksi". Kenties syvin malli, jonka olen kohdannut tähän mennessä. Se liittyy ydinongelmaani – hylkäämispelkoon. Pitkä tarina lyhyesti, egoni on luonut draaman, jossa sen täytyy olla huolissaan asioista, joita en pysty kontrolloimaan. Se on aiheuttanut järjettömän määrän ahdistusta vuosien saatossa. Ja olen päättänyt päästää siitä irti.

Kompleksi on kuin nippu yksittäisiä lankoja (malleja), jotka ovat kietoutuneet yhteen jättimäiseksi mielen solmuksi. Mallit laukaiset toisia malleja ja ne kaikki ovat keskenään yhteydessä. Niinpä olen tutkinut tätä kompleksia lanka kerrallaan. Parantanut ja tuntenut taustalla olevia tunteita.

Kun käsittelin yhtä ongelmaa, se toi minut toisen, johon olin jo tarttunut aiemmin. Ja tuohon vanhaan ongelmaan liittyvä tunne palasi … ja tätä jatkui. Tunsin olevani kuin sokkelossa … ja sitten oivalsin, että olin itse asiassa sokkelossa. Jotkut ihmiset kutsuvat sitä matriisiksi. Se oli egomielen sokkelo. Jatkuva samaistuminen malleihini. "Miksi en pysty muuttamaan tätä? Miksi en näytä pystyvän parantamaan tätä?" Niinpä aloin tutkia tuota sokkeloa.

Oivalsin, että sokkelo oli turvallinen. Kaikkien negatiivisten tunteiden ja ahdistuksen pikku sokkelokuplassani ego tunsi turvaa. Kun aloin todella tutkia sitä, se tuntui kuin pieneltä pesältä … likaiselta ja pimeältä pikkukololta, jonne voisin piiloutua saalistajilta. Olin kuin hiiri, joka oli piilossa. Tämän pikkupesän ulkopuolella oli valtavasti valoa. Egoitse piti tuota valo pakahduttavana ja pysyi mieluummin pesässään. En pystynyt murtautumaan ulos tästä sokkelosta … tästä pesästä … vaikka olisin tehnyt mitä. Egomieli ei voinut parantaa egomieltä.

Tuon oivalluksen myötä minussa heräsi toinen syvällinen oivallus ja pelko. Kuka olin ilman tätä mallia? Kuka olin ilman tarvetta vahvistuksen saamiseen? Ilman tarvetta jatkuvasti ylianalysoida toisten tunnetiloja? Kuka olin ilman hylkäämispelkoa? En tiennyt. Menin paniikkiin, koska en tiennyt, kuka olin tai miten edetä. Miten pystyisin luopumaan näistä malleista, joihin olin samaistunut hyvin pitkään? Halusinko oikeasti sitä?

Oivalsin lopulta, että tämä malli oli liian suuri parannettavaksi itse, joten pyysin apua. Rukoilin. Hyväksyin, että tämä oli liian suuri minulle, ja rukoilin apua.

Lopulta minulle annettiin oivallus: "Luovu siitä ajattelutavasta, että panet asiat tapahtumaan. Salli asioiden tapahtua. Luo olosuhteet ja salli universuminen tehdä vaikea työ." Salliminen oli avainsana. Itseni salliminen kokea ilman tarvetta analysoida ja mennä malleihin, kun niitä tulee esiin. Minusta tuli hyvin tietoinen ja pidin fokukseni sallimisessa.

Seuraavana päivänä, hyvin ihanan kylvyn aikana, sain kauniin oivalluksen. Tämän kirjoitin noustuani kylvystä:

"Nousin juuri ihanasta kylvystä ja sain kauniin oivalluksen. En ole nuo mallit. Olen se tila, jossa nämä mallit ovat! Olen kuullut eri opettajien sanovat tämän aiemmin, mutten ole tajunnut sitä aivan näin kuin kylvyssä tänään. Ego on vain kentässäni yksi taajuus, joka haluaa väittää olevansa koko kenttä. Se haluaa tehdä, tehdä, tehdä ja yrittää ottaa tuon tilan hallintaansa. Sen sijaan vain SALLI ja katsele egon kontrollitaistelua. Jos sen tarvitsee prosessoida jotain luopuakseen siitä, salli sen siirtyä tuntemistilaan.

Voin ikään kuin tuntea koko kentän ympärilläni. Energiat ja taajuudet uivat ympärilläni. Nämä mallit olivat tahallisia. Itse loi ne tarkoituksesta. Nyt monien niiden tarkoitus päättyy – ne ovat saavuttaneet halutun lopputuloksen.

Tässä kentässä on hyvin paljon rakkautta. Vaikka sydänchakra ei ole vielä auki, kenttä tuntuu kuin rakkausmereltä. Tavallaan kohdulta … ei pakahduttavalta, vaan täydelliseltä ja tyyneltä."

Sisäisessä kokemuksessani tapahtui merkittävä muutos. Olin samaistunut egooni. Malleihini. Käyttäytymistapoihini. Tunnetilaani. Mutta tämän oivalluksen myötä oivalsin sydäntasolla, ettei mikään siitä ole minä. Olen pelkästään kenttä, jossa nämä asiat ilmaistaan.

Näin olen kokenut sen. Kun yhdistyn sallimisenergiaan, tietoisuus Itsestä laajenee kuin toroidin muotoiseksi. Tunnen eri energioiden ja mallien liikkuvan tässä tilassa. Toisinaan nämä mallit siirtyvät tuntemistilaan, jolloin malli haluaa ilmaista itseään. Sallin sen vain ilmaista sitä energiaa tai niitä tunteita, joita tulee, mutta toisin kuin ennen, minua ei vedetä tuon mallin tarinaan. Sallin sen vain ilmaista itsensä, sitten se integroituu tai siirtyy takaisin tuntemistilaan. Kokemus on ollut hyvin taianomainen tähän mennessä.

Itsellä, sillä kentällä joka on sinä tai minä, näyttää olevan luonnollinen veto kasvuun ja kehitykseen. Se haluaa kokea itsensä uusilla tavoilla. Oivalsin, että Itse on luonut nämä eri mallit ajan kuluessa palvellakseen kasvuani. Se opastaa minua tulemaan joksikin uudeksi. Kaikki nämä mallit jotka olen leimannut huonoksi tai negatiivisiksi vuosien kuluessa, ovat jossain kohtaa todella auttaneet minua selviytymään tässä maailmassa. Nyt nämä vanhat mallit muuntuvat salliakseen jonkin uuden.

Jos on jotain, mitä toivon sinun saavan tästä tarinasta, niin se on oman täydellisyytesi salliminen. Ota vastaan avosylin, mitä olet – ego ja kaikki. Kun vastustamme aspektejamme, ne vain pysyvät paikoillaan.

Rakkaudella,

Prism

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.