KYSYMYKSIÄ HENKIMAAILMAN MESTAREILLE

Henkimaailman mestareita kanavoinut Toni Ann Winninger (mastersofthespiritworld.com)

20.12.–27.12.2016

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kysymys:

Mestari, kun minulle oli kerrottu, että henkioppaani oli Marcus Aurelius (hänen sanottiin myös olleen aviomieheni tuossa elämässä), kirjoitin teille muutama vuosi sitten ja sain vahvistuksen siitä. Onneksi olen nyt onnistunut hankkiutumaan eroon tästä oppaasta, mutta voisitteko kertoa minulle, miten kukaan hänen kaltaisensa laitettaisiin henkioppaaksi kenellekään, ottaen huomioon sen määrän sotaa, orjuutusta, vainoamista ja ahneutta, minkä hänen elämänsä sisälsi? Se näyttää vastaavalta, kuin Hitler tai kreivi Dracula laitettaisiin jonkun henkisen kehityksen "päälle". –Linda, Britania

Vastaus:

Sielu joka vietti elämän Marcus Aureliuksena, on viettänyt satoja muita elämiä kaikenlaisina ihmisolentoina, aivan kuten sinä. Kun sielu päättää kokea jotain, mitä yhteiskunta pitää kamalana, kaikki kommentoivat tai muistavat vain elämän, joka on vastoin sitä, mitä he ajattelisivat tekevänsä samoissa olosuhteissa.

Kun sinä jaoit Marcuksen kanssa ollen hänen vaimonsa, jaoit myös kaikki hänen taipumuksensa murhaan ja sekasortoon. Eikö se saa sinua ymmärtämään häntä vähän paremmin? Kumpikin teistä koki oppitunteja henkilökohtaisista ominaisuuksista, joita halusitte kokeilla. Tiesitte, että te ette olleet tuo persoonallisuus pysyvästi, olitte se vain esittäessänne tuota osaa. Kaikki sielut ovat kuin näyttelijöitä – yksi rooli voi olla paheksuttava hyypiö ja seuraava saattaa olla Äiti Teresa.

Sielut tulevat Maahan kokemaan negatiivisuutta, koska se on ainoa paikka, missä sitä on. Sitten kun ne saavat valmiiksi tuon elämän ja palaavat takaisin Kotiin, ne menevät ehdottomaan rakkauteen eikä niissä ole enää negatiivisuutta. Sielu joka oli Marcus, on omassa sieluryhmässäsi, ja te kaksi olette viettäneet monia elämiä yhdessä. Kumpikin teistä on myös jäänyt Kotiin ja ollut oppaana toiselle. Ainostaan nykyisen maaegosi ennakkoluulot saavat aikaan sen, että sinulla on niin voimakas reaktio hänen läsnäoloonsa.

Kaikkien sielujen ydinolemus on sama. Kaikki murrettiin Lähteen ehdottomasta rakkaudesta, ja näin kaikilla on Lähteen voimat ja kyvyt. Et muista tätä tullessasi kehoon, ja jotkut eivät koskaan tiedosta sitä elämän aikana, jos siihen sisältyy enimmäkseen negatiivisuutta. Tämä ei muuta sitä, keitä he oikeasti ovat – osa suurenmoista ja kaikkea rakastavaa Lähde-energiaa.

Maata ja sen kaksinaisuutta hallitsee egotuomitseminen – kaikki arvostellaan, arvotetaan ja tuomitaan. Henkisyydessä missä kaikki sielut ovat periaatteessa täydellisiä ja ehdottomasti rakastavia, ei ole tuomitsemista. Sielut tulevat Maahan joko kokeakseen pahuuden itse tai näkemään toisten tekevän sitä, jotta niiden ei ehkä tarvitse tehdä sitä itse.

Kysymys:

Aviomieheni sisaruksilla on kolme tytärtä ja kaksi poikaa. Toivon, että voisin rakastaa heitä, mutten rakasta. Rakastan heitä vain vähän aikaa ja tunnen syyllisyyttä siitä. Tunnen, että lapset ovat välinpitämättömiä minua kohtaan eikä ole aitoa kiintymystä. He näyttävät välittävän vain lahjoista, joita ostamme. Joskus minusta tuntuu, että heidän vanhempansa ja isoäitinsä seisovat minun ja lasten välissä ja estävät meitä luomasta läheistä suhdetta. Onko se totta? Voitteko selkeyttää tilannetta? Rakastaisin saada välittävän ja rakastavan suhteen heidän kanssaan, koska näen hyvin monien tätien sanovan, että he ehdottomasti rakastavat sisarten ja veljien lapsia. –LiVia, Brasilia

Vastaus:

Miksi ajattelet, että sinun täytyy rakastaa heitä? Siksikö, että olet kuullut toisten rakastavan sukulaisiaan? Sinulla ei ole mitään velvollisuuksia heitä kohtaan, eikä heillä sinua kohtaan. Rakastatko jokaista ihmistä, jonka tiedät maailmassa? Avioliittoseremonia ei välitä rakkautta sukulaisia kohtaan. Se on vain puolisojen välinen sopimus.

Tuon ikäiset lapset heijastavat, mitä heille kerrotaan kotona. Miehesi perhe ajattelee, ettet ole tarpeeksi hyvä hänelle eikä sinulla ole mitään annettavaa perheelle. Siksi he ovat iskostaneet lapsille, että olet vain jotain, joka liittyy heidän setäänsä, hyvin samaan tapaan kuin työtoverit. Asiat eivät muutu, elleivät lapset päätä itse, että he haluavat jakaa elämänsä kanssasi.

Sinun ei pitäisi pitää näiden ihmisten tekoja heijastuksena siitä, kuka olet ihmisenä. Lähetä heille rakkautta ja etsi joku muu, joka tarvitsee henkilökohtaista kosketustasi elämässään. Kunnioita sitä, että tämä sukuhaara ei jaa yhdistymishaluasi, ja anna heidän olla.

Jos haluat saada läheisen yhteyden useampiin ihmisiin, tee vapaaehtoistyötä tarvitsevien ihmisten kanssa – vanhukset, sairaat ja hyväksikäytetyt lapset ja ne, jotka rukoilevat ihmisten myötätuntoa. Ihmisen ei tarvitse olla yhteiskunnallisesti yhteydessä sinuun ollakseen "perhettä".

Kysymys:

Mestarit, 13-vuotiaalla pojallani diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö ja hänellä on ollut lääke monta vuotta, se on kuitenkin lakannut vaikuttamasta. Hänellä on hyvin paljon vihaa ja raivoa sisällään, enkä tiedä, mitä tehdä. Rukoilen opastusta ja pyydän näytettävän, miten autan häntä, mutta olen täysin hukassa. Hän on hyvä oppilas ja hyvin älykäs, mutta häntä kiusataan paljon, koska hänellä on puhevika. Hänellä ei ole montaa saman ikäistä ystävää, mutta aikuiset rakastavat häntä kunnianhimon ja näkemyksen vuoksi. Kaikkea apua ja opastusta mitä voitte antaa minulle, arvostetaan kovasti. –Debbi, USA

[USA:n lakien mukaisesti Henkimestarit eivät diagnosoi lääketieteellisiä sairauksia tai määrää lääkkeitä niihin. Heidän havaintonsa perustuvat henkeen ja koskevat elämänoppitunteja. Lukijat haluavat ehkä katsoa yksityiskohtia Mestarien parantamista koskevasta kirjasesta/e-kirjasta.]

Vastaus:

Poikasi on päättänyt kokea hyvin intensiivisiä oppitunteja varhain elämässään. Viha jota hänellä on, ei johdu lääkkeen toimimattomuudesta. Lääke laittoi hänet tilaan, jossa hän ei pystynyt kohtaamaan suruaan siitä kohtelusta, jota hän sai toisilta, koska hänen tunteensa turrutettiin. Hän tiesi tiedostamatta kaiken, mitä tapahtui, vaikkei pystynyt olemaan vuorovaikutuksessa, ja se kehittyi kiehumispisteeseen.

Koska lääke lakkasi tukahduttamasta hänen tunnereaktionsa, hän räjähtää nyt tunteissaan, että häntä kohdellaan väärin. Toisten reaktio hänen ikätovereidensa välinpitämättömyyteen lietsoo lisää hänen raivoaan, koska hän tuntee, että he ovat samaa mieltä sen epäoikeudenmukaisuudesta.

Hänen täytyy löytää tapa kanavoida raivonsa reagoinnista ympärillä oleviin ihmisiin. Yksi suunta on huomioida hänen taitonsa, uteliaisuutensa ja vuorovaikutuskykynsä aikuisten kanssa. Vaikka hän on nuori, hän ei ole liian nuori työskentelemään toisten kanssa, jotka ovat suuntautuneet samoihin kiinnostuksen kohteisiin. Kannusta häntä etsimään samanmielisiä ihmisiä.

Työskentelyn jatkaminen hänen puhevaikeuksiensa kanssa helpottaa siinä, että hän on vähemmän ajattelemattomien ikätovereidensa kohteena, vaikka se onkin turhauttavaa pojalle, koska hän ei näe kuvittelemaansa edistystä. Osa siitä mitä havaitset, on normaalia teini-iän ahdistusta, mutta sitä voimistaa hänen sairautensa.

Keskustelu asenteesta hänen kanssaan sallii hänen nähdä, miten jotkut reaktiot lisäävät hänen vaikeuksiaan, ja muutos asenteessa voisi muuttaa sitä, miten toiset ovat muokanneet hänen maailmaansa.

Kysymys:

Mestarit, minun on vaikeaa tietää monilla alueilla, mitä polkua seuraan. Olen ollut melkein kolme vuotta tyttöystäväni kanssa, mutta mietin edelleen, onko tämä oikea tie minulle vai pitäisikö minun olla miehen kanssa. Sitten työtilanteeni vaivaa minua. Olen vaihtanut ammattia ja mietin, oliko muutos oikea. Haluaisin myös tietää, löydänkö koskaan työpaikkaa, missä voisin olla onnellinen. Näyttää siltä, että monissa paikoissa on yksi ihminen, joka ei pidä minusta, ja se tekee minut surulliseksi. Haluaisin olla rauhallisessa ilmapiirissä. Mietin myös, pitäisikö minun muuttaa toiseen kaupunkiin vai pitäisikö minun pysyä täällä. Olenko koskaan tyytyväinen? –Pälvikki, Suomi

Vastaus:

Et ole koskaan tyytyväinen, ennen kuin tunnet todella saavuttaneesi jotain. Sinulla on monia taitoja ja kykyjä eikä mikään yksi asia ole se, jonka halusit kokea. Elämässä on kyse moninaisuudesta ja kokeilusta.

Kuten olet arvannut, halusit kokeilla monimerkityksistä elämää, joten valitsit biseksuaalisuuden. Mikään ei ole oikein tai väärin henkisestä perspektiivistä, joten katso, mikä saa olosi tuntumaan kokonaiselta. Huomaa, että täydellinen rehellisyys kumppaneiden kanssa on erittäin tärkeää vaikeuksien estämiseksi.

Olet hyvin herkkä – melkein liian herkkä, kun annat yhden ihmisen saada itsesi epätasapainoon omilla mielipiteellään. Annat näin voimasi hänelle ja kontrollin ajatteluusi. Olet samanlainen kuin hän ja sinun täytyy saada itsevarmuutta siinä, että se mitä ajattelet ja tunnet, on, mitä halusit kokea tässä elämässä.

Lakkaa etsimästä, että toiset ihmiset päättävät, teetkö oikein tai jopa nautitko olostasi. On aika ottaa vastuu päätöksistäsi ja antaa niiden toteutua, ennen kuin ryntäät mihinkään muuhun. Kaikki eivät tarkastele elämää samalla tavalla kuin sinä, joten älä ylläty, kun joku ei pidä sinusta, on eri mieltä kanssasi tai on suorastaan vihamielinen sinulle.

Sinun täytyy lisätä itserakkautesi määrää. Hyväksy, että olet antanut mielenkiintoiset olosuhteet nykymatkallesi. Onnittele itseäsi siitä, miten hyvin olet pärjännyt tähän mennessä. Riemuitse tulevista mahdollisuuksistasi ja opettele menemään enemmän universumin virran mukana. Tällä hetkellä pysähdyt keskelle virtaa analysoimaan, miltä sinusta tuntuu, sen sijaan että kellut vain mukana odottaen johtopäätöstä. Tee asioista helpompia itsellesi antamalla mennä.

Kysymys:

Mestarit, olen harjoittanut parantamista laajalla asteikolla – asteikko on niin suuri, että olen eksynyt siinä, minne lähettää sen seuraavaksi. Kun sanon rukoukseni, kuvittelen jokaisen sanomani sanan ja tarkoitan sitä sydämestäni. Mestarit, minun tarvitsee vain tietää, teenkö sen oikein. Epäilen itseäni ja haluan vain vahvistusta, jotta voin keskittyä seuraavaan parannusharjoitukseeni. Olen työskennellyt viimeksi eläinten kanssa, kun ne ovat sairaita, ja se näyttää toimivan. Olen myös opettanut niitä parantamaan itsensä oman parannustiiminsä kanssa. Joillekin ihmisille tämä on liian monimutkaista, mutta sellainen minä vain olen. Menenkö liian nopeasti ja kauas, mestarit? Olen vähän hämmentynyt kaikesta vai onko tämä normaali tapa, millainen olen ja olen aina ollut? –Sylrose, Englanti

Vastaus:
Terapeutti parantaa maatasolla kanavoimalla universaalia elämänvoimaenergiaa kosmoksesta ja ohjaamalla sitä kohteeseen, joka täytyy saattaa takaisin tasapainoon. Parantamisessa on kaksi tarpeellista elementtiä – se joka kanavoi energiaa ja se joka vastaanottaa sitä. Kanavoija voi auttaa vain siinä määrin, kuin asiakas on valmis vastaanottamaan ja sallimaan paluun "terveyteen". Asiakas voi torjua parannuksen tai sallia sen jonkin aikaa ja sitten palata takaisin tasapainottomiin tapoihin.

Kaikilla sieluilla on valinnanvapaus. Jotkut ihmiset kokevat sairausriippuvuutta eivätkä halua luopua uhriroolistaan. Olet päättänyt auttaa olemalla parantaja, mutta se parantuuko asiakas, riippuu enemmän asiakkaasta kuin sinusta. Tämän vuoksi epäilet itseäsi. Tiedät, että olet tehnyt kaiken parhaan kykysi mukaan ja kohteidesi pitäisi parantua, mutta joskus he eivät parannu. Älä ole kiinni työsi lopputuloksessa, koska sinä et määrää perimmäisiä tuloksia.

Eläinten kanssa työskentely on itse asiassa helpompaa, koska useimmat niistä elävöittää valokipinä eikä sielu, joten et käsittele yksilön elämänoppitunteja. Eläimet haluavat tuntea parhaan olonsa, joten ne ottavat kaiken, mitä niille annetaan, käyttävät sen hyvään oloonsa eivätkä koskaan halua palata tasapainottomaan tilaan. Niiden kouluttaminen parantamaan itsensä on kuin uuden tempun opettamista.

Henkisellä tasolla ei ole oikeaa tai väärää. Seuraat intohimoa, jota hyvin monet sielut eivät koskaan löydä. Jatka entiseen malliin niin kauan, kun se resonoi kanssasi, mutta älä odota vahvistusta. Sinulle pitäisi riittää se tieto, että teet, mitä rakastat, jatkat samalla henkistä kasvua, ja näet, että osa siitä on tuottavaa kanssaihmisillesi ja eläimille.

Kysymys:
Mestarit, minulle tehtiin juuri abortti. Onko se ok sielun kannalta? Se on hyvin tuore tapaus. Miksi tämä toistui elämässäni? Mitä minulle oikeasti tapahtuu? Mitä elämä haluaa kertoa minulle kaikissa tilanteissa ja tunteissa, joita olen käynyt läpi? Pitäisikö minun tuntea syyllisyyttä tästä? Oliko se tyttö vai poika? Haluan antaa nimen. Onko se ok? Onko kohtaloni olla äiti? Auttakaa minua ymmärtämään kaikki tämä, kiitos. –Uy, Brasilia

Vastaus:

Elämä kertoo sinulle, että olet vastuussa teoista, joihin ryhdyt. Kun harrastat seksiä ajattelematta raskauden mahdollisuutta, vaarannat mahdollisesti terveytesi ja poistat sikiön, koska et ole valmis äidiksi. On riittävän helppoa käyttää ehkäisyä, mutta annat seksuaalisen intohimosi olla ainoa asia, jota ajattelet.

Kaikilla sieluilla on valinnanvapaus, myös niillä jotka ovat vasta tulossa maailmaanne. Sikiö jonka abortoit, oli vain kasa soluja, johon ketään sielua ei ollut määrätty. Tiedettiin, että tekisit abortin, koska sen oppitunnin pyrit ymmärtämään ja kävisit läpi juuri sen, mitä parhaillaan koet.

Tutki omia tunteitasi: syyllisyys, itsekkyys, pettäminen. Haluatko olla äiti? Olla vastuussa lapsen kasvattamisesta? Luopua huolettomista tavoistasi ja asettua aloillesi? Kaikki valinnat ovat sinun. Mikään ei ole oikein tai väärin henkisestä perspektiivistä, mutta elät yhteiskunnassa, jossa on hyvin voimakkaat mielipiteet siitä tavasta, miten sinun pitäisi elää.

Se, että nimeät syntymättömän soluryhmän lievittämään syyllisyyttäsi, ei auta sinua. Se on selviytymistapa, jota psykiatrit opettavat huomiosi viemiseksi pois siitä, mihin sinun oikeasti tarvitsee keskittyä: miksi tämä ylipäätään tapahtui? Lakkaa elämästä menneisyydessä ja ala elää hetkessä varmistaaksesi, ettet löydä itseäsi samanlaisesta olosuhteesta uudestaan.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.