KYSYMYSTEN KYSEENALAISTAMINEN

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)

Maaliskuun 2017 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

(Kieli poskessa* tehty artikkeli)

Miten monta kysymystä teet tiettynä päivänä? Tämä sisältää kysymykset, joita esität toisille ja itsellesi. "Millainen sää tulee tänään?", "Mitä syömme lounaaksi?", "Miten kauan kestää, että minusta tulee oivallettu mestari?", "Miten maksan vuokran tässä kuussa?" ja "Mitä minun pitäisi tehdä elämälläni?"

Arvioin, että karkeasti 33%:iin päivittäisestä toiminnastamme liittyy kysymyksiä. Mietin, onko se täsmällinen luku vai jotain, minkä keksin. Hups. Siinä mennään taas – lisään uuden kysymyksen pitkään listaan kysymyksiä, jotka olen tehnyt jo tänään.

Kysymykset ovat välttämättömiä jokapäiväisessä elämässä. Kysymys on lause, joka ilmaistaan saadakseen informaatiota. "Mikä on nimesi?", "Mihin aikaan päivällinen on tänään?", "Kuka joi kaiken viinin?", "Missä vessa on?" Nämä ovat kaikki oleellisia kysymyksiä, mutta kenties olemme menneet liiallisuuksiin kaikissa kysymyksissämme? Mietin, olisiko viime lause pitänyt olla kysymys vai toteamus. Näetkö, miten kysymykset voivat saada täysin aivosi hämmentymään?

Väitän, että kysymysten runsaus modernissa yhteiskunnassa aiheuttaa jonkinasteista mielen saastetta ja perimmiltään edistää masennusta ja ahdistusta. Siinä missä kysymykset suunniteltiin alun perin yksinkertaiseksi kommunikointityökaluksi Lemurian päivinä, jotta selvittiin hengissä ("Onko kukaan nähnyt ihmisiä syövää dinosaurusta kuljeskelemassa tänään?"), näyttää siltä, että nyt kysymyksiä käytetään hyvän ja selkeän ajattelun tilalla ja ne ovat varmasti tukahduttaneet intuition käyttämistä.

On ulkoisia kysymyksiä – niitä joita teemme toisille ihmisille. Tähän kysymykset alun perin tarkoitettiin. Tee kysymys ja saa vastaus. "Haetko maitoa kaupasta?", "Miten sinulla menee?", "Mihin aikaan kokous alkaa?" Mutta nyt on niin monen tyyppisiä kysymyksiä, että peruskysymys on menettänyt vaikutuksensa. Tiedätkö, mitä tarkoitan? Vain liian monia kysymyksiä.

Oletko koskaan kuullut retorisesta kysymyksestä? Retorinen kysymys on kielikuva kysymysmuodossa ja se tehdään tärkeän asian ilmaisemiseksi, ei vastauksen saamiseksi. Vaikkei retorinen kysymys vaadi suoraa vastausta, monissa tapauksissa se saattaa olla tarkoitettu aloittamaan keskustelu tai ainakin saamaan tunnustus, että kuuntelija ymmärtää tarkoitetun viestin. Vanhempasi ovat saattaneet tehdä sinulle retorisia kysymyksiä, kuten: "Etkö osaa tehdä mitään oikein?" tai "Sanotko tätä hyväksi huoneesi siivoamiseksi?" ja "Luuletko meneväsi collegeen noilla arvosanoilla?" Heidän kysymyksiään ei ollut tarkoitettu kysymään kyvystäsi, vaan vihjailemaan kyvyttömyydestäsi. Vaikka ovatkin joskus huvittavia ja humoristisia, retorisia kysymyksiä on harvoin tarkoitettu puhtaasti komedialliseksi. Tajuatko vihdoin pointtini liiallisesta kysymysten tekemisestä?

Kysymykset jotka huolettavat minua eniten, ovat kysymykset itsestämme. Kysymykset itsestä ja itsensä kyseenalaistaminen. Ne ovat Epäilyn lapsipuolia ja suurin osa niistä on tarpeettomia ja hyödyttömiä. "Onko tämä artikkeli riittävän hyvä?" saattaisin kysyä itseltäni naputellessani näppäimistöä. "Onko sillä merkitystä?" Toisin sanoen "Mihin tuo itsensä kyseenalaistaminen vie minut?" Se ei tee minusta parempaa kirjoittajaa. Se ei saa useampia ihmisiä lukemaan artikkeliani. Se on vain mielen haituvaa, siinä napanöyhtän vieressä. Se ei vain palvele mitään tarkoitusta.

Tobias viittasi monta vuotta sitten kysymysten kyseenalaistamiseen. Hän sanoi, että joka kerta kun esität kysymyksen, universumiin lähtee "avaruusluotain" siihen saakka, kunnes vastaus löytyy. Joskus vastaukset tulevat nopeasti ("Syömmekö päivällistä klo 19?"), kun taas toisilla kerroilla kysymykset ovat tutkineet ympäri universumia ja etsineet vastausta monta elämää ("Mikä on elämän tarkoitus?"). Enkelien matka -kirjassa Tobias puhui alkuperäisestä synnistämme – eiku – alkuperäisestä kysymyksestämme, kun olimme menneet tulimuurin läpi. "Kuka olen?" Tuo yksi yksinkertainen kysymys laukaisi meidät loputtomaan sarjaan kokemuksia ja elämiä, kaikki vastauksen etsimiseksi tuohon kysymykseen. (Huom.: vastaus tuohon kysymykseen on "minä olen mitä olen". Voit lakata nyt etsimästä.)

Varmasti moniin kysymyksiin vastataan matkan varrella, mutta voit kuvitella, miten moni kysymys etsii edelleen vastausta. Tuo etsintä tulee uniisi yöllä, näiden "avaruusluotainten" tutkiessa menneisyyttä ja tulevaisuutta etsien merkitystä. Valvetilassa vastaamattomat kysymykset etsivät ratkaisua, kun jatkat päivääsi. Ne ovat eräänlainen aspekti, joka on ohjelmoitu etsimään ja etsimään ja etsimään, kunnes ne löytävät vastauksen. Voitko kuvitella, miten tämä vaikuttaa selkeyteesi, puhumattakaan hyvästä yöunesta?

Kysymykset ovat niin juurtuneet elämäämme, ettemme oivalla, ettemme tarvitse kysymyksiä oivaltaaksemme vastaukset. Hämmentävää? Käytetäänpä tätä yleistä shaumbra-kysymystä esimerkkinä: "Mitä minun tarvitsee tehdä tullakseni ruumiillistuneeksi mestariksi?" Kun tämä sisäinen kysymys tehdään, luotain lähtee etsimään vastausta. Se etsii muistipankeistasi ja kun se ei löydä vastausta, se menee universumiin. Universumilla ei tietenkään ole vastausta, joten se menee kosmokseen. Kosmos on todella suuri, joten se etsii siellä edelleen. Sinulla kysymyksen tekijänä on levoton tunne, koska kysymys sinkoilee ympäri kosmosta. Se on epätäydellisyyden tunne. Yhdistä se miljooniin ja miljooniin muihin vastaamattomiin kysymyksiin ja melko pian pakahdut. Oivallatko, että tämä voi johtaa uupumukseen, ahdistukseen ja masennukseen?

Mitä tehdä?? Yksinkertaista. Älä tee #$@%&-kysymystä! Sen sijaan, että kysyt, mitä sinun tarvitsee tehdä tullaksesi ruumiillistuneeksi mestariksi, pelkästään OLE mestari. Mitään kysymystä ei tarvita, koska vastaus on jo sisällä. Sillä hetkellä kun esitit tuon kysymyksen, luotain meni ulos etsimään vastausta. Mutta todellakaan ei ollut mitään tarvetta kysymykseen, koska olet jo mestari … olet aina ollut mestari. Kenelläkään muulla ei ole vastausta, ei edes universumilla. Tietoisuusteko-kirjassa Adamus sanoo: käyttäydy kuin mestari, äläkä kysy, millaista on olla mestari. Älä esitä kysymystä, salli itsesi vain oivaltaa. Se on ensin vähän konstikasta, koska olemme hyvin tottuneita tekemään kysymyksiä. Mieli melkein vaatii tekemään kysymyksen, mutta vedä syvään henkeä ja vain tule mestariksi. Mieli kyseenalaistaa oivaltamisen pätevyyden, ei kysymisen, koska no, mieli haluaa kysyä kaikkea. Tiesitkö, että kysymykset ovat aivojen intohimo?

Eivät kaikki kysymykset ole huonoja. Kysyin juuri Lindalta, mitä hän haluaa syntymäpäivänään (1.3.). Hän hymyili suloisesti ja vastasi: "Vain sinut." Mutta tiesin vastauksen jo, ennen kuin esitin sen (olen jo päättänyt, mitä hankin hänelle), joten se ei tainnut oikeasti olla kysymys. Väitän, että voimme vähentää dramaattisesti päivittäin esittämiemme kysymysten määrää, erityisesti sisäisten kysymysten, kuten "Missä valaistumiseni on?" Kun kysymystä ei tehdä ja oivaltaminen sallitaan, meistä tulee yhtäkkiä mestari. Etsiminen lakkaa. Sitten mestari tulee esiin "minä olen" -olemuksen varjoista.

Mitä siis aion hankkia Lindalle syntymäpäiväksi, kysyt. Toivottavasti saat vastauksen pian Facebook-kuvana ja voit tuoda kysymysluotaimen takaisin kotiin.

*"Kieli poskessa" on amerikkalainen kielikuva, joka vihjaa, että toteamus tai muu esitys on tarkoitettu huumoriksi tai muuten ei-vakavaksi, eikä sitä pitäisi ottaa täydestä. Fraasi tarkoitettiin alun perin ilmaisemaan halveksuntaa työntämällä kieli poskeen ja näyttämällä ele loukkaavalle henkilölle. Vuoteen 1842 mennessä fraasi oli saanut sen nykyaikaisen merkityksensä, ettei toteamusta ollut tarkoitus ottaa vakavasti.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.