TUNTEMINEN, RYPEMINEN JA KIELTÄMINEN

Kirjoittanut Natha Jay (walkinginbothworlds.com)

11.7.2019

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olen kuullut monien opettajien puhuvan tarpeesta tuntea se, mitä tulee esiin. Tavallisesti, joskus seuraavassa hengenvedossa, he kehottavat meitä muuttamaan todellisuutemme korkeampiin tiloihin. Se voi olla hämmentävää, silloinkin kun tietää täsmälleen, mistä he puhuvat. Siis kumpaa se on: tuntea vai muuttaa? Kumpaakin itse asiassa. Minäpä koetan selittää.

Tuntemisen torjuminen on vain kieltämistä. Tämänhetkinen fraasi on "henkinen ohittaminen". Se ei koskaan toimi. Tavallisesti tunteet sullotaan vain syvälle ja ne purskahtavat esiin pahimmalla hetkellä. Tai pahempaa, nämä tunteet joita ei ole tunnettu, voivat aiheuttaa fyysisiä sairauksia. Kukaan ei halua sitä. Meillä kaikilla on epämiellyttäviä hetkiä, vaikka kuinka yrittäisimme välttää niitä. Negatiivisia ajatuksia ja tunteita vain tulee. Ne eivät ole merkki epäonnistumisesta.

Rypeminen on tarinan liittämistä ajatukseen tai tunteeseen, mikä jatkaa sitä. Kiinnittyminen on samaistumista tuohon ajatukseen tai tunteeseen. Et ole ajatustesi ja tunteidesi summa, vaikka ne olisivat kuinka voimakkaita. Sinun ei tarvitse pysyä tuossa itse aiheutetussa piinassa ohikulkevaa hetkeä kauempaa. Kyllä, sinun täytyy tietoisesti tunnustaa tuo tunne, mutta sinun ei tarvitse uskoa sitä tarinaa, jonka olet rakentanut sen ympärille. "Päästä irti siitä" ei merkitse "älä tunne sitä" – se merkitsee vain, että päästää irti tuosta tarinasta. On okei jatkaa eteenpäin.

Todellinen taito tässä on olla silminnäkijä kiinnittymättä. Tunne tuo tunne tulematta siksi. Ajattele tuo ajatus uskomatta, että se on totta. Näe elämäsi itse keksimäsi tarinan rajoittamatta.

Viime kädessä on kyse tiedostamisesta. Tunteiden tiedostamisesta, kun niitä herää. Ajatusten tiedostamisesta, kun niitä kulkee ohi. Sen tiedostamisesta, että sekä ajatukset että tunteet ovat kokemus, joka sinulla on, eivät sinun määritelmäsi. On todellista mestaruutta kyetä näkemään omat ajatuksensa ja tunteensa tulematta niiksi. Voi olla ensin kamalaa antaa tunteiden vyöryä kehonsa läpi ilman tarinaa. (Kontrollifriikit, varokaa!) Siitä tulee helpompaa harjoituksen myötä.

Tässä kohtaa energiasi muuttuminen tulee mukaan. Tunnustettuasi täysin, miten paskalta sinusta tuntuu, mene tekemään jotain, mikä estää sinua rypemästä siinä. Ota kylpy, mene kävelylle, lue kirjaa – mitä tahansa. Salli itsesi muuttua. Jos käyt läpi helvettiä, jatkaa eteenpäin. Näe se ja ole täysin tietoinen siitä, mutta jatka eteenpäin. Ei ole tarvetta paikallistaa, missä on ankeaa. Sanon tavallisesti itselleni: "Vau, tämä on syvältä. En ole itkenyt tällä tavalla ikuisuuksiin. Päästän varmaan irti jostain. Nyt kun itkeminen on itketty, mitä on seuraavaksi?" Tunnen sen täysin, mutta annan itseni liikkua.

Kun kehitämme näitä selviytymistaitoja, pohjanoteerauksia on vähemmän ja ne ovat lyhyempiä. Nopein tie ulos on suoraan läpi. Monet ihmiset käyttävät paljon aikaa ja energiaa välttääkseen negatiivisia tunteita, ja ne ovat itse asiassa melko nopeita, jos sukeltaa suoraan sisään. Toiset haaskaavat aikaa kaiken sen keskellä ja samaistuvat tarinaan, joka vahvistaa tuota tunnetta. Tietoisuus. Ole ajatustesi ja tunteidesi silminnäkijä kiinnittymättä.

Ja lankeamme kaikki johonkin tarinaan joskus. Itsesi sättimisen sijasta sano: "Vau! Hetken oikeasti uskoin tuon! Miten hassua!" Ole lempeä itsellesi tässä prosessissa. Yhteiskuntaa ei ole koskaan suunnattu introspektioon ja tarkkailemiseen. Mustatko, miten sinun täytyi lapsena pyytää anteeksi toiselta lapselta, kun loukkasit hänen tunteitaan? Minä ainakin muistan. Meille kaikille on opetettu, että jonkun tarinan loukkaamista on vältettävä. Silminnäkeminen on uusi ajatus useimmille.

Meillä on taipumusta nähdä epämiellyttävät ajatukset ja tunteet epäonnistumisena, mutta meillä kaikilla on niitä. Jos tarvitset tavan mitata edistymistä, tässä on kaksi:

1) Missä vietät valtaosan ajastasi?

2) Miten nopeasti toivut pudottuasi kuoppaan?

Itse olin ennen suurimman osan ajastani vihainen, mutta nyt minulla on useimmiten rauha. Olin ennen päivätolkulla masentunut, sitten sitä kesti tunteja ja nyt tavallisesti minuutteja. Putoan edelleen, kuten me kaikki, mutta en enää jää sinne. Edistystä.

Älä suunnittele jättää kaikkea negatiivisuutta taaksesi. Pyri sen sijaan edistymään omassa itsemestaruudessasi. Tunne se, ja anna sen kulkea lävitsesi kiinnittymättä. Ole silminnäkijä olemisellesi ja jatka eteenpäin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.