SISÄISTÄ POHDISKELUA

Kirjoittanut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)

30.11.2016

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kundaliini voimistuu ja tulee hallitsevammaksi meditaatioissani. Nyt vaati erittäin pientä ponnistelua tuntea kundaliinin nousevan selkärangan ytimessä. Itse asiassa tuo tunne tulee tietoisuuteeni myös silloin, kun en meditoi, mutta vain silloin kun osallistun jonkinlaiseen mieltä laajentavaan kokemukseen.

On mielenkiintoista huomata, että monet mieltä laajentavista kokemuksista liittyvät enemmän tietoisuustilaan kuin mihinkään, mitä teen tai en tee tuossa nyt-hetkessä. Itse asiassa hyvän scifi-ohjelman katsominen tulevaisuudesta riittää kundaliinin käynnistymiseen

Siksi julistan, että hyväksyn nyt, että kundaliinin nousemisen tunne on viesti: "Kyllä, tämä kokemus aktivoi viidennen ulottuvuuden tietoisuutesi."

En kuitenkaan voi sanoa, että viidennen ulottuvuuden tietoisuuteni aktivoituminen merkitsee, että elämäni on erilaista. Mutta samaan aikaan on myönnettävä, että elämäni on erilaista siinä mielessä, että käyn läpi tilannetta, joka ei vaikuta olevan henkilökohtainen valintani.

Minun täytyy jättää taakse osa elämääni, jota olin ajatellut rakastavani ja pitäväni läheisenä. Onneksi kyse on asiasta eikä ihmisestä, mistä korkeampi itseni muistuttaa minua säännöllisesti.

Se on hyvin mielenkiintoista, että niin paljon kun en haluakaan jättää sitä, mikä on ollut tuttua monta vuotta, odotan myös innolla uutta kokemusta. En voi sanoa, että ymmärtäisin tällaista paradoksaalista ajattelua, mutta on myönnettävä, että kun siirryn ei-haluttuun muutokseen liittyvän surun läpi, on lisääntyvässä määrin seikkailun tunnetta.

Moniulotteinen ITSENI muistuttaa minulle, että jos en pysty oikein sallimaan muuttoani uudelle 3D-asuinalueelle, miten voin löytää rohkeutta sallia itseni siirtyä täysin eri todellisuusulottuvuuteen.

Haluaisin sanoa, että olen mestari valitsemaan päivittäisen tietoisuustilani, mutta täytyy myöntää itselleni, että olen edelleen muistamassa sitä, miten hallitaan joitain tunnereaktioitani elämään.

Olin psykoterapeutti yli 30 vuotta. Siksi olen hyvin tietoinen tunteiden voimasta sekä haasteesta sallia tunteidemme kertoa totuus itsestämme.

Jos emme pysty rehellisesti tunnistamaan tunteitamme, voimme eksyä siihen hetteikköön, että havaitsemme todellisuuden korkeammasta ulottuvuudesta muistamatta maadoittaa nämä havainnot fyysiseen kehoomme ja planeettakehoon.

Itse asiassa fyysinen astiani on usein ensimmäisenä informoimassa, että minua odottaa viesti maadoitettavaksi 3D:hen ottamalla sanelun. Sanon "sanelun", koska näen itseni enemmän kirjurina kuin jakamani informaation luojana.

Kenties tämä on vain juoni pitämään egoitseni loitolla. Tai se voi olla myös suurempi totuus. Lisäksi suurempi totuus sallii meidän päästää irti siitä, mikä on valmis, myös tässä fyysisessä inkarnaatiossa. Itse asiassa voisiko tämä fyysinen inkarnaatio olla viimeinen fyysinen inkarnaatiomme?

Kyllä, kanavoin suuren osan informaatiosta korkeammista ulottuvuuksista ja olen tehnyt sitä vuosikymmeniä. Kuitenkin kanavoinnin lähettäminen minulle joltain korkeamman ulottuvuuden olennolta on hyvin eri asia kuin sen täydellinen tunnistaminen ja omistaminen, että tuo korkeampi olento on itse asiassa oma ilmaisumuotoni.

"Ansaitsenko olla korkeampi olento?" aivopesty fyysinen mieleni kysyy. En ole yhtä kaunis kuin elokuvatähti, yhtä älykäs kuin professori tai yhtä kuuluisa kuin elokuvatähti. Itse asiassa olen vain tavallinen ihminen, joka on kommunikoinut näkymättömien olentojen kanssa luultavasti koko elämänsä.

Muistan sen ajan, kun näin elämänvoiman kaikessa. Elämänvoimaa oli lempinukeissani, lempikissassani joka antoi minun pukea itsensä vaatteisiin, tai valkoisessa rotassa jonka hyvin vanha naapurin mies kutsui kuistinsa alta tekemään temppuja. Heti kun rotta tuli kuistin alta, kaikki lapset kiljuivat innostuksesta.

Kun olen astumassa elämäni uuteen vuosikymmeneen, seitsemänteen vuosikymmeneen, huomaan pohdiskelevani kovasti sisälläni. Kenties olen liian pohdiskeleva, koska minua kutsutaan vaihtamaan asuinpaikkani sekä monet ystävät, perhe ja tutut paikat.

Toisaalta, kenties korkeampi itseni loi tämän tilanteen, jotta minun täytyisi katsoa kunnolla taaksepäin, ennen kuin annan mennä eteenpäin ja siirryn tuntemattomaan.

Kyllä, olen päättänyt, että liikkumiseni on eteenpäin, ja kyllä, luotan itseeni riittävästi, että luon liikkeen eteenpäin.

Minun täytyy kuitenkin usein kulkea vähän taaksepäin, jotta voin juosta eteenpäin. En ole kovin innostunut prosessin taaksepäin kulkevista osista. Mutta tulos on, että kun menemme taaksepäin puhdistamaan kaikki 3D-ajatukset ja –tunteet, joita olemme jättäneet rakkaan Gaian pinnalle, saatamme saada vilauksen viidennen ulottuvuuden Maasta.

Joskus näyttää siltä, että on vain liikaa ylösnousta, mutta voimme vannoa kautta kiven ja kannon ja ottaa juoksuhypyn nyt-hetkeen. Nyt-hetkessä elämisen tiedostaminen tekee valtavan muutoksen elämäämme.

Tämä muutos kutsuu meitä katsomaan syvällisesti, kuka olemme nyt ja miten meistä tuli se ihminen, joka on tämä ITSEMME versio tässä nyt-hetkessä.

Kenties korkeampi itseni on luonut minulle tilanteen, joka tekee minulle helpommaksi päästää irti kolmannen/neljännen ulottuvuuden todellisuudesta, johon olen resonoinut lukemattomia inkarnaatioita. Kenties tästä syystä korkeampi itseni kielsi minulta sen yleisen tilanteen, jossa unohdetaan täysin entiset elämät, kun siirryin uuteen elämään.

Näyttää siltä, että ennen kuin synnyin tähän elämään, lupasin muistaa lukemattomat entiset elämäni. Nautin saada mielikuvitukseni keksimiä juttuja, siis siihen saakka kunnes minun täytyi myöntää, että nämä "keksityt jutut" olivat totta. Samalla tavalla minun täytyi myötää täysin, että kaikki ne tulevat ja rinnakkaiset todellisuudet, jotka olen nyt ja olen aina ollut, ovat kaikki totta tietoisuudessani.

Koska kirjoitan näitä pohdiskeluja, voin paremmin ymmärtää, miksi minulla on ollut se elämä, jonka olen elänyt. Voin myös paremmin ymmärtää, miksi tunnen olevani nyt halukas jakamaan sisäiset pohdiskeluni.

Yksi suosikkikirjani on "Memories, Dreams and Reflections", joka on Carl Jungin omaelämäkerta, jonka hän kirjoitti myöhempinä vuosinaan. Nyt kun minäkin olen "kypsissä" vuosissani, voin syvästi ymmärtää tarkoituksen pohtia elämää, jota olemme eläneet ja edelleen elämme.

Kun tutkimme aikasidonnaista menneisyyttä, joka kytkee meidät välittömästi kolmannen ulottuvuuden käyttöjärjestelmään, mutta kieltäydymme osallistumasta kolmannen ulottuvuuden aikasidonnaiseen unohtamiseen, voimme muistaa tärkeät oppitunnit, jotka olemme oppineet siitä, miten eletään nyt-hetkessä fyysistä maa-astiaa käyttäessä.

Ensimmäinen oppitunti jonka muistamme, on, että aika on suhteessa siihen, miten käytämme sitä. Kun meillä on ollut lukemattomia elämiä, joissa olemme viettäneet aikaa maan päällä, ja tunnemme olevamme valmis palaamaan ykseyden nyt-hetkeen, aloitamme ajasta poistumisen.

Ajasta poistumisprosessi on paljon samanlainen kuin ylösnouseminen ajattomaan nyt-hetkeen. Kun todella alamme uskoa, että todellisuutemme on mahdollista muuntua kolmannen ulottuvuuden aikasidonnaisen taajuuden yli, saamme enemmän ja enemmän neljännen ja viidennen ulottuvuuden kokemuksia.

Neljännen ulottuvuuden kokemuksissa 3D-aika vaikuttaa äärettömästi pidemmältä. Esimerkiksi, kerran näin erittäin pitkältä vaikuttaneen unen. Tuon unen aikana radiossani soi laulu. Kun heräsin tuosta unesta, kolmen minuutin laulu oli vasta puolivälissä.

Siltäkö tuntuu, kun ylösnousemme? Näyttääkö se siltä, että olemme eläneet monta elämää, jotka kestivät monta vuosikymmentä, ja sitten heräämme ylösnousemuksemme viidennen ulottuvuuden nyt-hetkeen tuntien, ettemme ole ikään kuin koskaan lähteneet?

Ylösnousemus ei ole kuolemaprosessi. Ylösnousemus on uudestisyntymäprosessi. Kuitenkin myös uudestisyntymää edeltää sen kuolema, mitä pidimme tärkeänä, arvokkaana, omanamme ja/tai tarpeellisena.

Ymmärtääksemme tämän viime lauseen, menemme syvemmälle käsityksiin:

Tärkeää: onko käsitys väliaikainen? Sillä mikä saattaa olla hyvin tärkeä yhdessä nyt-hetkessä, ei ehkä ole mitään merkitystä todellisuutesi nyt-hetkessä. Siksi "tärkeä" on kolmannen ulottuvuuden aikasidonnainen käsitys.

Kun siirrymme syvemmälle ja syvemmälle viidennen ulottuvuuden nyt-hetkeen, huomaat, että:

- "tärkeää" on se, mitä teet nyt-hetkessä

- "arvokas" on sana, joka edustaa elämän joka hetkeä

- "meidän" on sama sana kuin "minun", sillä kaikki ovat yhtä

- "tarpeellinen" on vanhentunut sana, koska jos jokin on tarpeellinen, se on.

Minulla oli tänä aamuna herätessä uni viidennessä ulottuvuudessa olemisesta. Fyysinen kehoni voi muistaa vain tunteen ykseydestä kaiken elämän kanssa.

Mielelläni on muisto monien kokoontumisesta ykseystietoisuuteen mennäkseen viidenteen ulottuvuuteen.

Sydämelläni on muisto täydellisestä ehdottomasta rakkaudesta jokaista elävää olentoa kohtaan.

Kehollani on muisto kollektiivisesta mukavuudesta, turvallisuudesta ja myötätunnosta.

Minua kehotettiin visioni lopussa jäämään tuon vision, muiston, halun nyt-hetkeen tai kenties kaikkien noiden ilmaisujen ykseyden nyt-hetkeen. Olen ollut hereillä vain muutaman tunnin ja unohdan jo kokemuksen olemisesta viidettä ulottuvuutta.

Jää kuitenkin hämärä kuva monista ihmisistä, jotka työskentelevät yhtenä, ja tieto, että jokin ITSENI osa on edelleen tuossa nyt-hetkessä.

Lopuksi haluaisin lisätä, että tämän "nopean viestin" kirjoittaminen on vienyt useita päiviä. Joka kerta kun katsoin sitä, jotain täytyi muuttaa. Kenties se olen minä, joka muuttuu, ja joka kerta kun katson samaa asiaa, näen sen eri perspektiivistä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.