MESTARIKOKEMUS

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Maaliskuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minulla oli mystinen ja selväjärkinen matkakokemus hiljattain. Se oli noita syviä sisäisiä kokemuksia, jotka uhmaavat loogista selitystä. En edes yritä kuvata tuota kokemusta tässä, koska se oli aivan liian henkilökohtainen. Luulen myös, että tulisin hulluksi, jos yrittäisin ilmaista sen sanoina. Kun alan kirjoittaa tätä artikkelia, tietokone alkaa käyttäytyä omalaatuisesti – energiat ovat ikään kuin liikaa sen (ja mahdollisesti minun) käsiteltäväksi.

Minulla ei ole ollut kovin paljon mystisiä matkoja elämässäni, kenties vähemmän kuin muutama kymmenen. Koska olen kanavoija, luulisi, että minulla on niitä säännöllisesti, mutta kanavointi on työtäni. Ammattini on moniulotteinen kommunikointi, mutta se ei merkitse, että minulla on tasainen virta selväjärkisiä matkoja. Toivon, että tälle olisi parempi sana tai fraasi kuin "selväjärkinen kokemus" tai "henkinen matka". Nopea haku internetistä rinnastaa "selväjärkiset kokemukset" unennäköön, mutta tiedän eron unen ja kokemani välillä. Tämäntyyppiselle läpimurrolle on ominaista selkeys, joka ylittää kaiken unessa, ja se on jopa todellisempi kuin ihmisvalvetilani.

Oli muuten tapahtumaton päivä. Linda ja minä olimme Manly Beachissä, Australiassa aivan Sydneyn vieressä. Työpajat oli pidetty ja meillä oli muutama vapaapäivä, ennen kuin lähdimme takaisin Coloradoon. Heräsin varhain tuona aamuna nauttimaan kahvista patiolla ja katselin samalla auringon nousemista meren ylle ja surffaajien ratsastamista isoilla aalloilla. Menimme aamiaiselle yhteen suosikkiulkokahvilaamme ja poikkesimme sitten ruokakaupassa ennen palaamistamme takaisin hotellille. Kirjoitimme sähköposteja muutaman tunnin, koska kotona oli alkuilta ja Crimson Circlen henkilökunta tarvitsi panostamme ja vastauksia ennen nukkumaanmenoa. Sitten keskellä iltapäivää päätimme mennä hotellin altaalle uimaan ja torkkumaan. Altaalla ei ollut muita vieraita, joten uimme hiljaa rauhallisesti, ennen kuin uppouduimme leposohville rentoutumaan vähän silmät kiinni.

Muistan kuulleeni kahden kakadun kirkuvan, kun ne lensivät ylitse. Kakadut ovat kauniita ja älykkäitä valkoisia papukaijoja, mutta ne raakkuvat ärsyttävästi. Ajattelin tätä kummallista kauneuden ja kauheuden ristiriitaa, kun tunsin äkkiä olevani sisäisessä energiapyörteessä. Asioista ei tullut sumuisia, vaan itse asiassa selkeämpiä. Minusta ei tuntunut, että nukahdin, vaan ikään kuin heräsin. Olin edelleen tietoinen kaikesta 3D-todellisuudessani. Kuulin aaltojen ääntä, melua kadulta ja ihmisten puhuvan hotellihuoneidensa parvekkeella. Toinen todellisuus ei tullut toisen sijaan, vaan sisäinen matkakokemus tuli 3D-kokemukseni päälle.

Tuntui siltä, että valtava ovi avautui sisäiseen maailmaan, joka oli aina olemassa, mutta johon harvoin pääsi. Kokemus kesti noin puoli tuntia, mutta tuo kokemus oli ajaton. Ei ollut pelkoa tai hämmennystä, ei ihmettelyä tai mielen analysointia siitä, mitä tapahtui. Ihmisitse ei yrittänyt kontrolloida tai ohjata tuota kokemusta – se oli huomattavan tyyni ja pidättyväinen. Luulen, että se tiesi, ettei kannata sekaantua johonkin niin puhtaaseen.

Muistan Lindan puhuneen minulle tuon kokemuksen aikana muutaman kerran. Vastasin ihmisitsenäni, mutta se ei häirinnyt vähääkään kokemustani. Nämä kaksi todellisuutta tapahtuivat samanaikaisesti. En ihmetellyt, miten näin voi olla, koska tuossa hetkessä tiesin, että näin pitäisi olla. Tämä oli se "ja", mistä Adamus puhuu.

Tämä kokemus ei loppunut yhtäkkiä puolen tunnin kuluttua. Sen sijaan tunsin voimakasta halua hypätä uima-altaaseen tunteakseni viileän ja raikastavan veden ympärilläni. Pidättelin hengitystäni ja kelluin veden alla pitkiä aikoja. Tunsin tuon kokemuksen integroituvan kehooni ja mieleeni ilman ponnistelua tai tahtoa. Se oli niin luonnollista, kuin luonnollista olla saattaa. Mieleni oli epätavallisen hiljainen. Se ei yrittänyt selvittää mitään, se ei kyseenalaistanut itseään tai minua. Se oli pysähtynyt hyväksyntään, aivan kuten kehoni oli pysähtynyt veteen.

Kokemuksen energiat viipyivät loppuiltapäivän. Kun Linda ja minä menimme päivälliselle tuona iltana, en halunnut puhua siitä tai edes ajatella sitä, mutta kuitenkin kylvin edelleen sen loisteessa. Nuo energiat viipyvät edelleen, yli viikkoa myöhemmin. Muutaman kerran olen tuntenut halua yrittää muistaa kokemuksen yksityiskohtia, mutta sitten tunnen lempeän käden estävän minua tekemästä sen. Sen sijaan sallin vain tunteen tuosta kokemuksesta olla kanssani.

Tiedän, että monilla lukijoilla on ollut yliaistillisia kokemuksia. Siksi halusin kirjoittaa siitä kolumniini. Aiemmin tuollaisen kokemuksen euforiaa seurasi usein suru tai tyrmistys. Lyhyen korkeamman tietoisuusjakson jälkeen ihmistodellisuuden rajoittuneisuus tuli takaisin kuin paksu harmaa sumu. Eläintarhan häkin ovet sulkeutuivat taas seikkailun jälkeen vapauteen ja avoimuuteen. Tuollaisen syvällisen kokemuksen jälkimainingeissa alkaa miettiä, oliko kokenut vain aistiharhoja tai keksinyt kaiken. Yrittäisi luoda uudelleen tuon kokemuksen, mutta koska se tulee mielestä, siitä puuttuisi alkuperäisen kokemuksen aitous ja puhtaus.

Tuollaista kokemusta seuraavat päivät voisivat olla yhtä helvettiä. Haluaisi olla "siellä" ja tietäisi, että "täällä" oli vain ohut siivu todellisuutta … lisäksi vielä tylsä ja arkinen siivu. Huomaisi tuijottavansa tyhjää seinää, täynnä syvää kaipausta avautua uudestaan ja ihmetystä, miksei se onnistu. Mieli hyppäisi sekaan kyseenalaistamaan tuon kokemuksen pätevyyden, mutta sydämessä tietäisi sen olleen totta … Ja vaikkei olisikaan, haluaisi tämän uudeksi todellisuudekseen joka tapauksessa. Katsoisi toisia ihmisiä ja miettisi, oliko heillä ollut koskaan sellaista kokemusta ja voisiko heille puhua omastaan, mutta tiesi jo vastauksen. Heillä ei ollut ollut sellaista kokemusta eikä ollut ketään, jolle voisi puhua omastaan. Halusi itkeä, juosta ja huutaa. Osa itsestä toivoi, ettei olisi koskaan saanut tuota kokemusta kaiken sen piinan vuoksi, mitä se aiheutti, mutta oikeasti halusi elää, hengittää ja leikkiä tässä kokemuksessa ikuisesti. Mutta se oli poissa nyt kuin rakastaja, joka häipyy keskellä yötä jättämättä edes hyvästelyviestiä. Odottaa ja kaipaa hänen paluutaan, mutta päivistä tulee kuukausia ja alkaa miettiä, oliko koskaan ollutkaan mitään rakastajaa.

Tietokoneeni käyttäytyy taas hullusti. Se ei tallenna tiedostoani ja pieni "odota hetki kiitos" –pallo jatkaa pyörimistä, kun se yrittää selvittää, mitä tehdä. Energiat voivat olla melko kirjaimellisia toisinaan. Hengitä syvään. Vuosia sitten olisin luullut, että Henki tai jokin yritti kehottaa minua olemaan kirjoittamatta tätä artikkelia. Nyt tiedän, että kyse on vain energian sopeutumisjaksosta. Tietokoneen on sopeuduttava energioihini. Painan tallenna-nappulaa uudestaan ja kaikki on taas normaalisti. Nyt on pakko naureskella. Mitä helvettiä normaali ylipäätään on?

Saat omia kokemuksiasi uudesta tietoisuudesta. Niitä tulee mestariaistisi avaamisesta. Tiedät sitä tapahtuvan, koska siinä on jokapäiväisen ihmiselämän ylittävää selkeyttä ja puhtautta. Se ei työnnä pois 3D-todellisuutta, vaan on sen kanssa rinnakkain. Toisin kuin kosmiset kokemukset aiemmin, se ei häviä yhtäkkiä ja jätä sinua tyhjiöön. Se integroituu hitaasti jokaiseen kehosi soluun ja jokaiseen mielesi ajatukseen. Jälkeenpäin et tunne erillisyyttä ja kaipausta, vaan elämän ja laajentumisen lisääntyvän. Se ei tunnu unelta – se saa vanhan todellisuutesi tuntumaan unelta. Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin hyväksyä tuo kokemus ja kulkea eteenpäin elämässäsi. Sitä olet odottanut ja se on täällä.

-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen. Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.