EPÄILYÄ NAAMIOITUNA

Kirjoittanut Heinz Lindeman (www.crimsoncircle.com)
Marraskuun 2020 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kun Adamus puhuu epäilystä, kuten hän puhuu pitkästi "Master's Life 11, Living Energyssä", minulla on taipumusta ajatella jotain dramaattista sisäistä kamppailua. Reaktioni on rehellisesti sanottuna – Adamus, sulje korvasi! – pitkästyminen, koska onneksi piinaavan ristiriidan ajat ovat harvinaisia elämässäni. Olen kuitenkin tiedostanut, että tämä saattaa johtua omasta liian kapeasta määritelmästäni epäilylle. Itse asiassa minulle valkeni, että se mitä pidän epäilynä, on vain yhdet kasvot tai yksi mutaatio tästä kummallisesta seuralaisesta ihmismatkallamme.

Luulen, että useimmiten epäily pysyy piilossa ja tekee itsensä näkymättömäksi teeskentelemällä jotain muuta, erityisesti olevansa tavallinen todellisuus! Tosiaankin, valepuvuista parhain! Tämä oivallus tuli minulle vertauskuvana.

Kuulin Itseni kertovan minulle: "Katsos, kaikki mitä kohtaat, on maalattua." En enimmäkseen kohtaa tai koe todellista asiaa (tai varsinaista tilannetta). Sen sijan näen ja kosketan pintaa, joka on peitetty paksulla epäselvällä kerroksella. Tämä on siihen liitetty määritelmä, joka tulee useimmiten massatietoisuudesta ja jonka hyväksyn tavallisesti kyseenalaistamatta. Tämä maalipeite tuntuu sanovan: "Sori, olen tätä ja tätä. Et voi sille mitään. Kestä se!"

Jos raaputan vähän tuota maalia ja haistan, se haisisi pelolta, joten elämme usein tylsässä ja harmaassa todellisuudessa. Minulle se on epäilyä halvaannuttavimmassa muodossaan, koska ensimmäistä kohtaamisesta saakka ihmisten, asioiden tai tilanteiden kanssa, se imee pois kaiken inspiraation ja jättää meidät kulkemaan vanhoja uria.

Mitä tehdä? Luulen, että monet yrittävät taistella todellisuutta vastaan, jonka he tuntevat valheeksi, ja se vain riistää heiltä elämänilon. Voivatko huumeet kuoria yleisen kurjuuspeitteen? Voiko musiikki, voiko syy, voiko uskonto? Adamuksen meille näyttämä tie on erilainen. Se on helppo, ja kuitenkin yritän välttää sitä, jos vain voin. Eli kestää sen, mikä sattuu olemaan ongelma, ja myös omistaa sen. Näin yksinkertaista.

Minäpä näytän, mitä tarkoitan, antamalla esimerkin. Jostain syystä loin fyysisen ongelman elämääni. Kävin lääkäreillä, ja he antoivat auliisti määritelmänsä sanoen, että minulla oli tämä ja tuo sairaus. Hillittyä, tieteellistä, mutta kuitenkin siinä oli pahaenteisen uhkan ja valitettavien perspektiivien aura. Siis kun kohtaan jonkin kivun kehossani tai "ainoastaan" jonkin toimintahäiriön, ensimmäinen reaktioni on: "No siinä näet, asiat menevät huonolla tavalla!" Se on tuo pinta, tuo epäilyksen peite. Mutta voin ylpeänä sanoa, että joskus (ja aina vain useammin) tunnen mahdollisuuden sallia sen, mitä kehossani tapahtuu, myös omistaa tämän häiriön sanomalla: "Tämäkin on minun energiaani!"

Se ei ole menetelmä. Sen kanssa oleminen ja sen omistaminen ei ole mitään, minkä voin toistaa, koska tuntuu siltä, etten ole sama keskiviikkona, kuin olin tiistaina. Jonkin salliminen, hyväksyminen ja omistaminen omaksi energiakseni on joka kerta uusi liike, joka syntyy tavallaan sisäisestä kosketuksesta. Minä paremminkin vastaanotan, kuin teen sen. Mutta kun se tapahtuu, suuria muutoksia alkaa. Kipu tai mitä se sattuukin olemaan, alkaa tavallaan liikkua ja jotenkin löytää tiensä parempaan tasapainoon, myös rauhaan. Lisäksi koko perspektiivi avautuu täysin ja antaa minun nähdä, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää ja että kaikki on hyvin.

Miten ihmeessä tämä yksinkertainen sallimisen ja omistamisen teko paljastaa suuren voiman? Näin alan ymmärtää sen. Sillä hetkellä kun ihminen sanoo ongelmalle: "Sinäkin olet minun energiaani", ovi avautuu ja enemmän ja enemmän kaikkea, mitä oikeasti olen, alkaa virrata nyt-hetkeen. Sisään tulee mestari, jonka intohimo on hyväksyä kaikki minussa ja kokemuksissani ja hyväksymällä muuttaa ne viisaudeksi. Ja sisään tulee "minä olen" – minun "minä olen" -olemukseni, minä tulen minuun – mikä itsessään on sanoinkuvaamaton kokemus. Avautuu valtava tila, jossa asiat liikkuvat eri tavalla, vapaammin ja rakastavammin, harmoniassa kanssani. Ja ne olosuhteet jotka ensin pelottivat tai halvaannuttivat minut, ovat myös onnellisia. Ne voivat lopultakin heittää pois kurjat määritelmänsä, maalipeitteensä – enimmäkseen harmaat – syvän epäilysverhonsa, ja näyttää, mitä ne oikeasti ovat: energioita jotka haluavat palvella minua.

******

Heinz asuu Luoteis-Saksassa ja on vuonna 2006 julkaistun (saksaksi) "Jumala-versio 4.0" -kirjan ylpeä kirjoittaja. Hän sanoo: "Se oli yritys ilmaista tämä täysin uusi ajatus "Olet myös Jumala", enimmäkseen itselleni. Se oli edellä aikaansa ja epäilemättä edellä markkinoita." Heinziin voi ottaa yhteyttä hänen nettisivujensa kautta, derFeierMacher.de (juhlantekijä).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.