NÄENNÄINEN RISTIRIITA

Neuvostoa kanavoinut Ron Head (www.ronahead.com)

26.1.2019

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

On esitetty kysymys, jossa on näennäinen ristiriita.

"Jos joku valitsee elämänkokemuksen etukäteen ja tarkoituksena on oppiminen, onko oikein sekaantua tuohon kokemukseen. Esimerkiksi, onko "oikein" helpottaa jonkun köyhyyttä tai kamppailua, jos hän valitsi tuon kokemuksen etukäteen. Miten pidämme tasapainon tukemisen ja puuttumisen välillä?"

Aloitamme huomauttamalla, että ainakin joissakin kulttuureissanne ajatellaan vastakohtia monien asioiden osalta. Tämä johtaa ajatteluun, että jos A on totta, niin kaikki muu on valhetta. Jos minulle kerrotaan, etten saa puuttua, niin en voi auttaa tuota ihmistä.

Kysytäänpä teiltä, olisivatko pitkän ajan takaiset opettajanne sanoneet koskaan niin. Ruokkikaa nälkäiset. Vaatettakaa alastomat. Antakaa suojaa niille, joilla ei ole. Eivätkö he opettaneet näin? Siis onko se puuttumista?

Korostamme myös, että tähän sisältyy kaksi tai useampia. Oletamme, että lukija on yksi niistä. Lukija jolla on kyky auttaa, näkee sellaisen, joka näkee nälkää. Tietääkö lukija, että tuo henkilö tuli aikomuksenaan nähdä nälkää? Tietääkö lukija, ettei tuo henkilö tullut aikomuksenaan antaa tilaisuus osoittaa tai oppia myötätuntoa? Onko tuo henkilö ainoastaan nälkää näkevä? Eikö ole mahdollista, että kaikki yllämainittu on totta?

Asiat eivät ole tässä tilanteessa eivätkä missään tilanteessa joko/tai – näettekö? Teille ei koidu haittaa toisten auttamisesta. Olettakaa, että ihminen joka istuu kadulla kuppi kädessään pyytäen kolikoita, aikoi olla rahaton ja köyhä tässä elämässä. Jos laitatte useita sadan dollarin seteleitä hänen kuppiinsa, kuvitteletteko, että hän rakentaa talousimperiumin tuolla rahalla? Eikä teidän pitäisi myöskään olettaa, ettei hän tee sitä. Vuosien päästä hän saattaisi etsiä teidät ja maksaa tuon rahan korkojen kera takaisin.

Ponttimme on, että te ette voi tietää, mikä todellinen tilanne on, mutta voitte tuntea myötätuntoa, rakkautta, välittämistä, anteliaisuutta ja enemmän.

On toinen kysymys, joka herää usein. Jos minulla on eikä toisella ole, täytyykö minun antaa se, mitä minulla on? Kukaan opettaja ei ole koskaan pyytänyt ketään tulemaan kerjäläiseksi voidakseen kohottaa kaikkia kerjäläisiä. Pointtina on, että jos kaikilla ihmisillä olisi enemmän myötätuntoa, ei olisi tarvetta kerjätä.

Jos tunnette tarvetta tehdä enemmän, antaa enemmän, kaikin mokomin tehkää niin. Älkää kuitenkaan odottako mitään vastineeksi. Älkää odottako mitään palkkiota. Ette luultavimmin kuule enkelikellojen kilinää.

Toinen pointti joka täytyy mainita ja jonka olemme maininneet monta kertaa aiemmin: kukaan ei tuomitse teitä. No, yksi ihminen tuomitsee. Teillä on tapana tuomita itsenne. Yritätte hyvin todennäköisesti välttää "tuomiopäivän". Ei ole mitään tuomiopäivää, paitsi että te tarkastelette elämää, jonka olette eläneet. Teidän ei tarvitse lykätä sitä. Voitte tehdä sen joka päivä. Mutta älkää tehkö sitä laskeaksenne pisteitä. Tehkää se oppiaksenne, missä kohtaa olette omien odotustenne osalta, ja sitten antakaa anteeksi kaikki, mikä jää vajaaksi, ja päättäkää tulla paremmaksi. Sitä kutsutaan oppimiseksi. Se on plussaa.

Alkuperäiseen kysymykseen palataksemme, rakastamme ajatusta, jonka ilmaisi yksi viimeaikaisista opettajistanne. Hän sanoi: "Saatamme kaikki vain toisiamme kotiin." Mitä jos edes puolet teistä eläisi niin?

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.