ELÄMINEN ILMAN VASTARINTAA

Kirjoittanut Chris Grover (www.crimsoncircle.com)
Huhtikuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Vastarinta on elämän läpi kulkeva teema. Se luo mahtavia ja mukaansatempaavia tarinoita, ja se luo tylsiä ja toistuvia tarinoita. Se on säie, joka kulkee elämän kudelmassa, lopulta johtaen siihen, miten voitamme jonkin vastustavan ongelman tai esteen matkalla tietoisuuteen. Se on ihmistarinoiden tärkeä tekijä, ja ilman sitä tarinat olisivat merkityksettömiä ja pitkästyttäviä. Arkkityyppinen "sankarimatka" ei olisi mitään ilman vastarintaa. Loppujen lopuksi vastarinnasta tulee kuitenkin este, joka voi olla vaikea ylittää.

Pidän karuselli-analogiasta. Olet karusellissa, ja jonkin aikaa tuntuu nautinnolta mennä jatkuvasti ympäri ja tuntea tuo liike, tuulen tulevan hiuksiisi ja kasvoillesi. Sitten kun vauhti kiihtyy, alkaa tuntea gravitaation imuvoiman – on juuttunut paikalleen ja kuitenkin edelleen liikkuu. Jonkin ajan kuluttua tulee kuitenkin tylsäksi ja pitkästyttäväksi mennä aina vain uudestaan ympäri, ja silloin oivaltaa olevansa jumissa siinä. Ei voi vain hypätä pois liikkuvasta karusellista. Olet sen otteessa, ja olet tavallaan vankina sen turhalla matkalla. Gravitaation todellinen vastustus pitää sinut paikoillaan, ja vastustat myös halua lähteä pois. Mitä pitäisi tehdä?

Se vie minut takaisin ensimmäiselle Tai Chi -kurssilleni 20-vuotiaana 1982. Astuin koulun saliin oppiakseni tätä, mitä kutsuttiin Tai Chiksi, ja havaitsin olevani ainoa mies huoneessa, joka oli täynnä vanhempia naisia. Tuolla hetkellä vastarintani kantoi kortensa kekoon, vaikka olin jo päästänyt tarpeeksi irti tehdäkseni sellaista, mitä pidettiin outona Australiassa tuolloin 1982.

Kun opin joitain ensimmäisiä asentoja, opettaja tuli tarkistamaan hartiamme. Omani olivat usein liian "tiukat", niissä oli liikaa vastustusta. Opettaja vei kätensä niiden yli ja sanoi minulle: "Anna hartioidesi pehmentyä. Älä vastusta niillä." Se jäi varhaismuistoksi vastustuksesta, pehmentymisestä ja sallimisesta.

Ymmärsin vähitellen, mitä opettaja yritti kertoa, kun hän opetti meitä pehmentymään, rentoutumaan ja päästämään virtauksen kehoon, ja tosiasiassa omaan elämäämme. Aloin nähdä, että kovuuden ja pehmeyden, vastarinnan ja avautumisen välillä on tasapaino.

Tuona aikana olin kiinnostunut myös muista kamppailulajeista, jotka ovat kovasti tuolla vastustuspuolella. Niissä on kyse nopeammasta voimasta, dynaamisemmasta voimasta ja oppimisesta käyttämään voimaa vastustajaa kohtaan. Nautin siitä voimantunteesta, jonka sain Tae Kwon Don oppimisesta, ja se oli mahtava tapa kehittää lihasvastustusta.

Olin aloittanut kamppailulajien opiskelun 16-vuotiaana, ja kun siirryin ylöspäin erivärisissä vöissä – valkoinen, keltainen, vihreä, sininen, ruskea ja lopulta musta vyö – havaitsin tarvitsevani enemmän kuin pelkkää vastustusta ollakseni kilpailukykyinen sparraamisessa. Itse asiassa opittuaan paljon vastustuksesta, täytyy myöhemmin oppia paljon tuntemisesta ja intuitiosta, koska vastustus ja voima yksin eivät riitä vastustajan kanssa, joka on tasavertainen tai parempi sparraamisessa. Täytyy olla virtausta, olla ajattelematta ja olla tietty tietäminen, mitä tarvitsee tehdä eri sparraustilanteissa. Täytyy itse asiassa alkaa tuntea sitä ja reagoida enemmän intuitiolla, koska vastustus ja voima yksin eivät enää riitä.

Ja saman voisi sanoa elämästä. Yritämme ensin monia asioita vastustamalla. Seuraamme sitä, mitä yhteiskunta haluaisi meidän tekevän, mitä perhe haluaisi meidän tekevän, ja pian olemme hyvin rajoittuneessa ja vastustavassa elämässä. On lohtua ja luotettavuutta sen tietämisestä, että asiat ovat tietyllä tavalla, tietyssä kaavassa – kummallista ja mukavaa vastarintaa. Vastustuksesta tulee normaalia, jopa odotettua ja palvottua. Minusta tämä on joillain tavoin koko ihmistarina: hyväksyä vastustus, elää vastustaen, havaita vastustuksen alkavan horjua, oivaltaa, että vastustaminen ei ole ainoa tapa ja voi olla tasapaino hyväksynnän kanssa, ja lopulta päästää irti vastustuksesta, kun on riittävästi viisautta, kypsyyttä ja vastuuta itseään kohtaan.

Saatuani mustan vyön havaitsin, että olin luonut jo tarpeeksi vastustusta voimankäytöstä ja olemisesta aggressiivisessa vastarinnassa. Nyt halusin enemmän tasapainoa, mitä löysin meditaation ja joogan avulla. Olin jo oppinut kamppailulajien myötä vähän meditoimaan, mikä auttoi intuitiossa sparraamisen aikana ja myös muistamaan monet liikekuviot, eli katat, sekä monia muita tekniikkoja. Mutta nyt tunsin muutoksen, ja vastarintani väheni.

Kävin joogatunneilla vapautuakseni vastustuksesta, jota oli kehossani, ja myöhemmin huomasin opettavani meditointia rentoutumismuotona. Usein ihmisten tullessa meditointi- tai joogatunnille, kyse ei ole sinällään oppimisesta meditoimaan tai joogaamaan, vaan rentoutumaan. Ihmiset ovat tavallisesti kaukana kyvystä meditoida – heidän täytyy ensin oppia vain rentoutumaan. Edes se ei ole helppoa, sillä monet ihmiset ovat kantaneet vastarinnan energiamalleja elämien ajalta ja niistä kiinnipitämisestä on tullut normaalia. Heidän elämänsä on niin täynnä vastustusta – työtä, suhteita, toiveita ja unelmia ja myös itseään kohtaan – että he tarvitsevat jotain, mikä antaa heille vapaudentunteen kaikesta tuosta vastarinnasta, edes noin tunniksi.

Siis "kompastuin" opettamaan joogaa, tulin virallisesti päteväksi ja tarjosin lempeästi virtaavaa versiota nimeltään Dru-jooga. Se oli hyvin erilaista kuin muut joogatyypit, joista jotkut voivat olla hyvin voimakkaita, tehokkaita ja vastustaa luonnollista energiavirtaa kehossa. Erona on se, ovatko kehon nivelet pehmeitä ja avoimia vai lukossa. Dru-joogassa käytetään paljon aikaa siihen, että ihmisiä opetetaan saamaan luonnollista virtausta venytellessä tai jotain liikettä tehdessä, ja pysyen näin jooga-asennossa pehmeämmin ja vähemmän vastustaen. Ja tietysti kaikki nauttivat session lopusta, rentoutuessaan lattialla, kun käytin sanoja rentoutumiseen, vapautumiseen, pehmentymiseen ja hellittämiseen. Kutsuin tätä "ohjatuksi rentoutumisajaksi".

He ottivat tuon pienen vapautumishetken vastarinnasta ja palasivat sitten takaisin vastustavaan elämäänsä. Kenties he veivät vähän siitä elämäänsä, mutta usein eivät, koska muutos voi olla vaikeaa, kuten tiedämme, ja vastustuksesta on erittäin vaikea luopua. Jotkut ihmiset löytävät suurta lohtua vastustavasta elämästä, ja teeskentelevät jopa, ettei ole mitään tietä ulos. Joitain esimerkkejä, joita olen henkilökohtaisesti nähnyt:

* Vastustusta päästä pois suhteesta, joka perustuu karmaan ja on tunnepuolella tai fyysisesti väkivaltainen.

* Vastustusta luopua sellaisesta työstä, joka ei enää sovi tunnepuoleen, ilmaisevaan tai luovaan itseen.

* Vastustusta muuttaa eri paikkaan, kauas perheenjäsenistä.

* Vastustusta kokeilla uusia ruokia, mennä uusiin paikkoihin ja tutkia uusia ideoita tai taitoja.

* Vastustusta päästää irti pitkäaikaisista uskomuksista, jotka eivät enää toimi itsellä.

Tämä tapahtuu fyysisesti sekä vastarintana luoda terve keho, terve mieli ja terveet tunteet. Olen tutkinut terveyttä opiskelemalla naturopatiaa ja ayurvedaa ja harkinnut myös ryhtyä terapeutiksi auttamaan muita. Käsitän kuitenkin, että nojaaminen ulkopuoliseen parannusmenetelmään on kehon ja sen tietoisuuden luontaisen parantumiskyvyn kieltämistä. Ihmisiä voi auttaa tiettyyn pisteeseen, erityisesti jos he uskovat tuon avun toimivuuteen, mutta loppujen lopuksi, ollakseen terve itse tarvitsee parantaa itsensä. Levottomuus tai sairaus tulee vastarinnasta jotain energiaa kohtaan, jota pidetään kehossa, ja se voidaan perimmiltään jäljittää syyllisyyteen, häpeään ja katumiseen kehossa tai kehotietoisuudessa.

Tämä vastarintasäie on kulkenut koko ihmistarinan läpi siitä lähtien, kun päätimme tutkia, millaista olisi inkarnoitua aineeseen. Emme olleet oikein tietoisia siitä vaikutuksesta, joka puristumisella kehoon olisi psyykellemme, puhumattakaan kaikista niistä lisävastarintamuodoista, joita tuli Atlantiksen mielenkontrolloinnista ja kaikista jatkuvista karusellikokemuksista, joissa olemme jumittaneet.

Nyt niille jotka ovat valmiita, tulee aika saada tarpeeksi henkistä kypsyyttä ja tietoisuutta, antaakseen vastarinnan mennä ja salliakseen uuden virtauksen tulla. Sillä ei ole merkitystä, kutsuuko sitä intuitioksi, syvemmiksi tunteiksi, aistillisuudeksi vai tietämiseksi. Minä kutsuun sitä "minä olen" -mestari-itsen läpivuotamiseksi tietoiseen ihmiseen, virraksi tulevaisuudesta nyt-hetkeen, tietämiseksi ja uudeksi tajunnaksi. Tämä ympyrä on sulkeutumassa, palaten takaisin alkuun tai tulevaisuuteen. Se on kohta, jossa tulee elävän energian luojasi, ollen vastustamatta enää elämän virtaa ja inspiraatiota ja kyeten lopultakin kohtaamaan koko ruumiillistuneen oivaltamisena.

******

Chrisillä on musta vyö Tae Kwon Dossa, ja hän on virallisesti pätevä meditoinnin ja Dru-joogan opettaja. Hän on kirjoittaja ja intuitiivi, joka on yhteydessä useisiin ylösnousseisiin mestareihin, mm. Kwan Yin, Kuthumi, Adamus ja Lao-tsu. Hän tuli mukaan Crimson Circleen 2017 ja on nettiyhteisön aktiivinen jäsen. Häneen voi ottaa yhteyttä Facebookissa tai sähköpostilla.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.