KULISSIEN TAKANA – PROGNOSTIN 2018 KANAVOIMINEN

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)

Helmikuun 2018 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tämän kuukauden kolumnini koskee sitä, millaista oli kanavoida ProGnost 2018, mutta siinä on kyse paljon muustakin. Siinä on kyse kulmasta kääntymisestä, eroamiskohdista, selkeydestä ja oivalluksista. Tämä ei ole selostus ProGnostista 2018 – tuoteselostustiimi on tehnyt mahtavaa työtä jakaessaan henkilökohtaisia kokemuksiaan. Sen sijaan haluaisin jakaa, millaista oli olla kanavoija ja mitä tunsin jälkimainingeissa.

Adamus alkoi puhua minulle ProGnostista 2018 viime vuoden marraskuussa, kun olimme Lindan kanssa Australiassa. Meillä oli pitkä 16.5 tunnin lento Los Angelesista Oziin, joten se oli Adamukselle hyvää aikaa saada minut kuuntelemaan. Hän kertoi minulle jatkavansa puhetta teknologiasta ja tekoälystä, mutta tuovansa mukaan puuttuvan elementin: miten tämä soveltuu suoraan shaumbroihin ja miksi hän työntää kovaa tällä hetkellä. Hän sanoi, että shambrat olivat "ei paluuta" -kohdassa – ei takaisinpaluuta, ei enää prosessointia, ei enää päättämättömyyttä. En ollut yllättynyt, että hän halusi jatkaa teknologiasta puhumista, mutta hän tuntui hyvin järkähtämättömältä "ei enää" -toteamuksissaan. (Kuukautta myöhemmin filmasimme Mestarin elämää 6 – Ei enää! Adamus oli itse asiassa suunnitellut puhua toisesta aiheesta, mutta tunsi, että oli tärkeää keskeyttää Mestarin elämää -sarja Ei enää! -jaksolla.)

Seuraavat kaksi kuukautta Adamus pistäytyi puhumaan ProGnostista keskellä yötä, ajaessani kaupunkiin, ollessani suihkussa tai lukiessani. En osaa sanoa, miten monta kertaa herätin Lindan keskellä yötä, koska kirjoitin muistiinpanoja iPadilla yöllisten tapaamisten jälkeen Adamuksen kanssa. Useita kertoja hän vei minut astraalimatkoille näyttääkseen, mitä tulevaisuus tuo planeetalle. Yhtenä yönä hän vei minut kohtaan, jossa aika-avaruus pirstoutui. En pystynyt ilmaisemaan näitä matkoja sanoina iPadilleni, joten muistiinpanoni olivat melko hämäriä töherryksiä kuten "esteet rikkoutuvat … aika-avaruus hajoaa" ja "todellisuuden reunalla tänä yönä".

Yhtenä yönä Adamus vei minut matkalle näyttääkseen, millaisia seuraavat 3–5 vuotta ovat shaumbroille ja Crimson Circle -järjestölle. Tuo kokemus ei ollut kuin Tulevien joulujen henki näyttämässä Scroogelle tulevaisuutta Dickensin Saiturin joulussa. Se oli hyvin kirjaimellista, Scrooge katsomassa todellisia näkymiä. Matkallani Adamuksen kanssa minulla oli aistimuksia ja tuntemuksia sekä vaihtelevassa määrin valoja, värejä ja laajentumista. Matkalla tiesin, miten tämä tulkitaan arkisiksi ihmistermeiksi sellaisilla sanoilla, kuin selkeys, fokus, vauhti ja oivaltaminen. Ja … LOPULTAKIN! Oli hyvin selvää, että monet, monet shaumbrat sallivat oivaltamisensa tänä aikana ja alkavat elää integroituina mestareina maan päällä. Oli myös hyvin selvää, ettei pidä horjua tai harhautua työssämme järjestönä tai yksilöinä. Ruumiillistunut valaistuminen on tässä – sitä ei melkein voi pysäyttää, vaikka ihminen haluaisi.

ProGnostia edeltävänä päivänä eristäydyin työpöytäni taakse tarkastelemaan 18 muistiinpanosivuani. Mutta pystyin tuskin lukemaan noita sanoja! Aivoni olivat turrat eivätkä silmäni pystyneet fokusoitumaan. Lopulta sorruin tekemään muutaman kalvon laajojen muistiinpanojeni perusteella. Minun olisi pitänyt mennä vain pitkälle ajelulle, mutta ihmisitseni tunsi pakkoa "ajatella" tulevaa tapahtumaa. Linda oli ystävällinen, tarjoutui tekemään lounaan ja tuomaan kahvia, mutta hän tiesi pitää etäisyyttä tuona päivänä. Uppouduin täysin energioihin, mutta ihmisitseni oli kuin äreä karhu.

Menimme nukkumaan varhain ProGnostia edeltävänä yönä. Yllättävää kyllä, nukahdin välittömästi. Mutta sitten keskellä yötä tuli oudoimpia ja eriskummallisimpia unia, joita minulla on ollut pitkään aikaan. Unielokuvani tuntui menevän edestakaisin ajassa, yhtenä hetkenä paikkaan, joka tuntui muinaiselta Atlantiksen ajalta, sitten kummalliseen tulevaisuuteen, sitten raamatun aikoihin ja sitten nykyhetkeen. Se loppui leijumiseeni avaruudessa, hikoillen ja hengittäen raskaasti. Heräsin nytkähtäen enkä tiennyt, mikä oli todellisempaa, tuo uni vai valvetilani. Makasin hereillä noin tunnin ennen vaipumistani takaisin uneen.

Kun heräsin ProGnostin päivänä, minusta tuntui melko uskomattomalta. Jotain oli puhdistettu yöllä. Minulla oli kummallinen tunne, että jokin este oli hajonnut ja raskas taakka noussut. Oivaltaisin myöhemmin, että tämä johtui siitä, että pystyin ohittamaan tuon rajoittuneisuuden kalvavan otteen ja antamaan itselleni laajemman totuustason. Vanha ja väsynyt varjo lähti tuona yönä – ei siksi, että heitin sen ulos, vaan koska sille ei ollut yksinkertaisesti enää tilaa. Ei enää epäilemistä. Ei enää pidättelemistä. Tuon hölynpölyn oli loputtava. Oli aika seurata avoimesti tietämistäni.

Linda ja minä pääsimme studiolle noin klo 8.00 aamulla. Joe ja Sandra olivat olleet siellä jo yli tunnin laittamassa kaikkea valmiiksi päivää varten. Mestarien klubilla oli vastajauhetun kahvin voimakas tuoksu. Muutamassa hetkessä Sandra ojensi minulle höyryävän laten, jolla huuhdoin alas juustoviinerin ja vaniljajugurtin. Elämä on hyvää! Melko pian saapuivat tuotantotiimin muut jäsenet: Peter, Jean, Vili, Marc, Gaelon, Michelle, Bonnie, Kerri ja JoAnne. Muistan, miten hengailimme kaikki Mestarien klubilla muutaman kallisarvoisen hetken tuona aamuna ja tiesimme, että jotain suurta oli kohta tapahtumassa – kuitenkin heitimme herjaa ja nautimme rauhasta, ennen intensiivistä ProGnostia.

Vähän ajan kuluttua kuulin vihreässä huoneessa kellon soivan ja kutsuvan kaikki studioon. Katsoin lähtölaskentakelloa. Viisi minuuttia lähetyksen alkuun. Linda oli jo näyttämöllä. Normaalisti tekisin viime tarkistuksen peilistä, että hiukseni olisivat kunnossa enkä ollut läikyttänyt kahvia paidalleni, mutta sen sijaan seisoinkin täydessä hiljaisuudessa. Olin tuntenut Adamuksen paikalla edellisyöstä saakka, mutta nyt olin vain minä. Panin merkille, miten tyyneltä minusta tuntui, kaikki tuntui olevan täysin "oikein" eikä minulla ollut aavistustakaan miksi. Sitten kello soi uudestaan … kaksi minuuttia lähetykseen. Muutama hengenveto syvään ja menin näyttämölle. Showtime!

Adamus oli jo sisälläni ja olimme syvällisesti yhdistyneet monilla tasoilla, kun Linda aloitti hengittelyn. En tarvinnut musiikkia valmistelemaan itseäni, joten sen soidessa Adamus puhui minulle yleisöstä, joka katseli internetin kautta. Hän näytti minulle kuvan shaumbrojen valoverkostosta 60 maassa ympäri maailmaa. Minua pyörrytti, kuin menettäisin tajuntani, mutta hyvällä tavalla. En muista koskaan energioiden tuntuneen niin rikkailta ja todellisilta, paitsi Tobiaksen viimeisessä kanavoinnissa 2009.

Seuraavaksi tiesin, että seisoin jo jaoillani. Adamus puhui yleisölle, täynnä energiaa ja yhdistyen tavoilla, jotka ylittivät paljon hänen sanansa. Tunsin painetta rinnassa ja silmissä, kun hän yhdistyi jokaiseen katsojaan nykyhetkessä ja tulevaisuudessa. Tunsin myös, kun leijuin noin metrin tai pari kehoni takana ja katselin kalvojen kiitävän ohi ja kuulin Adamuksen antavan luentoaan teknologiasta. Noin ensimmäisen session puolivälissä tunsin energian muuttuvan. Huone tuli hyvin, hyvin raskaaksi ja sakeaksi, kuin paksu sumu olisi hiipinyt huoneeseen. Ihmiset yleisössä näyttivät epäselviltä. Minulle tuli hyvin lämmin ja minun oli vaikea hengittää. Näin monien kanavointivuosien jälkeen olen oppinut olemaan painkoimatta, mutta tuo tunne ei ollut mukava. Sitten Adamus ilmoitti, että oli tauon aika – eikä hetkeäkään liian nopeasti.

Nämä eivät ole suosikkiaikojani, kun kaikki on edelleen ilmassa, ratkaisematta ja on epätietoisuutta. Lyhyen tupakoinnin jälkeen menin takaisin vihreään huoneeseen katsomaan Lindaa. Hän antoi minulle tuon katseen: "mitä helvettiä siellä tapahtuu??" Kohautin olkapäitäni ja ehdotin häntä puhumaan siitä Adamuksen kanssa, ei minun. Taisin sanoa: "Älä ammu viestintuojaa." Hän hymyili ja sanoi: "Näyttää siltä, että Adamus vasta lämmittelee, vai mitä?"

Nyt olimme toisessa sessiossa. Adamus oli vilkkaampi kuin koskaan, vaikka minusta alkoi tuntua vähän uupuneelta. En muista paljon siitä, mitä hän sanoi tuossa sessiossa, mutta muistan selvästi tunteet. "Jokin muuttuu", kuulin äänen sisältäni. "Ei ole paluuta takaisin. Emme voi laittaa päätämme pensaaseen. Tätä varten shaumbrat ovat täällä." Huone lämpeni taas, ja ilma oli uskomattoman sakeaa. Adamus varmaan tunsi tämän, koska hän pyysi avaamaan oven. Tuulahdus kylmää ulkoilmaa tuli sisään. Se viilensi tilanteen, mutta ilma pysyi hyvin raskaana ja sakeana. Muutaman minuutin kuluttua henkilökunta sulki oven, koska ihmiset muuttuivat siniseksi kylmästä.

Adamus antoi meille lautasella kuvan tulevaisuudesta. Teknologia – ihmiskunnan suurin luomus tähän mennessä – on mahdollisesti myös tappavin. Olemme mielen viimeisessä aikakaudessa, vaikka aivomme laajennetaan koneilla tehokkaammiksi, kuin nerokkaimmat biologiset aivot. Yksi Adamuksen repliikki erottui: "Ihmiskunta on ohi sen päättämisestä, hyväksyykö se teknologian. Kyse on siitä, pystyykö se olemaan symbioosissa sen kanssa." Totuus oli selkeä. Ihmiskuntakaan ei voi muuttaa teknologian vauhtia. Mitä aiomme tehdä sen kanssa? Koko toisen session ajan tunsin Adamuksen selkeyden ja innostuksen. Hänen kirjansa, Koneiden aika, oli toteutumassa yli 200 vuotta myöhemmin.

Lounastauon jälkeen yleisö ja henkilökunta oli hiljaista ja pohdiskelevaa. Kahden pitkän ja rankan session jälkeen mietimme kaikki: "Mitä seuraavaksi?" Adamus oli yhtä selkeä kuin aina: jossain kohtaa seuraavien kolmen, neljän vuosikymmenen aikana aika-avaruus pirstoutuu sen tuloksena, mitä toiset kutsuvat "singulaarisuudeksi". Tämä luo monia todellisuustasoja tai uusia Maita. Mutta vielä tärkeämpi oli kutsu tietoisuuteen shaumbroille. Adamus selitti, että tästä syystä tulimme maan päälle tänä aikana. Tulimme tänne toteuttaaksemme Atlantiksen unelman ruumiillistuneesta tietoisuudesta. Samalla kun massatietoisuus tavoittelee teknologiaa seuraavana evoluutioaskeleena, meidän saagamme on tietoisuuden salliminen tai taivaan ja Maan tuominen yhteen. Emme ole täällä taistelemassa teknologiaa vastaan, vaan antamassa puuttuvat elementit – tietoisuus, henki ja jumaluus. Adamus päätti päivän yhdellä kaikkien aikojen kauneimmista merabheista. En ole koskaan ennen kokenut sellaisia energiamuutoksia kaikkien kanavointivuosieni aikana. Jotain sellaista tapahtui huoneessa ja netissä, mitä ei voi määritellä. Tunteet olivat vapautumista, selkeyttä, tietämistä, intohimoa ja valtavaa helpotusta. Tunsin, että tämä oli kauan odotettu käännekohta shaumbroille.

ProGnostia edeltävällä matkallani Adamus oli näyttänyt shaumbrojen seuraavat 3–5 vuotta. Minun oli vaikea määritellä sitä ennen ProGnostia, mutta nyt siinä on tolkkua. Se on oivaltamisen aikaa monilla shaumbroilla, ja Crimson Circle -järjestöllä aikaa pysyä fokusoituneena niiden shaumbrojen palvelemiseen, jotka ovat valmiita "singulaarisuuteensa". (Tekniikan maailmassa singulaarisuus määritellään kohtana, jossa ei voi enää nähdä tulevaisuuteen tai ennustaa sitä, koska kaikki muuttuu totaalisesti.) Seuraavat 3–5 vuotta ovat hämmästyttävän selkeyden aikaa, jos sallimme sen. Ei ole tilaa prosessoinnille, makyolle tai ihmisitsen pelkäämiselle. Nämä ovat valtavia häiriötekijöitä, jotka eivät perimmiltään estä meiltä oivaltamista, mutta tekevät matkasta myrskyisää.

ProGnostin jälkeiset muutokset ovat olleet valtavia. Minun on tarvinnut harjoittaa paljon sallimista ja pääsemistä pois mielestä. Hassu asia on, että salliminen tuo uuden selkeystason, mutta ei sellaista, joka tulee mielestä. Se on tietämisen tasolla – vanha rakas ystäväni jota en ole voinut tuntea varjoni vuoksi. ProGnostin jälkeen varjo on häviämässä pois – ei siksi, että pakotan sen ulos, vaan koska sille ei ole vain enää tilaa. Se lähtee omin avuin.

Kuulen Adamuksen kutsuvan. Mitä, Adamus? Sanotko, että minun on aika alkaa kirjoittaa päivitettyä versiota kirjastasi Koneiden aika? Tehdään se. Minulla on täysin uutta ymmärrystä ProGnostin 2018 jälkeen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.