SART PUHUU

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Kesäkuun 2020 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olin tekemässä yhtenä aamuna pihahommia Villa Ahmyossa Konassa, kun näin Lindan tulevan talosta. Tiesin, että jokin oli pielessä – hänellä oli kasvoillaan tuo ilme, joka tulee vain silloin, kun on tapahtunut jotain traagista. Lopetin sen, mitä olin tekemässä, ja odotin lähestyviä huonoja uutisia.

"Sart on kuollut." En voinut uskoa, mitä kuulin. "Puhuin juuri Bonnien (Capelle) kanssa, ja hän sanoi, että Sart sai ilmeisesti sydänkohtauksen." Nyt Linda jo itki, eikä hän enää pysynyt puhumaan. Istuimme alas ja vain tunsimme sitä hetken. Uutinen oli surrealistinen, koska olemme tunteneet Sartin yli 15 vuotta. Hän oli vakituinen osallistuja Crimson Circlen kuukausittaisissa nettilähetyksissä, ja hänet tunnettiin ympäri maailmaa "Painu v**tuun!" -t-paidoistaan ja ilmaisustaan "voi paska!"

Olin järkyttynyt tuosta uutisesta, koska Sart oli samaa ikää kuin Linda ja minä (syntynyt 1955) ja hänen terveytensä näytti olevan hyvä. Hän omisti kaivuribisneksen Kalliovuorten hiihtokeskusalueella, noin kahden tunnin ajomatkan päässä Crimson Circlen studiolta. Hän rakasti olla ulkona ja operoida suurilla maansiirtokoneillaan tai ajaa jotain monista autoistaan. Hän hymyili ja vitsaili aina. Siinä ajatuksessa, että hän oli poissa, ei yksinkertaisesti ollut mitään tolkkua monilla, monilla tasoilla.

Hetken päästä Linda meni takaisin taloon katsomaan, voisiko hän saada lisää informaatiota. Minä päätin katsoa, voisinko "yhdistyä" Sartiin. Se ei ollut kovin vaikeaa, koska välittömästi saatoin tuntea hänen länsäolonsa ja hymynsä. "Jessus, Sart, mitä oikein tapahtui?" kysyin.

"Voi paska!" kuulin takaisin Sartilta. "Yhtenä hetkenä lapioin maata ja seuraavana olin naamallani olohuoneessa, kuolleempana kuin iso kivi." Kysyin, miten hänellä meni. "Voi kuule, olen oudossa paikassa tällä hetkellä. Tuntuu siltä, että menin tunnelin läpi ja nyt olen tavallaan jumissa. Tiedän, että kehoni kuoli, mutta en ole varma, missä olen nyt. Voisitko ottaa yhteyttä myöhemmin? Minun täytyy selvittää, missä olen. Ei ole paha paikka. Minusta tuntuu vain vähän eksyneeltä tällä hetkellä, kuin en olisi täällä enkä olisi siellä."

Kuulimme myöhemmin, että Sart oli ollut lapioimassa maata pihassaan ja sai sitten sydänkohtauksen, kun hän meni sisälle taloonsa. Hän oli yksin kuollessaan. Hänen ruumiinsa löydettiin seuraavana päivänä, kun huolestuneet ystävät eivät saaneet häntä kiinni.

Otin häneen uudestaan yhteyttä myöhemmin samana päivänä. Se tuntui täysin erilaiselta kuin aiempi kohtaamisemme. Yhteys oli selkeä, ja Sart oli paljon kevyempi. Hänen äänensä kuulosti siltä Sartilta, joka meille kaikille on tuttu, ja näin hänen päällään harmaan t-paidan, joka oli hänen tavaramerkkinsä. Muuten, teille jotka otatte yhteyden sellaiseen, joka on juuri lähtenyt fyysisestä ulottuvuudesta: hän "näyttää" ja "kuulostaa" samalta, kuin ennen kuolemaansa, ainakin muutaman viikon. Sen jälkeen hän alkaa näyttää, kuulostaa ja tuntua erilaiselta, koska hän on karistanut monia viime ihmisinkarnaationsa piirteitä. Mutta nyt keskustellessani Sartin kanssa hän oli tyypillinen Sart.

"Kuule, et uskoisi, millaista täällä on", Sart sanoi leveästi hymyillen.

Olin onnellinen tietäessäni, että hänellä oli kaikki nyt hyvin, mutta olin myös vähän ärsyyntynyt hänestä. "Miksi sinä lähdit?" kysyin.

"Paska", hän vastasi. "En tiennyt, että lähdin. Yhtenä hetkenä lapioin maata ja seuraavana hetkenä olin täällä. Olin varmaan kaivamassa omaa hautaani pihaan", hän sanoi pilke silmäkulmassaan.

Sitten hän kertoi minulle lopputarinan. Yhteytemme oli niin selkeä, että minusta tuntui, kuin hän olisi istunut vieressäni kertomassa, mitä tapahtui.

Hän kertoi minulle, että noin kaksi viikkoa ennen lähtemistään hän sai mystisen kokemuksen. Hän ei ollut koskaan ennen tuntenut mitään sellaista. Hän viimeinkin "tajusi", mistä Tobias ja Adamus olivat puhuneet vuosia. Hän sanoi, että usein kuulemme sanat ja ymmärrämme älyllisesti, mutta emme ruumiillista sitä. Mystisessä kokemuksessaan hän tunsi kaiken – mutta erityisesti itsensä – kauneuden ja yksinkertaisuuden. Hän huomasi, että kaikessa oli kultainen hehku, mm. muissa ihmisissä, kaikessa luonnossa, myös hänen omissa ajatuksissaan. Hänen todellisuudessaan ei ollut nyt konfliktia tai kaksinaisuutta, oli vain vaivattomuutta ja arvokkuutta/armoa.

Monta vuotta Sartilla oli ollut rankka elämä. Hän kertoi minulle kasvaneensa toimimattomassa perheessä ja eläneensä suurimman osan elämästään korkealla (3000 m) Kalliovuorilla. Hänen isänsä oli ankara ja usein fyysisesti väkivaltainen. Sartista tuli varhain alkoholisti, kuten myös hänen kahdesta veljestään, ja hän sai enemmän kuin oman osansa suhde- ja työongelmista. Lopulta hän lopetti juomisen eikä koskaan enää ratkennut. Sart löysi Crimson Circlen noin 2004, ja hän on tuonut vuosien saatossa monia uusia ihmisiä shoudeihin. Pidin Sartia aina kuin "hiomattomana timanttina" (ulkokuori pettää). Hänellä oli cowboy-tyylinen ulkokuori, mutta sydän oli suuri kuin puskutraktori.

"Mystisen kokemukseni jälkeen mietin, olinko valaistunut", Sart kertoi. "Yritin kysyä Adamukselta siitä, mutta hän vain hymyili. Halusin päästä kosketukseen sinun kanssasi, mutta tiesin, että olit Konassa kiireisenä, ja joka tapauksessa muistan sinun kertoneen jollekin, ettet koskaan vahvistaisi tai kieltäisi, onko joku Oivaltanut. Niinpä pidin sen omana tietonani. Tämä tunne jatkui päivästä toiseen, kuin palapelin kaikki palat olisivat olleet koossa – ja sitten tuo palapeli hajosi.

"Haluisin uskoa, että olin tullut Oivaltamiseeni, mutta sitten ajattelin: "Voi paska, olen suunnilleen viimeinen shaumbra, joka valaistuu, en yksi ensimmäisistä. Varmaan keksin tämän kaiken. Monet muut ovat fiksumpia ja henkisempiä kuin minä."

"Sitten se kaikki palautui mieleeni. "Mestarin elämää 12:ssa" Adamus puhui eri teistä Oivaltamiseen. Henkisyys ei ole ainoa tie. Se kolahti minulle kovaa, kun hän puhui joistain "ei suositelluista" tavoista. Muistan ajatelleeni, että valitsin vaikean tien – paljon konflikteja ja taisteluja. Olin ollut kirottu soturi pitkän aikaa ja taistellut kaikkea vastaan polullani. Lopulta luovuin miekastani ja pullostani ja menin henkistä tietä, mutta sydämeltäni olin edelleen taistelija. Vein tuon taistelun vain ulkoisesta maailmasta sisäiseen maailmaani. Tiedän sinun ajattelevan, että minulla oli aina hymy ja vitsi, mutta taistelin isoja demoneja vastaan sisälläni.

"Mystisessä kokemuksessani – niin kutsun sitä, mutta nyt oivallan, että se oli Oivaltamiseni – oli kyse itseni sallimisesta hyväksyä täydellinen anteeksianto "minä olen" -olemukseltani. Olin melko kehno ihminen toisinaan, joten ei ollut helppoa sallia anteeksiantoa. Sen minä tein, ja yhtäkkiä olin valaistunut. Paska, en voi edes uskoa, että sanon nämä sanat sinulle. Minä – olen – valaistunut. Ja myös kuollut!"

Pidimme hetken tauon. Tunsin Sartin elävän uudelleen äskettäisen Oivaltamiskokemuksensa ja sitten kuolemansa. "En suunnitellut lähteä", hän jatkoi jonkin ajan päästä. "En itse asiassa koskaan oikeastaan ajatellut koko asiaa, koska oletin, että melkein kaikki muut Oivaltaisivat ennen minua. Kun Adamus kysyi meiltä, halusimmeko jäädä vai lähteä, en koskaan juuri ajatellut sitä, koska oletin, että siihen olisi vielä pitkä aika, ennen kuin ylittäisin tuon sillan."

Sart kertoi minulle, että hän itki monta kertaa kahden viikon aikana Oivaltamisensa jälkeen. Kyyneleissä oli kyse valtavan surumäärän irtipäästämisestä – surua kaikesta kärsimyksestä, mitä hän oli valinnut. Hän itki tietäessään, miten rankkaa hän oli tehnyt elämästään ja miten paljon hän oli taistellut lohikäärmettään vastaan. Kyyneleet olivat siitä, että hän oivalsi nyt, miten tarpeetonta se oli ollut.

"Olin lapioimassa maata pihassani. Hassu asia on, ettei minun oikeasti tarvinnut lapioida maata. Minulla oli koneita, joita olisin voinut käyttää maan siirtämiseen, mutta minun täytyi päästä ulos ja tehdä jotain fyysistä, ja minun täytyi päästä pois mielestäni, koska en vielä täysin hyväksynyt, että olin valaistunut. Lapioin maata, kun en yhtäkkiä enää tuntenut lapiota kädessäni. Maa ei painanut mitään. Lapio ja maa liikkuivat itsestään, kuin ne palvelisivat minua ilman, että minun täytyi tehdä mitään. Se oli kuin "Harry Potter" -elokuvaa.

"Seuraava asia jonka tiesin, oli, että leijuin ilmassa, kun lapio ja maa liikkuivat itsestään. Kehoni ei ole koskaan tuntunut yhtä hyvältä. Nauroin hemmetisti enkä malttanut odottaa, että kertoisin shaumbra-ystävilleni, mitä koin. Ja sitten se tapahtui. Näin ihmiskehoni kävelevän taloon. Se oli outoa – nähdä itseni kävelevän taloon ja hakevan mehua tai vettä. En ole varma, kumpaa se oli. Sitten katselin, kun kehoni kaatui maahan. Se kaikki oli superhidastettua liikettä. Luulen, että keholtani kesti 5 minuuttia pudota lattialle. Sitä oli siistiä katsella. Mutta sitten se kolahti minulle: kehoni oli kuollut. Voi paska!"

Sart selitti ajatelleensa, että hänen "pitäisi" päästä takaisin kehoonsa, mutta hän ei pystynyt tekemään sitä. Kyse oli enemmän siitä, ettei hän oikeasti halunnut. Ei ollut tarvetta tai halua palata takaisin. Hän oli nyt Oivaltanut, ja oli vähän, mihin palata. "Elämä koostuu paljosta maan lapioinnista. Siirrät sitä tänne ja siirrät sitä tuonne, mutta se on silti kasa maata. Oivalsin, että olin saanut tarpeekseni elämän maasta."

Kerroin Sartille, että olin surullinen siitä, etten koskaan enää näkisi häntä shoudissa ja olin melko ärsyyntynyt siitä, että hän jätti meidät. Eikö tässä ollut juuri kyse jäämisestä maan päälle Oivaltaneina mestareina?

"Adamus on puhunut siitä vuosia, että kun tulemme Oivaltamiseen, mietimme, jäämmekö vai lähdemme", Sart varoitti. "Minä en koskaan juurikaan ajatellut sitä, joten en ollut valmistautunut. Jos haluat jäädä, tee se päätös nyt, jottet saa tuota "Voi paska, olen kuollut" -kokemusta."

(Adamus puhuu "DreamWalker Deathissa" jälleenyhdistymisesineestä. Niillä jotka tekevät unikävelyä juuri kuolleen ihmisen kanssa, jälleenyhdistymisesine auttaa varmistamaan, ettei eksy ei-fyysisiin ulottuvuuksiin unikävelyn aikana. Se voi olla lempikoru, rakas valokuva, taideteos tai lemmikki. Tuon esineen energia auttaa pääsemään takaisin turvallisesti.)

"Kenties ennenaikaisen kuolemani tarkoitus on", Sart pohdiskeli, "että voin olla muille shaumbroille, jotka valaistuvat pian, esimerkki siitä, mitä ei kannata tehdä. Kehottamalla kaikkia olemaan selkeä jäämisestään ja keksimään jonkin jälleenyhdistymisesineen, he eivät yhtäkkiä löydä itseään valaist-kuolleena (valaistunut ja kuollut)." Sart purskahti nauramaan uudelle sanalleen "valaist-kuollut".

Otin yhteyden Sartiin muutama päivä myöhemmin. Hän alkoi jo muuttua. Hänessä oli nyt paljon enemmän timanttia kuin hiomattomuutta.

"Sinun on parasta kuunnella Adamusta", hän huudahti leveästi hymyillen. "Kaikki mitä hän sanoo, on totta – ihan kaikki. Epäilin joitain asioita, joita hän sanoi, mutta pyhä paska, nyt tiedän, että niin asiat ovat." Sart kertoi aikovansa potkaista minua persuuksille, jos koskaan epäilisin sitä, mitä me kaikki teemme, ja jos yrittäisin koskaan pidätellä jotain, mitä tulee läpi Adamukselta.

"Ja oikeasti on Ylösnousseiden mestareiden klubi", hän lisäsi. "Luulin aina, että Adamus keksi sen viihdyttääkseen meitä. Mutta sellainen oikeasti on. En laske leikkiä. He kaikki tervehtivät minua muutama päivä sen jälkeen, kun olin kuollut. Adamus ja Tobias ottivat minut vastaan etuovella ja ohjasivat suureen tanssisaliin, jossa melkein 10.000 ylösnoussutta mestaria odotti. Voi kuule, se on hetki, jota en koskaan unohda! He todella päästivät minut Ylösnousseiden mestareiden klubiin! Ja arvaa mitä? Heillä kaikilla oli päällään minun "Painu v**tuun!" -t-paitani!"

Sart, et luultavasti oivaltanut sitä vaikutusta, joka sinulla on ollut vuosien saatossa hyvin moniin shaumbroihin ympäri maailmaa. Rakkauden vuodatus oli enemmän kuin ilmiselvää Crimson Circlen Facebook-sivulla. Toivomme, että tulet edelleen joka kuukausi shoudeihin. Anna meille vain jokin merkki – jotain mikä saa meidät sanomaan "voi paska" – ja tiedämme, että olet paikalla. Sitä odotellessa olemme varmoja, että viihdytät ja huvitat ylösnousseita mestareita joillain monista tarinoistasi.

https://www.crimsoncircle.com/images/Hub/SART.png

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.