MENNEISYYDEN SADON KORJAAMINEN NYKYISYYTTÄ VARTEN

Kirjoittanut Jennifer Hoffman (enlighteninglife.com)

23.9.2019

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tänään on päiväntasaus, päivä jolloin meillä on sama määrä valoa ja pimeyttä. Vuodenaika vaihtuu neljä kertaa, ja meillä on vuodessa neljä käännekohtaa, jolloin voimme muutaman hetken arvioida edistymistämme ja tehdä kurssikorjauksia. Syyspäiväntasaus on yksi näistä, ja tämän teemana on "seulominen", koska se on myös osa sadonkorjuuta. Se on sana, joka merkitsee jyvän syötävän keskiosan erottamista kovasta ulkokuoresta. Ja meille se on tänä aikana prosessi, jonka voimme käydä läpi, kun menneisyys kohtaa nykyisyyden, jotta voimme päättää, mitä aiomme pitää sadonkorjuustamme ja mistä täytyy päästää irti.

Saamme tilaisuuksia kohdata menneisyyden ja päättää, mikä on totuus meille ja mikä ei ole enää totta. Se mitä muistamme menneisyydestä, erityisesti lapsuudesta, tulkitaan usein eri suodattimella, kun meistä tulee vanhempi. Joskus tilanteet näyttävät pahemmilta, joskus paremmilta. Ja joskus menneisyys toistuu nykyisyydessä, jotta voimme nähdä sen suuremman myötätunnon, viisauden ja ymmärryksen kera. Se on tilaisuutemme nähdä havaintosuodattimemme taakse ja saada 360 asteen kuvan, jota ei ollut aiemmin käytettävissämme.

Tänä viikonloppuna matkustin Kansas Cityyn käymään äitini luona myöhästyneen syntymäpäiväjuhlan tiimoilta. Suunnittelimme mennä vuosittaisille Plaza-taidemessuille – yhdet suosikkimessuni – shoppailemaan vähän. Sää ei aikonut tehdä yhteistyötä – kovia sateita oli luvassa myöhemmin tuona päivänä – joten menimme varhain sateen välttämisen toivossa.

No, pääsimme noin puolet läpi festivaalista, kun alkoi sataa kevyesti, joten menimme lounaalle. Kun lähdimme ravintolasta, satoi jo kaatamalla. Kadut tulvivat vettä, ja suunnitelmamme käydä läpi festivaalien loppuosa ei toteutuisi. Päätimme lähteä kotiin.

Kuten olen kertonut teille aiemmin, äitini on kauhuissaan vedestä ja hukkumisesta, koska hän melkein hukkui lapsena. Niinpä vaikka minulle oli ok kahlata autolle jalat nilkkoja myöten vedessä, yrittäen välttää kastumasta läpimäräksi sateenvarjon alla tuossa vihmovassa tuulessa ja sateessa, äitini ei ollut yhtä rohkea. Sillä hetkellä kun menneisyydestä tuli nykyisyyttä, minun täytyi ottaa häntä käsivarresta ja ohjata hänet veden läpi, vakuuttaen joka askeleella, että kaikki on ok ja selviytyisimme autolle, joka oli vain korttelin päässä. Noissa sääolosuhteissa se tuntui kilometreiltä.

Pääsimme tosiaan turvallisesti autolle ja ajoimme kotiin. Myöhemmin ajattelin, miten tuolla hetkellä menneisyydestä oli tullut nykyisyyttä ja sen sijaan, että äiti olisi rauhoittanut minua, oli minun vuoroni huolehtia hänestä ja saada hänet turvaan.

Se oli myös minun tilaisuuteni ilmaista myötätuntoa ja ymmärrystä ja olla ärsyyntymättä hänen peloistaan, joita minulla ei ollut. Minä en pelkää vettä tai hukkumista – pieni sade ei pysäytä minua, ja minulle olisi ollut ok odottaa sateen loppumista tai käydä kaupoissa, kunnes sade loppuisi, jotta voisimme katsoa loppuu taidemessut. Mutta minun täytyi ajatella äitini historiaa ja melkein hukkumista, minkä tarinan ja hänen pelkonsa tiesin oikein hyvin. Hän pelkäsi, että suuri määrä vettä estäisi meitä pääsemästä kotiin – järkeenkäypä pelko ottaen huomioon, että tuo kaupunginosa on altis tulvimiselle – ja hän olisi avuton ja vaarassa. Menneisyydestä oli tullut nykyisyyttä yhdessä hetkessä, ja sain hyvin erilaisen perspektiivin äitiini ja minuun.

Seulomisprosessi on hyödyllinen työkalu sen päättämiseen, mikä on arvokasta kokemuksistamme ja mikä ei. Jos hoidat puutarhaa, kuten minä, tiedät, että joskus kasvit tuottavat vihanneksia, joita ei voi pitää. Ne eivät kypsy kunnolla, ötökät tai oravat pääsevät käsiksi niihin, ne ovat epämuodostuneita tai niissä on jotain muuta vikaa. Ne menevät kompostiin, josta tulee rikasta multaa seuraavan vuoden puutarhaan.

2019 on ollut seulomisvuosi, ja tähän mennessä meille on näytetty kaikki, joten saamme täyden kokemusbuffetin arvioitavaksi. Joskus meidän täytyy kokea menneisyys, jotta voimme saada uuden ja erilaisen perspektiivin siihen nykyisen tietoisuustasomme perusteella.

Mitä haluamme pitää mukanamme ja mikä ei ole enää hyödyllistä?

Mikä on harmoniassa uusien iloaikomustemme kanssa ja mikä ei?

Onko menneisyydessä mitään aspekteja, joista on tullut perusta nykyisyydelle, ja nyt kun olemme muodostaneet uudet rajat sitä iloa varten, jota haluamme elämäämme, ovatko ne epäharmoniassa aikomuksemme kanssa "tulla 360-asteiseksi" uutena olemistapanamme?

Onko menneisyytemme relevantti aikomuksillemme nykyisyydestä? Onko se merkityksellinen ja sopiiko se "ilokaavaamme" (saat siitä selvää ilmaisella " Kolme avainta iloon" -mestarikurssillani).

Millainen sinun seulomisprosessisi on tällä sadonkorjuukaudella? Mitä sellaista sinulle paljastetaan, mikä on irtipäästämis- tai toistamisvalinta, mikä on siunaus ja mikä taakka? Kun ymmärryksemme kasvaa, katsomme näitä asioita hyvin eri tavalla ja suodattimemme laajentuvat sisältämään myötätuntoa siellä, missä ennen tunsimme vihaa, iloa siellä missä ennen näimme vain tuskaa, ja rauhaa siellä missä ennen näimme kaaosta, jota emme voineet kontrolloida.

Tässä päiväntasauksessa on kyse sadonkorjuusta, mutta siinä on kyse myös seulomisesta – sadonkorjuuprosessin toisesta osasta. Se merkitsee, ettei meidän tarvitse tehdä tilaa kaikelle, mitä olemme keränneet kevään ja kesän kasvukauden tuloksena. Meillä on vaihtoehtoja, ja on aika valita. Mikä on harmoniassa uuden aikomuksemme kanssa yhdenmukaisesta ja harmonisesta energiavirrasta ja mikä ei? Mikä on taakka ja mikä siunaus? Mikä tuo lisää matkaamme ja mikä on energiavuoto ja -rasite?

Lopuksi, mikä toteuttaa ja laajentaa uutta aikomustamme saada 360-asteen ilon, rauhan, yltäkylläisyyden ja hyvinvoinnin elämä ja mikä ei? Mahdollisuussiemenet ovat kasvaneet ja tuottaneet runsauttaan. Nyt on aika korjata tulokset ja katsoa, mikä sopii aikomukseemme ja mikä ei. Tuleminen 360-energiamestariksi on tavoitteemme, ja aikomuksemme kanssa harmonisoituminen, ilomme juhliminen, ilossa oleminen ja elämästämme nauttiminen – sen joka puolesta – on matka, jolla olemme nyt. Kaikki esittää roolia tässä prosessissa, ja olemme sen kontrollissa, minkä sallitaan osallistua ja mikä menee kompostiin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.