MUISTIINPANOJA ITSELLE – MüNCHEN 2017 -KOKEMUS

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)

Heinäkuun 2017 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Ei ole mitään parempaa kuin kokoontuminen suuren shaumbra-ryhmän kanssa, jotka ovat ympäri maailmaa. Äskettäinen kokoontumisemme Münchenissä (3.-4.6.) oli täynnä energiaa, naurua, toveruutta, musiikkia, kanavointeja ja halauksia. Ai niin, ja valtava määrä aistillisuutta. Kaksipäiväisen "Mestarit Münchenissä" -tapahtuman ensimmäisenä päivänä oli live shoud, jota täydensi Yohamin inspiroitunut musiikki. Tyypillisen kaksiosaisen lähetyksen sijaan (Geoff ja Linda, jota seuraa Adamuksen kanavointi) meillä oli ylimääräinen Adamus-sessio. Katso koko päivä täältä.

Adamus kertoi meille, että seuraava päivä olisi aistillisuudesta – ei mikään yllätys, koska hän on puhunut nyt melko pitkään aisteista, erityisesti keahakissa – ja mikä olisi parempi tapa kokea aistillisuutta kuin musiikin kera? Kun vuoden 2016 lopussa puhuimme Lindan kanssa tapahtumajärjestelyistä, muistelimme joitain aistillisia kokemuksia, joita meillä oli ollut matkoillamme. Pieni ravintola nimeltään El Campo, joka sijaitsee Saintes-Maries-de-la-Merissä Etelä-Ranskassa. Olemme pitäneet työpajoja Camarguen alueella vuosia ja pistäydymme aina El Campoon syömään paikallista ruokaa, mutta ennen kaikkea kuuntelemaan ravintolan bändin, Soyn, musiikkia. Meiltä ei ole jäänyt koskaan huomaamatta, että "soy" merkitsee "minä olen" espanjaksi.

Soy on perhejuttu. Isä on pääkitaristi ja bändin muut jäsenet hänen ja hänen sisarustensa poikia. Soyn jäsenet ovat sukua Gypsy Kingseille, maailmankuululle flamenco-bändille. Linda on taivaassa joka kerta, kun menemme El Campoon – monena iltana olemme sulkeneet paikan ovet, koska hän ei ole halunnut lähteä.

Oli valtava riski edes harkita Soyn tuomista Müncheniin. Ensinnäkään he eivät puhu englantia. Olemme kommunikoineet heidän kanssaan Frankin, ravintolan johtajan, kautta. Toiseksi, he soittavat pienessä ravintolassa, jossa ihmiset syövät ja juovat eivätkä anna koko huomiotaan musiikille. Mietin, miten tämä istuisi suureen konferenssisaliin, jossa on satoja shaumbroja konserttimaisessa astelemassa. Ja viimeisenä, emme olleet koskaan työskennelleet heidän kanssaan. Kyse ei ollut siitä, että he olisivat soittaneet pienemmässä Crimscon Circle -tapahtumassa aiemmin. Aloitimme kylmiltään tietämättä, oliko yhteensopivuutta, ja kuitenkin halusimme kokeilla sitä.

Lennätimme neljä Soy-bändin jäsentä Etelä-Ranskasta Müncheniin päivää ennen tapahtumaa. He pääsivät Bürgerhausiin myöhään lauantai-iltapäivänä, juuri näkemään Kuthumin. Tämä oli heidän esittelynsä Crimson Circleen ja kanavointiin. Linda ja minä tapasimme kahden tulkin kanssa Soyn illalla päivällisellä keskustellaksemme seuraavan päivän logistiikasta. Se ei tietenkään mennyt suunnitelmieni mukaan. Muusikkoina he eivät olleet kiinnostuneita palaverista. He halusivat syödä ja nauraa ja puhua ja tupakoida ja juoda … Kaikkea muuta paitsi kuunnella minun Neitsyt-suunnitelmaani seuraavalle päivälle. Antauduin lopulta kaaokselle ja otin toisen lasin viiniä.

Heräsin klo 2.30 yöllä melkein paniikissa tulevasta päivästä. Mitä oikein ajattelimme – toimme pienen ravintolan flamenco-bändin Etelä-Ranskasta suureen shaumbra-kokoontumiseen Müchenissä?? Bändin jonka kanssa emme olleet koskaan työskennelleet ja joka ei puhunut englantia? Minulla ei ollut aavistustakaan, miten Adamus hahmottelisi päivän tai miten integroisimme Soyn kanavointeihin. Olin kauhuissani ja ahdistunut, lisäksi hukkasin nopeasti paljon-kaivattua unta. Tällaisina hetkinä jolloin haluan olla traktorini päällä Coloradon vuorilla, olen tehnyt monia tällaisia "muistiinpanoja itselle". Muistiinpano: älä koskaan enää toteuta hetken mielijohteesta tällaista ideaa! Muistiinpano: älä koskaan anna Jousimies-kuuni ohittaa Neitsyt-aurinkoani. Muistiinpano: älä koskaan enää riskeeraa Crimson Circlen työpajaa tällä tavalla. Muistiinpano: lakkaa olemasta typerä. Muistiinpano: ala valmistella valtavaa anteeksipyyntöä, jos tämä ei toimi. Muistiinpano: ota esiin miekka … minun täytyy ehkä kaatua siihen.

Ei ole mitään paljon pahempaa kuin nämä "mihin olen laittanut itseni??" -ahdistus- ja paniikkikohtaukset klo 2.30 yöllä. Et nukahda uudestaan, koska mieli pyörii hallitsemattomasi. Et halua nousta sängystä, koska se merkitsee, että päivä on alkanut ja tilanne toteutuu. Mitä tehdä? Pystyin lopulta vähän hengittämään, ja menin sitten puhtaaseen sallimistilaan. On helppoa sallia, kun istuu hiljaisella rannalla auringon laskiessa. Se riivaa, kun on keskellä paskamyrskyä. Yritin liian kovasti sallia. Jopa minä tiedän paremmin. Älä yritä sallia – vain sallit. Vaivuin lopulta levottomaan uneen noin klo 4.

Seuraavana aamuna satoi, kun Linda ja minä kävelimme Bürgerhausiin. Se sopi mielialaani … ankea ja harmaa. Mielialani kohosi vähän, kun näin kaikki hymyilevät shaumbra-kasvot, kun he juttelivat toisilleen ennen päivän alkua, mutta sitten Tuho ja Hävitys -aspektini hyppäsi sisään ja kysyi hyvin sarkastisella äänellä: "Miltä sinusta tuntuu, kun tuotat pettymyksen kaikille?" "Missä on puistonpenkki, kun tarvitsen sellaista?" ajattelin itsekseni.

Tunsin Adamuksen tulevan noin puoli tuntia ennen, kun menimme näyttämölle. Hän tuntui hilpeältä ja pirteältä, mikä ärsytti minua todella jostain syystä. Miten hän voi olla kupliva niin aikaisin aamulla, erityisesti kun minulla on kaikki tämä närästys? Istuuduin tekemään tavanomaisen hengittelyni ennen päivän avausta, mutta olin niin suunniltani, etten pystynyt edes istumaan tuolissa. Menin sen sijaan näyttämön takaovesta tupakalle. Kaikki neljä Soy-bändin jäsentä seisoi siellä tupakoiden, nauraen ja vitsaillen toistensa kanssa. He alkoivat puhua minulle ranskaa ja lyhyen hetken itse asiassa ymmärsin, mitä he sanoivat, mutta heti kun ajattelin sitä, en ymmärtänyt enää. Kummallista. Ahaa! Sitten tajusin sen. Kyse oli ranskalaisuusyhteydestä! Adamuksella ja Soyllä oli syvä yhteys ranskalaisuuden vuoksi. No, loistavaa heille … he voisivat kaikki nauraa ja tupakoida ja mennä kahville ranskalaiseen kahvilaan, mutta entä show? Pystyisivätkö he soittamaan synkronissa Adamuksen kanssa melkein 300 shaumbran edessä? Ei vain yhtä laulua, vaan koko päivän?

Vedin kolme tai neljä henkosta American Spirit (= amerikkalainen henki) -savukkeestani (raskas painotus "amerikkalaisessa") ja jätin ranskalaisyhteyden omaan arvoonsa. Vannon kuulleeni Adamuksen sanovan: "Ne vous inquiétez pas pour lui. Il va être ok." ("Älkää välittäkö hänestä. Kyllä hän asettuu.") Soy purskahti nauramaan.

Sitten olimme näyttämöllä. Shaumbrat istuivat täysin hiljaa paikoillaan, kun Linda opasti hengityksen. Näyttämövalojen alla oli uskomattoman kuumaa. Kaikki ärsytti minua, mutta nyt oli totuuden hetki. Minun oli annettava kaiken mennä voidakseni sulautua yhteen Admuksen kanssa. "Olen tässä" tunsin olemukseni ytimessä. Se oli Adamus kertoen, että hän oli valmis. "Olen tässä", toistin kertoen Adamukselle, että olin vaivattomasti liukunut ahdistuksen ja pelon ohi, ja nyt olin valmis siihen, mitä tahansa – ja tarkoitan MITÄ TAHANSA – tulisi. Ja sitten se alkoi. Adamus seisoi jaloillaan (itse asiassa minun sukillani) ja silmät täysin auki toimittaen päivän ensimmäistä viestiä.

En muista mitään, mistä hän puhui, mutta noin puolen tunnin päästä hän kutsui näyttämölle Carlosin, ensimmäisen bändin jäsenen. Oli niin hiljaista, että olisi voinut kuulla neulan putoavan, kun Carlos otti paikkansa ja nosti kitaran syliinsä. Vedin syvään henkeä. Se oli tässä. Tee tai kuole. Uppoa tai ui. Vangitse energia tai kaadu naamallesi. Muutama ensimmäinen sävel lähti Carlosin kitarasta, ja tunsin aistillisen energia-aallon virtaavan huoneeseen. Se oli "voi hyvä luoja" -hetki. Ei ainoastaan lempeä kitaramusiikki kuulostanut kauniilta ensimmäiseksi aamulla, vaan aistillisuus syttyi ympäri huonetta, kuin kaikki olisivat odottaneet juuri sitä. Seuraavana tuli Mario, joka yhdistyi Carlosin kitaransoittoon. Aistillinen tunne voimistui. Sitten Adamus kutsui Danin, jota seurasi Michel.

Näiden neljän flamenco-soittajan ja heidän kitaroidensa äänet olivat hyvin suloisia. Kenties se johtui siitä, että ahdistukseni suli pois, mutta en muista kuulleeni mitään niin aistillista pitkään aikaan. Kenties kyse oli asetelmasta, monia shaumbroja turvallisessa ja pyhässä tilassa, mutta kitaran lempeä ään meni suoraan aisteihini. Oivalsin, että kaikki tuntemani pelko ja ahdistus tulivat mielestäni, eivät sydämestäni tai olemuksestani. Se tuntui tunkkaiselta ja melkein keinotekoiselta verrattuna todelliseen aistillisuustunteeseen.

Loppupäivä meni paremmin, kuin olisin voinut koskaan odottaa. Adamuksen ja Soyn välillä oli luonnollista synkronismia. He eivät tarvinneet ihmissanoja, koska he yhdistyivät musiikin ja aistien avulla. He näyttivät tietävän, mitä soittaa ja miten soittaa, juuri oikealla hetkellä. Adamuksen viestit yhdistettynä Soyn musiikkiin ei jäänyt uupumaan loistavasta.

Tulin pois kaksipäiväisestä tapahtumasta Münchenissä syvällisten oivallusten kera. Ensinnäkin, aistillisuus ei ole mielen käsite. Se on ihmisaistit ylittävä kokemus. Sitä ei voi melkeinpä määritellä, mutta sen tietää olevan totta, kun tuntee sen virtaavan olemuksensa joka osan läpi. Toiseksi, luota intuitioon. Linda ja minä tiesimme, että Soy olisi täydellinen shaumbra-tapaamiseen sillä hetkellä, kun tunsimme sitä. Emme olisi ajatelleet sitä, jos se ei olisi ollut hyvä idea. Ei ollut sattumaa, että bändin nimi oli Soy (minä olen). Itsestään selvää! Salli sen nyt vain tapahtua. Ja kolmanneksi, revi kaikki muistiinpanot itselle! Ainoa muistiinpano itselle jolla on merkitystä, on: "Minä olen mitä olen …" Soy lo que soy!

Tsekkaa Adamuksen aistillisuusklinikka (pilvikurssi) täältä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.