WO JA MUSIIKKI

Kryonia kanavoinut Lee Carroll (www.kryon.com)

29.6.2019 McCloud, Kalifornia

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tässä on uusi opettavainen tarina Wosta, joka annettiin tällä kertaa Mt. Shastan varjossa Kaliforniassa. McCloud oli yksi "kanavointiretriittiemme" kodeista ja täynnä syvällistä energiaa. Tämä tarina kertoo sen selville saamisesta, kuka olemme.

Alla oleva informaatio on ilmaista sinulle ja voit tulostaa, kopioida ja jakaa sitä haluamallasi tavalla. Tekijänoikeus kuitenkin kieltää sen myymisen missään muodossa muilta kuin julkaisijalta.

Lukijan auttamiseksi viesti on kanavoitu uudelleen [Lee ja Kryon] ja siihen on tehty lisäyksiä ymmärrettävyyden parantamiseksi. Usein kanavointitilaisuudessa välittyy energiaa, jota kirjoitetut sivut eivät sisällä. Nauti siis tästä parannellusta viestistä, joka annettiin McCloudissa.

*******

Tervehdys, rakkaat ystävät, olen Kryon Magneettipalvelusta. Toisinaan annamme teille kertomuksen, opettavaisen tarinan, allegorian. Juuri sen haluamme tehdä nyt, ja kun teemme sen, käytämme aina samaa hahmoa ja sen nimi on Wo. Wo ei ole mies eikä nainen. Vaikka hän on sukupuoleton, kielenne ei helposti taivu sukupuolettomaan henkilöön tarinassa, joten viittaamme tässä häneen miespuolisena.

Haluan kertoa teille tästä miehestä ja siitä, mitä hänelle tapahtui. Aloitamme tutkimalla, kuka hän on. Wo on mies, joka asuu pienessä kaupungissa. Se ei ollut yhtä pieni kuin tämä, missä olette nyt (McCloud, Kalifornia) – siellä oli ainakin neljät liikennevalot. [Naurua] Se oli kaupunki, ja sitä ympäröi metsä.

Wo ei tuntenut, että hänen täytyi osallistua johonkin uskontoon. Itse asiassa varhaisessa vaiheessa hän oli päättänyt, ettei hän pitänyt kirkosta – ei oikeasti. Hän tiesi monet niistä rehelliseksi, jotka kävivät kirkossa, mutta se ei vain ollut häntä varten. Luonto oli häntä varten. Wo oli henkisesti yhteydessä Maahan, ja kun muut menivät jumalanpalvelukseen sunnuntaina, Wo meni kävelylle metsään. Varhaisessa vaiheessa hän oivalsi laaksojen, järvien, purojen, eläinten ja puiden pyhyyden, ja tämä oli osa hänen palvontaansa. Hän tunsi voivansa kuulla, että maa puhui hänelle, kun hän meni ulos. Siis tämä on Wo, ja nyt näyttämö on asetettu tämän tarinan tapahtumien kertomiselle.

Monilla teistä on ollut eläviä unia tai kenties rajatilanäkyjä, ja tämä tapahtui Wolle. Yhtenä yönä Won nukkuessa sikeästi, hän näki jotain, mitä voi kutsua vain näyksi. Se oli hyvin todellinen! Se oli enemmän kuin todellinen Won kokemuksessa. Haluan kertoa teille parhaan kykyni mukaan, mitä hän koki, mutta se mitä kerron, ei ole puoltakaan siitä. Teidän täytyisi olla Wo todella tunteaksenne sen.

Wo kuuli musiikkia. Rakkaat ystävät, se mitä Wo kuuli ja koki, on määrittelemätöntä. Hän kuuli musiikkia, joka olin niin täydellistä ja kaunista, että se ylitti kaiken, mitä hän oli koskaan kokenut ihmisenä maan päällä. Ei ollut mitään tähän verrattavaa. Kuvat joita hän näki mielessään ja soinnut joita hän kuuli, olivat täydellisiä ja kauniita.

Saattaisitte ehkä kysyä: "Millaista musiikkia se oli?" Sitä ei kuitenkaan voinut määritellä. Se ei ollut klassista eikä poppia. Sillä ei ollut kategoriaa. Se vain oli, ja se sisälsi kaikki instrumentit, joista hän oli koskaan edes kuullut, ja niitä soitettiin täydellisesti ja sekvenssissä, joka muodosti melodioita, jotka olivat sankarillisia ja romanttisia samanaikaisesti. Hän ei voinut uskoa sitä. Melkein kuin Wo olisi ollut mustavalkoisessa ja yhtäkkiä hän kuuli väreissä.

Wo paistatteli tässä uskomattomassa näyssä. Hän ei pystynyt edes kuvittelemaan sellaista asiaa reaalielämässä, mutta siinä se oli, ja hän kuuli sen. Wo oivalsi nopeasti, ettei hän todellisuudessa kuullut sitä, vaan tunsi sen joka solussa. Se oli kauneinta musiikkia ikinä – määrittelemätöntä, kuitenkin täydellistä – ja sitten hän heräsi. Hän oivalsi tyynynsä olevan märkä. Hän oli itkenyt, kun näky oli niin kaunis. Hän oli käynyt näyssään paikassa, joka oli pyhä, eikä hänellä ollut aavistustakaan, miksi se oli tapahtunut.

Wo uskoi, että Hengeltä tuli merkkejä auttamaan häntä tässä elämässä. Hän oli kokenut tämän aiemmin metsässä, jonne hän meni ja sai intuitiivisia ideoita. Wo ajatteli itsekseen: "Kenties tämä on merkki, että minun pitäisi opiskella musiikkia tai osallistua johonkin musiikkia koskevaan? Kenties tämä on tosiaankin ohje? Minulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut oikein kiinnostusta musiikin tai muun esittämiseen?"

Wo lähti ulos ja sai tietää synkronistisesti, että kaupungissa oli koe-esiintyminen kuoroon. Hän ajatteli: "Tämä se on! Minun pitää liittyä johonkin, minun pitää osallistua kuoroon." Niinpä Wo meni tuohon koe-esiintymiseen. Hän oli pettynyt. Hänelle kerrottiin, kaikella rakkaudella ja myötätunnolla: "Wo, emme voi ottaa sinua tähän kuoroon kolmesta syystä. 1) Et osaa laulaa hyvin, 2) sinulla ei ole aavistustakaan, mikä sävelkorkeus on, ja 3) äänesi kuulostaa kuin kynsiltä liitutaululla." Kyse ei ollut kuorosta.

Wo ei tiennyt, mihin suuntaan kääntyä. Kuitenkin hän käsitti jotenkin, että kenties tämä ei ollutkaan kehotus toimia sillä tavalla, kuin hän luuli. Ja sitten se tapahtui taas! Tuo näky toistui. Hän oli pyytänyt sitä. Hän oli sanonut: "Rakas Henki, se oli uskomaton kokemus enkä tiedä, miksi se tuli tai mistä siinä oli kyse, mutta ole kiltti ja anna se minulle uudestaan." Ja hän sai sen. Hän sai sen samalla tavalla, tällä kertaa se kesti vielä vähän pidempään. Tällä kertaa hän tunsi olevansa kuin sen sisällä. Se oli kuin henkilö seisoisi esiintyvän orkesterin keskellä, tai kokemus, että olisi kitaran sisällä, kun sitä soitettiin. Voi tuntea kielten värähtelevän kanssaan niin täydellisesti, että itkisi ilosta sen vuoksi, mitä kuuli ja koki. Muusikko sanoisi, että se oli keskittynyttä ja täydellistä. Wo pysyi tuossa näyssä, ja hän oli haltioissaan tässä kokemuksessa. Tämä oli uskomattomin kokemus, joka hänellä oli ikinä ollut, ikinä! Sitten hän heräsi. Hän sanoi: "Henki, tämän täytyy merkitä jotain. Tämän täytyy merkitä jotain! Minua ei voi viedä paikkaan, jossa kuulen tämän ja nautin siitä, ilman että se merkitsee jotain."

Wo teki kävelyjä metsiin ja niityille, ja hän etsi jotain vastausta sieltä. Tämä oli aina paikka, jossa hänellä oli hyvä intuitio, ja hän oli aina oikeassa, koska hänen intuitionsa mennä metsään toi hänet tällä kertaa metsäaukiolle, niitylle joka oli kaunis. Aurinko paistoi, ruoho oli todella vihreää, ja puuttomalla niityllä istui kaunis nainen. Naisen ympärillä istui nuoria oppilaita, ja hekin olivat kauniita.

Wo näki, että tämä nainen oli ikääntynyt, kuitenkin kaunis, ja hän opetti jotain. Hänen oppilaansa näyttivät kaikki reippailta, melkein kuin he olisivat kaikki samasta koulusta ja samanikäisiä. Wo oli hiljaa hetken ja oivalsi jotain: hän saattoi kuulla selvästi naisen. Riippumatta siitä, miten kaukana hän oli tullessaan tähän paikkaan, hän kuuli naisen hyvin selvästi. Kuin tuuli olisi kantanut naisen äänen Won korviin.

Wo meni vähän lähemmäs, eikä nainen reagoinut mitenkään. Nainen ei lakannut opettamasta, eivätkä oppilaat katsoneet ympärilleen. Niinpä Wo istuutui hetkeksi, ja hän kuunteli naisen opetusta. Sitten tämä sanoi jotain, mikä laukaisi reaktion Wossa. Hän sanoi: "Synnyit suurenmoisena." Tätä Wo ei ollut koskaan ajatellut tai kuullut aiemmin elämässään. Ihmiset eivät normaalisti pidä itseään suurenmoisena. Ihmiset uskovat, myös parhaimmassa käyttäytymisessään – korkeimmassa rehellisyydessään – että he ovat riittäviä, mutteivät koskaan suurenmoisia. Se ei ollut tavallinen kuvaus, jonka hän olisi aiemmin kuullut ihmisiltä. Naisen ääni oli uskomaton. Wo voisi istua kuuntelemassa sitä hyvin pitkään. Sitten nainen kääntyi hänen puoleensa ja sanoi: "Wo, miksi et tule lähemmäs?" Wo oli ällistynyt.

Wo hätkähti huomatessaan, että nainen tiesi hänen nimensä! Kenties tämä oli ollut kaupungissa aiemmin ja tunsi Won? Wo tunnettiin puuntyöstötaidostaan, ja hän oli hyvä siinä. Hänellä oli kiva työpaikka, hän oli onnellinen ja riittävä. Kenties hänen nimensä oli jossain, ja nainen oli nähnyt sen? "Olen varma, että niin se oli", Wo pohti. Mutta hän oli utelias ja siirtyi lähemmäs.

Wo siirtyi lähelle ja istuutui naisen eteen, ja tämä puhui suoraan hänelle: "Wo, haluaisitko esittää jonkin kysymyksen?"

Wo vastasi: "Kyllä, haluaisin."

Sitten nainen sanoi hänelle: "Okei, mutta sinun täytyy ymmärtää säännöt – ja tässä ne ovat. Voit esittää yhden kysymyksen, mutta minäkin saan esittää yhden vastavuoroisesti. Niin homma toimii."

Wo esitti kysymyksensä: "Kuka olet?"

"Olen viisas", hän sanoi. "Olen viisauden säilyttäjä. Olen se, joka kertoisi sinulle totuuden joka kysymykseen, jonka esittäisit. Sitä minä olen. Wo, on minun vuoroni esittää sinulle kysymys."

Wo suoristautui ja oli valmis. Hän luuli olevansa valmis, mutta hän ei odottanut naisen esittämää kysymystä.

Nainen katsoi häntä ja sanoi: "Wo, oletko kuullut musiikkia?"

Tämä melkein kaatoi hänet. Wo höläytti välittömästi: "Miten tiesit tuosta musiikista?"

"Wo, se on jo toinen kysymys", nainen hymyili vastatessaan. "Nyt saan esittää sinulle vielä yhden."

"Ei. Ole kiltti ja vastaa!" Wo änkytti. "Miten tiesit tuosta musiikista?"

"Wo, jokaisella ihmisellä on tuo musiikki", nainen vastasi.

Wo ajatteli hetken. Vau, se merkitsee, että jokainen ihminen voisi saada tuon ällistyttävän näyn ja kenties kokea sen, mitä hän oli kokenut. "Mikä paljastus. Se on uskomatonta", hän sanoi.

"Wo, oletko valmis vastakysymykseeni?"

"Kyllä." Wo oli valmis.

"Wo, mikä on lausuntosi?" nainen kysyi.

Tämä yllätti Won. Nainen kysyi häneltä lausuntoa. Mikä on lausuntoni? Viisaat ovat tunnettuja kärsivällisyydestään, ja nainen oli. Paljon aikaa kului ennen hänen vastaustaan. Won mielessä juoksi skenaarioita rehellisyydestä, siitä mikä hänen lausuntonsa olisi. Hän kysyi itseltään: "Mikä on lausuntoni juuri tällä hetkellä tämän viisaan edessä, joka tuntuu tietävän minusta informaatiota, jota edes minä en tiennyt?" Hän tiesi istuvansa jonkun vanhan ja viisaan edessä, ja tämä antoi hänelle tilaisuuden sanoa totuutensa, ja annettiin paljon aikaa vastaamiseen.

Oppilaat eivät sanoneet mitään. He eivät sanoneet koskaan. He olivat vain hiljaa ja istuivat naisen jalkojen juuressa. Lopulta Wo tajusi sen – ajatuksen siitä, mitä nainen oli ehkä pyytänyt, ja sitten hän tiesi.

Wo nousi seisomaan ja sanoi: "Tämä on lausuntoni, rakas viisas: haluan lisää."

Nainen hymyili ja sanoi: "Ja niin tulee olemaan! Ole kiltti, ja tule takaisin, ja opetan sinulle lisää."

Wo meni kotiin ja oli riemuissaan, että synkronismin ja intuition avulla hän oli tavannut jonkun, joka voi opettaa häntä. Opetus oli: "Wo, olet suurenmoinen. Synnyit suurenmoisena." Nämä asiat kuulostivat todelta hänen korvissaan, ja tuona yönä musiikki kuului taas!

Tällä kertaa hän näki muita asioita, kuin tuon musiikin. Hän näki ne, joita oli hänen ympärillään tässä näyssä, kuin tuo musiikki soisi hänen ollessaan töissä tai kadulla. Sitten hän näki toisten ihmisten reaktion, ja he pysähtyivät, kylmänä. He lopettivat kaiken ja jähmettyivät, mutta he eivät kääntyneet musiikkia kohti, kuin he eivät olisi oikeasti kuulleet sitä. Mutta jotenkin he reagoivat. He pysähtyivät. Siinä se oli taas: loistokas musiikki, joka oli jotenkin romanttista ja sankarillista ja sai hänen mielensä kohoamaan korkeuksiin ylpeydestä ja myötätunnosta. Taaskin hän itki. Tämä oli uskomattoman kaunista! Tämä kokemus määritteli kaiken, mitä hän voisi koskaan pyytää kauneuteen ja totuuteen liittyen. Rakkaat ystävät, ajatelkaa itseänne tilanteessa, jossa teille yhtäkkiä annettiin jokin ylimaallinen ääni, joka oli niin täydellinen ja kaunis, että reagoitte siihen, mutta ette pystyneet määrittelemään sitä. Kuitenkin se oli niin kaunis, että halusitte vain jatkaa sitä ja saada lisää ja lisää ja lisää. Sitten se loppui.

Wo meni takaisin. Hän meni takaisin tuon viisaan luo. Siellä tämä oli taas opettamassa, ja Wo meni sisään ja jälleen hänet kutsuttiin istuutumaan naisen eteen. Tämä alkoi kertoa hänelle lisää ja lisää asioita. Ne olivat uusia ja upeita totuuksia.

Wolle opetettiin hitaasti vähän lisää ja vähän lisää, ja lopulta hän esitti taas tuon kysymyksen: "Viisas, kerro minulle lisää tuosta musiikista."

Ja tämä sanoi nämä sanat hänelle: "Wo, useimmat ihmiset eivät ymmärrä. He ovat kuin sipuli, joka täytyy kuoria. Se mitä kuoritaan, ovat asioita, joita heille opetettiin ja jotka eivät ole täysin oikein. Kun he kuorivat nuo asiat pois, he paljastavat ydintotuudet omassa tietoisuudessaan. He kuorivat pois virheelliset asiat, joita toiset kertoivat heille. He kuorivat pois vanhat tavat. He kuorivat pois pelot, kunnes lopulta he tulevat paikkaan, jossa he pääsevät ihmisen ydinolemukseen ilman pelkoa. Sitten he saavat havaita jotain: ihmisolento on tuota musiikkia. Wo, mikä on lausuntosi?"

Ja Wo sanoi: "Haluan lisää, haluan lisää!"

Ja näin se meni Wolla. Hän tuli takaisin kaupunkiin ja jatkoi elämistä ja työskentelemistä kylässään. Hän oivalsi, että hän oli tuota musiikkia. Miten niin voi olla? Wo alkoi kuulla noita musiikkisointuja ja sankarillisia melodioita soivan paikoissa, jotka olivat hänen uniensa ja näkyjensä ulkopuolella. Itse asiassa hän kuuli sen niin hienovaraisesti, että se sai hänet hymyilemään, koska joka kerta kuullessaan sen, hänestä tuntui suurenmoiselta!

Pian Wo ymmärsi, että hän tosiaan seisoi kitaran sisällä. Hän tosiaan seisoi esiintyvän orkesterin keskellä, ja hän oli tuo musiikki. Jotkut kuulivat sen ja jotkut eivät, mutta kaikki pysähtyivät ja tunsivat jotain. Monet oivalsivat, että Wo oli tosiaankin muuttunut paljon. Hänessä oli suurenmoisuutta, ja kaikkialla minne hän meni, tiedettiin, että tässä miehessä oli jotain pyhää, kaunista ja myötätuntoista. Hän oli erilainen. Pian jotkut istuivat hänen jalkojensa juuressa kuuntelemassa, sillä Wo alkoi opettaa. Mitä merkitsee tuntea planeetta ja rakastaa sitä? Mitä merkitsee ymmärtää suurenmoisena oleminen? Mitä merkitsee tulla yhdeksi kaiken kanssa? Mitä merkitsee saada selville, että Luoja on suurempi, kuin sinulle kerrottiin? Mitä merkitsee tietää, että olet täällä tarkoituksella?

Wo meni takaisin kedolle vielä yhteen tapaamiseen tuon viisaan kanssa. Hän halusi vielä yhden, vain yhden tapaamisen lisää. Hän teki matkan tuolle niitylle, kukkulan yli kedolle joka oli ennen vain ruohoa ja jolla nainen opetti … mutta tämä oli nyt poissa.

Ruohoaukion sijasta siellä oli valtava ikivanha puu, ja sen ympärillä oli kauniita kukkia. Wo hymyili ja istuutui. Hän oivalsi, mitä oli tapahtunut. Myös tuo viisas oli ollut näky, ja oppilaat olivat kukkia. Gaia oli opettanut häntä! Haluan teidän muistavan sen, mitä hän teki seuraavaksi, sillä se osoittaa hänen kypsyytensä.

Wo marssi suoraan tuolle kedolle, jossa hän aina istui, ja istuutui suoraan puun eteen. Hän totesi puulle: "Haluan lisää." Hän kuuli lehtien kahinaa ja tuulen, kuin se olisi vastannut hänelle, ja Wo istui siinä tuntikausia Gaian opettaessa lisää. Jätämme Won tähän.

Rakkaat ystävät, tarvitseeko minun oikeasti kertoa teille, mitä tämä merkitsee? Jokainen teistä on suurenmoinen ja teillä on tuo sipuli kuorittavana. Kun kuoritte pois sopimattomia asioita, elämän pelot alkavat vähentyä ja vapautua. Aiemmat havainnot jotka eivät ole oikeita, näyttäytyvät, ja lahjomattomuus ja myötätunto alkavat ilmestyä esiin. Sitten alatte ymmärtää enemmän ja enemmän, kuka olette. Alatte nähdä oman sankarillisen elämänne valon ja miten suurenmoinen olette Luojan silmissä. Ymmärrätte, että tuo suurenmoisuus on kuva siitä Luojan rakkaudesta, jota kannatte mukananne.

Alatte ymmärtää, että parhaat unet ja visiot eivät tule enkeleiltä, vaan syvältä sisältänne. Joillakin teistä, tässä yleisössä joka istuu täällä, on ollut näitä kokemuksia. Tämä tarina kertoo itsetietoisuudesta ja sen valetodellisuuden voittamisesta, joka sai teidät uskomaan, että te ette ole mitään ja olette tämän Maan uhreja. Sipulinkuoret ovat pimeitä, vanhoja osia, jotka eivät ole yhteismitallisia suurenmoisuutenne kanssa!

Tämä on tarina tälle päivälle. Se on enemmän kuin tarina, rakkaat ystävät – tuo sisäinen musiikki voi muuttaa elämänne.

Ja niin se on.

Kryon

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.