KYSYMYKSIÄ HENKIMAAILMAN MESTAREILLE

Henkimaailman mestareita kanavoinut Toni Ann Winninger (mastersofthespiritworld.com)

2.7.–9.7.2019

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kysymys:

Mestarit, miksi pelkään niin kovasti vanhuutta (ei kuolemaa, pelkästään vanhuutta, sairautta, riippuvuutta)? Millaisia oppitunteja voimme oppia vanhuudesta, ja millaisia iloja voimme löytää? Luonnollinen kuolema vs. eutanasia – henkiset hyvät ja huonot puolet, kumpi on parempi tulevien elämien kannalta? –Irina, USA

Vastaus:

Ensimmäinen ongelmasi on riippuvuus. Olet ollut ylpeä tulemisestasi itsenäiseksi naiseksi ja pelkäät lapsuuden riippuvuutta – enimmäkseen sen tuoman kontrollinpuutteen vuoksi. Niiden asioiden joita pelkäät, ei tarvitse olla vaihe ikääntymisessä, jos olet tietoinen kehon ylläpitämisestä.

Iän myötä pitäisi tulla kaikkien elämänoppituntiesi kulminaatio, jotta siirryt kovasta työnteosta tekemään valintoja, jotka vievät sinua egotuomitsemisesta ehdottomasti rakastavaan arviointiin. Jokainen ymmärretty oppitunti antaa sinulle viisautta soveltaa samoja tietoperiaatteita elämäsi kaikkiin muihin puoliin. Tämä voi parantaa elämän joka osaa.

Jättäneenä tuomitsemisen ja ollen täynnä viisautta, voit laajentua Lähdetyyppisen energian nirvanaan. Ei ole enää negatiivisuutta, vain autuasta nauttimista ihmismahdollisuuksista, jotka ovat sielun käytössä vain ihmiskehossa, jossa on hermosto.

Sielu kontrolloi täysin asuttamaansa ihmiskehoa. Se – ja yksin se – päättää, milloin lähdetään fyysisestä ulottuvuudesta ja palataan henkeen. Siinä ei ole rajoituksia, miten sielu tekee tämän siirtymän. Se voi antaa kehon kuihtua tai heikentyä rappeutumisesta tai sairaudesta, se voi valita eutanasian tai itsemurhan, tai se voi tietoisesti saada fyysiset järjestelmät lakkaamaan toimimasta.

Valinnoissa ei ole hyviä ja huonoja puolia, koska henkiulottuvuudessa ei ole tuomitsemista. Sillä mitä tapahtui jossain elämässä, ei ole ehdottomasti mitään vaikutusta seuraaviin elämiin, ellei sielu tee tuota valintaa. Kaikki perustuu oman vapaan valinnan käyttämiseen.

Kysymys:

Mestarit, välittävätkö henkioppaani minusta oikeasti, vai tuntevatko ne, että se on vain heidän velvollisuutensa? Uskon, että yksi henkioppaani on rakas ystävä entisestä elämästäni Englannissa 1800-luvulla, mutta en halua tehdä liian innokkaasti mitään olettamuksia. Tunnen sen voimakkaasti ja intuitiolla, ja uskon, että minua auttaisi pääsemään kunnolla yli tuosta entisestä elämästä, jos puhuisin hänen kanssaan. Tuskin oppaani välittäisivät, jos sekoittaisin yhden heistä kyseiseksi ystäväksi, mutta minusta tuntuu silti liian kiusalliselta puhua hänen kanssaan. Välittäisivätkö he? –J, Suomi

Vastaus:

Henkiulottuvuus on ehdottomasti rakastavan energian ympäristö, jossa jokaisella sielulla on täydellinen valinnanvapaus. Oppaat sitoutuvat olemaan sielun maamatkan astraaliaspekti. He tekevät sen halukkaasti ja vapaaehtoisesti, ja he tekevät nämä lupaukset hyvin vakavissaan. Oppaan ja sielun välillä ei ole sellaista asiaa, kuin velvollisuus. Jokainen ajattelee syystä tai toisesta, että olet ystävä.

Olet oikeassa siinä olettamuksessasi, että jaoit elämän 1800-luvulla yhden oppaasi kanssa. Hän on lähisieluryhmästäsi, ja olette olleet yhdessä useammin kuin tämä yksi elämä, josta olet tietoinen. Käytäntönne on ollut vuorotella – silloin kun ette ole kumpikin inkarnoituneena, toimitte oppaana sille, joka on inkarnoitunut.

Kaikki oppaasi olisivat mielissään tilaisuudesta kommunikoida kanssasi. He pitävät sitä mentorointisi iloisena osana. Kuten luultavasti tiedät jo, opas ei voi kertoa sinulle, mitä teet, vaan hänen tehtävänsä on neuvoa ja antaa informaatiota auttamaan päätöksenteossasi.

Helppo tapa liukua keskusteluun on meditoinnin aikana tai nukkuessa, pitäen erityiskysymystä oppaille mielessäsi. Muistuta itsellesi, että haluat muistaa, mitä sanottiin. Juuri kun olet palaamassa täyteen tietoisuuteen, muista, mitä sinulle kerrottiin. Tämä ei ehkä toimi ensimmäisellä kertaa, mutta jatka yrittämistä.

Toinen mahdollinen tapa saada kontakti heihin on pyytää hypnotisoituna heitä esittelemään itsensä ja vahvistamaan sen tavan, jolla voit muodostaa jatkuvan kommunikointiyhteyden. Se on helpompaa, jos järjestät tilan, jossa olosi on mukava ja turvallinen ja johon vain nimenomaan kutsumasi energiat voivat tulla. Tämä voi toimia tapaamispaikkana, kun haluat puhua heidän kanssaan.

Kysymys:

Mestarit, alan tunnistaa, että tiedostamaton häpeä ohjaa joitain päivittäisiä ja elämänvalintojani. Saan itseni kiinni hetkinä, jolloin peräännyn keskeisestä roolista joissain asioissa, joita rakastaisin tehdä. Minulla on muistikuvia siitä, kun lapsena vanhemmat ja opettajat saivat minun häpeämään, ja nyt aikuisena minulla on häpeämis- ja piiloutumiskaavoja. Mestarit, onko teillä opastusta itseni vapauttamiseen näistä kaavoista piiloutua häpeän vuoksi? –Cath, Australia

Vastaus:

Häpeä, itseluottamuksen ja itserakkauden puute ovat olleet huomattavasti esillä koko elämäsi ajan. Nämä aiemmat elämäntilanteet toistuvat, koska niistä on tullut "pysyviä" uskomusjärjestelmiä, joiden olet sallinut jäädä. Riippumatta siitä, tunnistatko niitä tietoisesti, ne ovat sääntöjä ja määräyksiä, joiden mukaan ohjaat elämääsi ja käyttäytymistäsi. On aika nähdä, poistaa ja korvata ne.

Kun sielukeho jolla on ihmiskokemus, aloittaa matkansa, se matkii toimia ympärillään. Jos nuo toimet ovat tapa käyttäytyä, kunnioittaa toisia ja hyväksyä käsitteitä, mieli luetteloi tiedostamatta ne vaadituksi uskomuksiksi, miten tullaan toimeen yhteiskunnassa. Tietoinen ajatteleva mieli on täysin tietämätön tästä prosessista.

Kaikki toteamukset tuosta ihmisestä sisäistetään. Jos niihin sisältyy tunne, että toiset suuttuvat käyttäytymiseesi liittyen, mieli tallentaa tiedostamatta yhteiskunnan halveksunnan ja leimaa nuo teot vältettäviksi. Jos ne näyttävät antavan muiden mielipiteitä identiteetistäsi, hyväksyt ne totuudenmukaisiksi ja siksi, kuka olet.

Sinun täytyy selvittää, kuka olet. Kuka haluat olla? Miten haluat toisten näkevän sinut? Mikä tunne sinulla on, kun huomaat pidätteleväsi? Aloita tutkimalla niitä pelkoja ja epäilyjä, joita ponnahtaa esiin jokapäiväisissä tilanteissa. Nämä ovat majakoita, joita elämänoppituntisi lähettävät.

Kun kuulet äänen menneisyydestäsi sanovan, ettet ole tarpeeksi hyvä johonkin, pysähdy ja kysy miksi. Anna tuon hetken viedä sinut takaisin varsinaiseen tapahtumaan ja katso sitä sitten aikuisen silmin, ei vaikutuksille alttiin lapsen silmin. Näe, että tuon häpeän sysäsi sinulle joku toinen, eikä sillä ollut oikeasti mitään tekemistä tekojesi kanssa. Poista tuossa kohtaa tietoisesti tapahtuman koko tunnevaikutus uskomusjärjestelmistäsi.

Täytä tuo tyhjä tila tunteella, että voit tehdä mitä tahansa, mihin laitat sydämesi. Hyväksy, että olet Lähde-energian osa ja sinulla on Lähteen kaikki voimat ja kyvyt. Olet fantastinen ja kykenet luomaan sellaisen todellisuuden, jonka haluat.

Kysymys:

Mestarit, muuttaako kolmannen silmän avautuminen meillä, jotka emme pysty visualisoimaan (afantasia), kyvyttömyytemme nähdä fyysisen ulottuvuuden ohi? –Randi, USA

Vastaus:

Afantasia – kyvyttömyys visualisoida tahdonalaisesti – on ainoastaan fyysisen ulottuvuuden koettelemus. Tästä vaivasta kärsivän henkilön uskomus, että se estää häntä yhdistymästä ei-fyysiseen ulottuvuuteen, on pelkästään kolmannen ulottuvuuden mielessä. Jos sallit itsesi ajatella vain kokemuksiasi fyysisessä maailmassa, et pysty kurkottamaan verta-ja-lihaa -tapahtumien ulkopuolelle, ja siitä mitä on nähty silmilläsi, voi tulla "tietämistä" olemassaolosta ja se, mitä haluat nähdä.

Ne jotka elävät tämän rajoituksen kanssa, ovat valinneet sen elämänoppituntina, joka vaatii heitä toimimaan muulla tavalla kehittääkseen jotain, minkä he tuntevat mukavaksi. Tämä tapahtuu käyttämällä laajemmin muita fyysisiä aisteja. Aivan kuten sokea ihminen joka ei ole koskaan nähnyt omia lapsiaan, tietää epäilyksettä, keitä he ovat ja milloin he ovat läsnä. Jonkun ihmisen ja hänen ei-fyysisen ympäristönsä välille voi muodostua tietäminen.

Psykologisessa yhteisössä tehty melko uusi tutkimus niistä, jotka eivät pysty tuottamaan kuvia päässään. On kehitetty harjoituksia auttamaan henkilöä muistinsa parantamisessa. Tämä ei ole toiminut kaikilla tutkimuskohteilla, vaan se riippuu sen oppitunnin laajuudesta, joka ohjelmoitiin tähän elämään.

Henkisyydessä sen näkeminen tai tietäminen, että muita sieluja on läsnä, on täytynyt nostaa jokapäiväisen ihmiselämän fyysisten rajojen yläpuolelle. Dialogin kehittäminen oppaidesi kanssa avaa energiavaihdon, joka saattaa laajentua johonkin heidän läsnäolonsa visualisoinnin kaltaiseen. Affirmaatioiden käyttämisestä voi tulla perusta sen "tietämiselle", mitä etsit.

Kolmannen silmän avaaminen auttaa energiasiirrossa ulottuvuudesta toiseen, mutta se ei voi lisältä visualisointikerrosta fyysiseen ulottuvuuteen, ellei niin ole tarkoitus.

Voit kokeilla myös hajuaistisi käyttämistä jokin sellaisen havaitsemiseen, mitä et voi nähdä, mutta minkä voit alkaa tietää olevan läsnä. Miltä tuoksuu leikata sipulia tai sitruunaa? Mitä vaikutuksia kummallakin voi olla kyynelkanaviisi ja käsiisi? Ole kekseliäs nauttiaksesi ja rikastaaksesi fyysistä kokemistasi.

Lisäinformaatiota tahdonalaisen visualisoinnin puuttumisesta näet kahdesta aiemmasta kanavoinnistamme, joissa puhuimme tästä vaivasta. Ne ilmestyivät 29.5.2018 ja 11.7.2017. Löydät ne arkistostamme.

Kysymys:

Mestarit, olen ollut naimisissa 40 vuotta. Vaikka olemme käyneet läpi monia kriittisiä hetkiä, minusta olemme auttaneet toisiamme kasvamaan yksilöinä ja vanhempina. Nykyään meillä ei tunnu olevan mitään kiintymystä, yhteenkuuluvuudentunnetta eikä yhteisiä kiinnostuksia, paitsi kun kyse on tyttäristämme tai materiaalisista asioista. Nykytavoitteeni elämässä on henkinen kasvu, kun taas mieheni halveksii kyseistä aihetta. Toisaalta hänellä on hyvä sydän. Auttakaa minua ymmärtämään, mitä voin oppia tästä ja miten voin käsitellä kummankin tarpeet, olematta epäkunnioittava toista kohtaan, kuten tavallisesti tapahtuu? –Sue, Brasilia

Vastaus:

Kun olit lapsi, jaoit samat kiinnostukset koulukavereidesi. Kun kasvoi vanhemmaksi, jotkut heistä siirtyivät tieteeseen, jotkut musiikkiin, jotkut liike-elämään ja jotkut perheen kasvattamiseen. Jos tapaisit heidät nyt, löytäisitte hyvin vähän yhteisiä kiinnostuksenaiheita ja teillä olisi vähän puhuttavaa.

Sinulla ja aviomiehelläsi on ollut erilaisia yhteyksiä ja kokemuksia viimeisten 40 vuoden aikana. Jokainen kokemus on muuttanut alkuperäistä yhteyttänne ja vienyt teitä eri suuntiin, pois yhteisistä kiinnostuksista. Kuten olet todennut, nykyiset ensisijaiset näkökulmanne eivät voisi olla kauempana toisistaan. Tämä on se tapa, jolla sieluilla on ihmiskokemuksia.

Ketkään kaksi sielua eivät seuraa samaa polkua. Matka on soolojuttu jokaiselle sielulle, joka käyttää valinnanvapautta oppiakseen ennen inkarnoitumista valitut oppitunnit. Vaikka liityitte yhteen osaksi matkaa, omat kiinnostuksenne ovat ohjanneet teitä poispäin toisistanne.

Kukaan ei voi pakottaa toista yksilöä tulemaan omaan ajattelutapaansa, ellei tuo ihminen halua sitä. Valintasi on nyt yrittää säilyttää kumppanuus, jossa teillä on sama määränpää, tai kunnioittaa itseäsi ja mennä omaa tietäsi. Tämä ei ole epäkunnioittavaa, ellet yritä pakolla syöttää toisille periaatteita, jotka olet itse omaksunut.

Hän ei tule henkisyteen, joten sinun täytyy päättää jäädä siihen ja siirtyä eteenpäin tai palata takaisin hänen uskomuksiinsa. Voitte elää harmonisesti, kunhan puhutte vain tyttäristänne ja kotitalouteen liittyvistä asioista.

Kysymys:

Mestarit, olen muuttanut hiljattain toiseen maahan yritettyäni vuosia tyytyä äärettömään onnettomaan suhteeseen. Päätin lähtiessäni kuitenkin myös jättää lapseni isänsä luokse. Olen yrittänyt olla yhteydessä lasteni ydinolemukseen tämän prosessin aikana, ja olen aina saanut sillä tasolla heiltä rakkautta ja positiivista motivointia päätökseeni liittyen. Mutta lapsina heillä on tietysti voimakkaita tunteita. Vanhempi tyttäreni sanoi, ettei äiti rakasta häntä riittävästi jäädäkseen, ja nuorimmaiseni haluaa asua kanssani. Voisitteko auttaa minua saamaan ihmistunnetasolla näkemyksen siitä, miten he käsittelevät tämän? Ja opastakaa minulle, miten kommunikoin heidän kanssaan tässä kohtaa auttaakseni heitä navigoimaan tässä tilanteessa. –Dolly, Intia

Vastaus:

Jokainen teistä joka on mukana tässä tilanteessa, on valinnut näiden faktojen esiintulon. Tietysti muistinmenetyksen myötä kukaan ei tiedä sitä tietoisesti. Tyttäresi halusivat työstää oppitunteja hylkäämiseen, syyllisyyteen (tuntien lähtösi olevan osittain heidän vikansa), suruun ja avuttomuuteen liittyen.

Omiin oppitunteihisi sisältyy itserakkaus, itseluottamus ja oman matkasi kunnioittaminen. Vaikka synnytit nämä lapset, omat oppituntisi ovat silti sinun ja vain sinä voit käsitellä ne. Sinulla ei ole mitään henkistä velvollisuutta heitä kohtaan. Useimmat tuntevat, että on yhteiskunnallinen vastuu.

Tällä hetkellä he ovat hyvin hämmentyneitä ja uskovat, ettet rakasta heitä, tai muuten et olisi lähtenyt. Et käyttänyt tarpeeksi aikaa selittääksesi heille, mitä olit tekemässä ja miksi sinusta tuntui, että sinun oli pakko lähteä.

Puhuminen tytärtesi ydinolemukselle tai korkeammalla itselle antaa sinulle vain ajatuksen siitä, minkä sielu ymmärtää – se ei anna sinulle ihmisten tunteita. Ainoastaan suora keskustelu kummankin tytön kanssa antaa heille ajatuksen siitä, mitä olet tekemässä. Sinun täytyy kohdella kumpaakin yksilöinä, ei parina.

Et voi saada kunnon käsitystä siitä, miten he reagoivat tähän muutokseen elämässään, ennen kuin olet kasvotusten heidän kanssaan. Sen voisi tehdä Skypessä tai FaceTimessä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.