SEIKKAILUJA UUTEEN KOLMANNEN SILMÄN TODELLISUUTEEN

Kirjoittanut Odette Loney (www.in5D.com)

24.11.2018

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

"Miten pääsit ihmiskehoosi?" kuulin äänen innokkaana kysyvän. Yritin varmistaa, kenen kanssa puhuin. Miespuolinen olento joka oli noin 168 senttiä pitkä, tuntui kysyvän minulta, miten pääsin kehooni. Mikä kysymys se nyt oli? En ollut ajatellut, mistä tulin fyysisiin raameihini – minulla oli vain se, jonka sain syntyessäni! Tuo henkilö näytti eteeriseltä ja harsomaiselta eikä se ollut harmaa avaruusolento tai hybridi. Sen hahmo ei ollut ruumiissa, vaikka olikin ihminen. Vuosi oli noin 2005 ja olin suunnilleen 27-vuotias, eikä minulla ollut aavistustakaan, että kolmas silmäni oli avautumassa hyvin dramaattisella tavalla. "Hyvä luoja, onko minulle tulossa skitsofrenia?" ajattelin. En vastannut tuohon kysymykseen, koska en tiennyt, mitä sanoa. Se mitä näin, kuulin ja tunsin, aiheutti minulle valtavaa tunnemyllerrystä, ja kaiken sen aikana minun täytyi pitää jalkani tiukasti maan pinnalla – pitää työpaikkani ja teeskennellä, etten kuulut ja nähnyt henkimaailmoihin. En polttanut marihuanaa tai käyttänyt ayahuascaa tämän kokemuksen saamiseksi. Universumi johdatti minua ylösnousemaan – pidin siitä tai en. En arvostanut sitä.

YSTÄVYSTYMINEN ELÄINHENKIEN KANSSA

Oli päivä, ja olin enemmän unessa, kuin hereillä ja tietoinen, ja minusta tuntui kerrassaan mainiolta. Myöhemmin ajattelin, että yksi syy hyvältä tuntumiseen oli keskustelu, jota kävin enkeliolennon kanssa nukkuessani. Ei ollut uhkan tai pelon tunnetta, ja tiesin, että minua suojeltiin. Kikatin ja nauroin kuin pikku tyttö, kun puhuin suojelusenkelini kanssa. Hän kysyi minulta, nukuinko hyvin. "Een!" sanoin ja nauroin riemuissani: "En ole itse asiassa unessa." Sain onnellisen vastauksen. "Mutta näytät siltä, kuin olisit unessa", ystäväni vastasi hellästi. Minun täytyi lisätä selitys tähän väittelyyn. "Näytän vain siltä, että olen unessa, mutta olen todellisuudessa hereillä!" painotin jatkaessani puhumista tuon olennon kanssa. Ilmeisesti tämä oli keskustelun viimeinen osa, koska herätessäni enkeli oli poissa, ja minulle jäi vain tämä pieni muru kokonaismuistikuvana.

Toisella kertaa olin paikallisessa puistossa ja istuin kaatuneella puunrungolla, joka oli polun varrella puiden varjossa. Oravat syöksyivät edestakaisin ja linnut sirkuttivat. Tuona aamuna olin vähän vihainen erään tilanteen vuoksi kotona. Kun istuin siinä, puhuin ääneen, miten tunsin luontoa ja sitä, minkä nyt tiedän universumiksi laajemmin. Kappas vaan, linnut sirkuttivat kommentteja toteamuksiini. "Tuo ihminen on outo, täysin outo!" kuulin niiden sanovan. Naureskelin hiljaa itsekseni, kun oivalsin, että minulla oli yleisöä. Olen kuullut näiden lisäksi useita lintuja, kun ne oleskelevat pihallamme syödessään hedelmäpuidemme satoa. Jotkut itse asiassa liversivät, että niiden tulisi ikävä minua, kun muuttaisin pois kotoa. Tämä sytytti hellyyden ja ykseyden tunteen luonnon kanssa, koska en uskonut, että eläimet olivat kovin tietoisia ihmisten toimista.

OIVALLUS, ETTÄ MYÖS ELÄIMET VOIVAT NÄHDÄ IKUISUUDEN

Muistan, että kun rakastettu koiramme Wobbie kuoli, olimme masentuneita viikkokausia. Se oli kaunis valkoinen sekarotuinen, pääasiassa kiinanpalatsikoiraa, ja se oli ollut meillä melkein 14 vuotta. Vaikka eläinlääkäri kertoi veljelleni, että sille voitaisiin tehdä leikkaus pidentämään ikää, oivalsimme, ettei siinä ollut mitään järkeä. Se oli niin heikko, että se olisi kuollut joka tapauksessa. Kun veljeni istui itkemässä ja viettämässä vielä jäljellä olevaa aikaa sen kanssa, se kuuli meidät ja heilutti vielä häntäänsä voimakkaasti kertoen, että oli ok päästää irti. Iso shokki tuli jälkeenpäin. Makasin sängyssäni ajatellen Woobieta ja yhtäkkiä kaapuun pukeutunut enkeliolento ilmestyi sängyn jalkopäähän. Tuo enkeli ei näyttänyt Jeesus Kristukselta tai miltään – teen sen selväksi. Mielenkiintoista kyllä, hänen oikeassa kyynärtaipeessaan oli koira! Muodosta ja alakehon pörröstä sain vaikutelman, että se oli Woobie, joka hengitti kieli pitkällään suusta, kuten oli tehnyt koko elämänsä. Sain tunteen, että se oli onnellinen siellä, missä se oli, ja että minunkin pitäisi olla iloinen siellä, missä olin. Tästä opin sen tärkeän totuuden, ettei mitään mitä rakastamme täällä maan päällä, koskaan oikeasti menetetä. Universumilla tai Jumalalähteellä – miten sitä halutaankin kutsua – on tiedosto jokaisesta elävästä asiasta, jolla on oikeus olla täällä maan päällä. Totean tämän, koska uskon, että täällä on elämää, jota Päälähdeluoja ei hyväksynyt, ja uskon, että nämä muodot tekevät pahaa. Kuitenkin Woobien hengen näkeminen antoi minulle paljon rohkaisua siihen, että se oli erittäin hyvissä käsissä ja rauhassa.

HAITALTA SUOJELUA

Yhtenä yönä nukuin kasvot seinää vasten, aivan ikkunan alla. Käännyin huoneeni toista puolta kohti, jossa oli suuri puinen vaatekaappi. Kun silmäni avautuivat hieman, huomasin aaltoilevan, nelijalkaisen, kuperan hopeaportaalin siinä, missä laatikkojeni piti olla. Mieli sanoi, ettei se voinut olla totta ja minun täytyi nähdä jotenkin unta. Kuitenkin jokin yritti päästä huoneeseeni – itse asiassa kuulin kimpoamisääntä, kuin voima joka iskee rytmikkäästi estettä vasten. Sanotaan sitä raadannaksi, mutta käänsin pääni takaisin toista seinää kohti ja nukahdin uudestaan. Mieli sulkeutui enkä halunnut uskoa, että jonkin voisi yrittää tulla sisään … eikä ovesta. Melkein kaksi viikkoa kului, ennen kuin kysyin Jumalalähteeltä, mikä piti jyskettä tuona yönä.

"Se oli yksi saatanan agenteista, joka yritti katsoa, kenet se voisi kidnapata. Mutta en päästänyt häntä sisään!" kuulin. Hyvä luoja, ei se ollutkaan unta! Minun täytyy nyt sanoa tässä, että kristillisen kasvatukseni vuoksi kuulin äänen kuvaavan tuon olemuksen "saatanaksi", mutta se olisi voinut olla mikä tahansa olento, joka vaani kidnapattavaa uhria. Uskon vankasti, että suojeleva enkeliolento esti hyökkäyksen. Mistä ikinä oli kyse, se ei pystynyt ilmentymään huoneeseeni – jumalaiset kädet työnsivät sen takaisin aika-avaruusjatkumolle tai eetteriin.

LISÄÄ DRAAMAA YÖLLÄ

Toisella kertaa heräsi unesta jonkinlaisen kosmisen säteen ääneen, kun se laskeutui ylhäältä. Tuo aavemainen taajuus oli kuin tuhannen ampiaisen matalaa surinaa, ja kun se sai kontaktin "päätilaani", tiesin, että kaikki näyttää sävyltään vaaleanharmaalta. Tällä kertaa tunsin kylmää pelkoa, koska tämä ääni herätti minut, enkä tiennyt, mitä ihmettä minulle oli tapahtumassa.

"Äiti! Äiti! Äiti!" oli reilu 30-vuotiaan naisen valitusta, kun hän huusi epätoivoisesti äitiään. Oivalsin myöhemmin, etten voinut käyttää suutani, koska se oli halvaantunut kiinni koko ajan. Äiti joka nukkui toisessa huoneessa muutaman metrin päässä, ei tullut avukseni. Onneksi ollessani täysin hereillä, tuo ääni lakkasi ja lämpö palasi kehooni, ja pystyin nukkumaan rauhallisesti loppuaamun. Tällä kertaa en nähnyt tai kuullut enkeleitä, mutta minulla oli tietoisuus, että kaikki oli ok. Äitini sanoi seuraavana päivänä, ettei hän kuullut mitään, kun kerroin tapahtumasta. Se on outoa, koska hän väittää kuulevansa puheeni paljon kauempaakin.

KATKERANSULOISEEN TODELLISUUTEEN SOPEUTUMINEN

Sen tietäminen, etten ole yksin, on tärkeää minulle. Minulla on myös perheenjäseniä ja ystäviä, joilla on paranormaaleja kokemuksia. Monet ovat kristittyjä, ja heidän ajattelutapansa on murskautunut siitä tietoisuudesta, että uskonto on valhetta eikä tarjoa todellista suojaa. Yksi ystävä puhui astraalimatkustamisesta, jolloin hän yhdistyi 87-vuotiaaseen äitiinsä, joka kuoli hiljattain taisteltuaan syöpää vastaan. Hän suree sitä, että hänen äitinsä kuoli ollen huolissaan hänestä, koska 42-vuotiaana hän on viimeinen viidestä lapsesta eivätkä hänen vanhemmat ja rikkaammat sisaruksensa pidä erityisemmin hänestä. Vaikka onkin hyvin koulutettu, hän on työtön muuttuvassa taloudessa. Selitin, että astraalimatkustaminen on normaali tapahtuma joillekin ihmisille. "Mutta en harjoittele astraalimatkustamista", hän sanoi vakuuttuneena siitä, kun kristinuskon etiikka sanoo sen olevan väärin tai demonista. Selitin, ettei sitä tarvitse harjoitella – sitä tapahtuu spontaanisti, erityisesti nukkuessa.

Tämä sama ystävä on myöntänyt erittäin häiritsevän kohtaamisen yöllä, kun Lucifer kuristi häntä. Hän sanoi tämän pilkanneen jatkuvasti sanoen: "Etkö tunne minua! Etkö tunne minua! Olen Lucifer!" Hän on ahdasmielinen kristitty eikä halua tutkia kokeamaansa uskonnollista väkivaltaa todisteena siitä, että tässä uskonnollisessa ajattelutavassa on jokin pielessä.

Hänen yönsä ovat täynnä noituustunteja, jolloin hän haistaa palaneenkäryä ja kuulee huutoja talon ulkopuolella, vaikkei siellä ole ketään. On mahdotonta ajatella, että kukaan tekisi sellaista fyysisesti niin myöhään. Pyysin universumia puhdistamaan hänen ohjelmointinsa ja ehdotin, että hänen palvomansa "jumala" ei ehkä oikeasti ole lainkaan ainoa todellinen Jumalalähde. Olen kuvannut joitain asioita, joita kävin läpi, ja olemme puhuneet raamatun tekstien kyseenalaisesta alkuperästä. Pyysin häntä tutkimaan todisteita siitä, että "jumala" jota hän palvelee, oli vastuussa miljardeista kuolemista pimeällä keskiajalla ja Atlantin ylittävästä orjakaupasta! Hän on edelleen vihainen "jumalalle" siitä, ettei tämä parantanut hänen äitiään, kun taas minä ihmettelen, miksi hän ei riemuitse siitä, että Jumalalähde vapautti hänen äitinsä kärsimyksestä ja sairaan, vanhahkon kehon elämästä.

ÄLÄ PAKOTA SITÄ, MINKÄ UNIVERSUMI TEKEE LUONNOSTAAN

Vaikken ole mystikko tai spiritualisti, kolmas silmäni avautui uudestaan traumaattisen tapahtumasarjan jälkeen useita vuosia sitten. Synnynnäisenä indigona ja osana perhettä, jolla on henkisiä kykyjä, ehdottaisin, ettei kolmatta silmää pidä koskaan pakottaa avautumaan huumeilla tai harjoituksilla. Se tapahtuu luonnostaan Jumalan ajoituksella. Voitaisiin kysyä: "Miksi? Eikö ole mahtavaa olla selväkuuloinen, selvänäköinen ja henkisesti tietoisempi?" Kyllä, todellakin, mutta täytyy kuitenkin osata käsitellä niiden henkiolentojen toiminta, jotka eivät ole Luojasta. Lisäksi jos ihminen kärsii dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä, traumaperäisestä stressihäiriöstä tai satanististen rituaalien hyväksikäytöstä, se lisää stressiä. Nimittäin näissä tapauksissa on vaikeaa käsitellä oma varjoitsensä tai ihmisyyteen liittyvät ärsyttävät energiat, jos on tietämätön, että se on osa itseä. Joissain tapauksissa saatetaan tarvita ammattipsykologin hoitoa. Tunnemullistus voi olla erittäin suuri, ja täytyy olla hyvä yleishygienia ja tehdä paljon sisäistä työtä ymmärtääkseen enemmän, siirtyäkseen korkeampaan itseen ja ollakseen valo toisille. On opittava, mitä jakaa ja kenen kanssa.

Kolmannella silmällä näkeminen on luonnollinen lahja, mutta kaikki eivät ole valmiita siihen. Se voi parantaa elämää ja auttaa nostamaan Maan värähtelyä. Se voi kuitenkin vahingoittaa, jos ei pysty selviytymään siitä ja alkaa luulla, että on tullut hulluksi. Luulen, että tästä syystä useimmat meistä eivät ole vielä nähneet loton voittonumeroita, vaikka meistä tulee henkisesti tietoisempia vetovoimanlaista ja lukemattomista henkimaailmoista (nauran tässä). Suurempi selvänäköisyys ei automaattisesti tee shamaaniksi tai henkiparantajaksi. Muuten voin vakuuttaa sinulle, että Jumalalähde pitää aina huolen sinusta, kun luotat, että olet Luojan edustaja täällä maapallolla ja oman kohtalosi kanssaluoja. Meissä jokaisessa on sankari, ja kaikkien Jumalan antamien henkisten työkalujen oikea-aikainen ja upea käyttö voi tehdä meistä vain paremman, kun niitä sovelletaan oikealla tavalla.

Paljon rakkautta ja valoa,

–Odette S. P. Loney

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.