NYT NÄETTE SEN, NYT ETTE

Neuvostoa kanavoinut Ron Head (www.ronahead.com)

20.10.2017

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Palataanpa taas kerran yhteen lempiaiheeseemme ja tarkastellaan sitä vielä toisesta perspektiivistä. Menemme lyhyelle matkalle mielikuvituksessanne – mielikuvituksenne kyetessä viemään meidät minne tahansa luomakunnassa.

Katsokaa jotain edessänne. Luokaa hyvä mielikuva siitä. Sulkekaa nyt sielunne silmät. Älkää sulkeko fyysisiä silmiänne – teidän täytyy pitää ne auki jatkaaksenne lukemista.

Kun nyt tarkkailette mielikuvaa esineestänne, menkää lähemmäs ja lähemmäs sitä. Jatkakaa, kunnes melkein kosketatte sitä. Valitkaa jokin piste ja fokusoitukaa siihen. Tehkää nyt itsestänne pienempi ja katsokaa tuon pisteen kasvavan samalla. Jatkakaa pienentymistä, kunnes alatte nähdä ne molekyylit, jotka muodostavat esineen pinnan. Jatkakaa, kunnes näette molekyylien välisen tilan. Hyvä.

Valitkaa nyt molekyyli, vain yksi. Ja katsokaa sitä, kun pääsette riittävän lähelle ja teistä tulee riittävän pieni nähdäksenne atomit, joista se on tehty. Näettekö, että atomien välillä on uskomaton määrä tilaa? Näettekö, etteivät ne ole edes paikoillaan? Valitkaa yksi. Valitkaa yksi atomi. Sillä ei ole merkitystä, millainen. Ja tulkaa niin pieneksi, että atomi kasvaa, kunnes näette, mistä se on tehty.

Siinä on paljon pikkuriikkisiä osasia, joiden tiedemiehet ovat kertoneet teille olevan "oneja" – protoneja, elektroneja, fotoneja. Niitä on kaikenlaisia. Ja nämä pienet osaset – ne näyttävät suurilta tästä kulmasta – viuhahtelevat hullunlailla. Tehdäänpä se uudestaan. Valitkaa yksi näistä pienistä osasista, jäljittäkää sitä ja menkää sen lähelle. Katsokaa sitä tarkkaan ja ajatelkaa, mitä teille on kerrottu siitä.

Sanottiin, että se on materiaalia vain, koska haluamme nähdä sen sillä tavalla, eikö? Jos haluamme sen olevan aalto, se on. Okei. Nyt siis haluamme sen olevan aalto. Ja aaltona tämä pikkukaveri värähtelee jollain taajuudella. Siis se on energiaa, eikö? Se on energiaa, koska haluamme sen olevan. Halusimme nähdä sen sillä tavalla.

Mitä tapahtuu, jos haluamme nähdä sen taas hiukkasena? Lakkaako se olemasta energiaa? Mielenkiintoinen ajatus. Siis nyt se on hiukkanen, ja taiallamme siitä on tullut niin suuri, että voimme seistä sen päällä. Katselkaa ympärillenne. Mitä tiedämme tästä paikasta? No, nuo tiedemiehet ovat sanoneet, että seuraava hiukkanen on niin kaukana, ettemme voi nähdä sitä tästä.

Mutta huijasimme ja toimme harrastusteleskooppimme mukana. Ja sillä voimme nähdä toisia hiukkasia viuhahtelevan kaikkialla ympärillämme. Se näyttää samalta kuin yötaivas siellä, missä asumme.

Nyt teemme sen, mitä tulimme tänne tekemään. Haluan teidän valitsevan hiukkasen, joka on osa tuota asiaa, jota katselitte edessänne. Ja haluan teidän valitsevan hiukkasen, joka ei ole. Näettekö ongelman? Ensinnäkin ne ovat aika lailla samanlaisia, ainakin kaikki elektronit näyttävät elektroneilta jne. Ja sitä paitsi, kaikki on hyvin suurta ja on niin paljon tilaa, että te ette pysty sanomaan, missä yksi "asia" alkaa ja missä se loppuu. Täältä ette pysty edes kertomaan, mikä on se ja mikä olette te, ettehän?

Pankaa merkille nyt jotain muuta, minkä voitte nähdä tästä, mutta ette sieltä, missä tavallisesti olette. Nämä pikkuriikkiset kaverit tuikkivat olemaan ja pois olemasta. Ne kaikki tekevät sitä. "Tarkoitan, että hei, lopettakaa se! Teidän pitäisi olla osa pöytääni." Tämä tavallaan sotkee suunnitelmat, eikö vain?

Summataanpa tämä pieni kokeilu uudella tavalla. Todellisuutta sellaisena, kuin hahmotatte sen, ei ole olemassa. Avain tässä on fraasi "sellaisena kuin hahmotatte sen". Järjestätte havainnon energioista ympärillänne kuvaukseksi maailmastanne. Ja tarkoitamme teidän maailmaanne, emme Jackin maailmaa tai Susanin maailmaa. Eikä se ole kiinteä eikä millään tavalla pysyvä. Ja tämä synnyttää ongelman. Se merkitsee, että kaikki muuttuu joka hetki, aina. Emmekä pidä siitä, emmehän?

Ihmiset eivät pidä siitä, koska haluamme asioiden pysyvän sellaisena, kuin ne ovat. Jos ne eivät pysy, jos ne eivät voi pysyä, ihmisetkään eivät voi pysyä, eihän? Ja se merkitsee, että te ette voi laittaa omaa tilapäisyyttänne etualalle. Unohtaa, että suosikkilelunne ei ole oikeasti teidän, eikä se kestä ikuisesti.

Mutta siinä on hyvä uutinen. Näitte juuri, että olette täsmälleen samaa, kuin kaikki muu, eikö vain? Samoja hiukkasia. Samoja aaltoja. Samaa energiaa. Ei eroavuutta. Piste.

Itse asiassa tuo sama "kama" on suhahdellut miljardeja vuosia. Joskus se suhahtaa osaksi tuolia. Joskus se suhahtaa osaksi teitä. Ja te olette te, siitä huolimatta. Riittää tällä erää. Ajatelkaa sitä. Kiitos kulkemisesta kanssamme.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.