MITÄ NYT?

Kirjoittanut Marieta Fichtner (www.crimsoncircle.com)
Elokuun 2020 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Shoud 6.6.2020 oli minulle henkilökohtaisesti vaikuttavin ja leuan loksauttavin kanavointi tähän mennessä. Siinä meni perille se vakavaksi vetävä oivallus, että jos pysyn puutemoodissa (joka on nykytilanteeni), aikani on tullut! "Olkaa kilttejä ja lähtekää" ja "ette voi enää kutsua itseänne shaumbraksi" oli käännekohta minulle. Unohda lehmän kaataminen! Minun kaupungissani on uudenlaista kaatamista: kallistu hyvin ansaittua yltäkylläistä elämää kohti tai anna tippiä vaunujen kuljettajalle, joka kaappaa minut kyytiin ja vie kotiin. (Suom. huom. sama sana merkitsee mm. "kaataa, kallistua, antaa tippiä") Salli tai lähde vierailulle rakkaan Sartin luo.

Olen osallistunut Crimson Circlen energiaan alun toisesta kanavoinnista saakka. Etelä-Afrikassa asuminen merkitsi, että tulostin tekstin luettavaksi joka kuukausi, kun wi-fi ja nettilähetykset eivät olleet vielä todellisuutta. Muistan olleeni hyvin vihainen siitä, että olin inkarnoitunut niin kauas paikasta, jossa kanavoinnit tapahtuivat! Voin vain uneksia, miten uskomatonta täytyi olla kokea tuo energia live-kanavoinnissa, ja vilpitön kaipaus osallistua live-tapahtumaan voimistui joka kuukausi. Sitten, ikään kuin tyhjästä, minulle ilmestyi tilaisuus: ilmainen lento USA:han. Tartuin siihen tietysti – molemmin käsin!

Michelle MacHalen ja Geoffin ystävällisellä avustuksella matkan yksityiskohdat hoituvat nopeasti. Matkan loppuosaksi Geoff varasi minulle huoneen Table Mountain -majatalosta (= pöytävuori) Goldenissa. Hän valitsi tämän majatalon autuaan tietämättömänä, että sillä oli sama nimi kuin kuuluisalla vuorella täällä Kapkaupungissa – vuori jota katselen joka päivä, on nimeltään Pöytävuori. Ja hotelliin saavuttuani huomasin, että hygieniatarvikkeet oli pullotettu läheisessä Mariettan kaupungissa – minun nimeni!

Epäilin, että tämä matka oli järjestetty sellaisella avustuksella, joka ylitti oman tietoisen luomiseni, kun synkronismi oli aivan liian selvää. Epäilykseni vahvisti Tobias henkilökohtaisessa kanavoinnissani ja Geoff matkan aikana. (Muista, että tämä tapahtui hyvin kauan sitten!) Tobias aloitti keskustelun kanssani sanomalla: "Kiitos, että otit vastaan lahjan, jonka annoimme sinulle", ja jatkoi: "Sinut tunnetaan hyvin Crimson Councilissa ja olit minun kaukainen sukulaiseni viime elämässäni täällä maan päällä."

Olen shaumbra. Olen aina ollut osa tätä energiaa ja tulen aina olemaan. Tämä syvä tietäminen on yksi asia, joka on kantanut minua kuluneet 20 vuotta, ja juuri sen vuoksi Adamuksen sanat kesäkuussa ravistelivat minua ytimeen saakka. En voi lähteä! Se ei ole vaihtoehto! Miten se olisi edes mahdollista?! Iski paniikki, ja tuli vatsaa vääntävä "mitä nyt?!" -tunne.

Tiedän, että minulla on yltäkylläisyyden puutetta elämässäni, ja se on turhauttavin osa olemassaoloani. Jos kysyisit minulta, miksi valitsen puutteen, en osaisi sanoa, koska en valitse sitä tietoisesti. Kuitenkin alitajuisella tasolla minussa on jotain, mitä puute edelleen palvelee – vaikka ponnistelisin kuinka päästäkseni siitä irti. Puute on elämässäni jääräpäisin elementti, jolla ei vaikuta olevan mitään suunnitelmia lähteä minnekään! Ja nyt aika on loppunut …

Kesäkuun shoudia seuraavista viikoista tuli kaiken ajan ja huomion vievä tehtävä, että saisin näkemystä siitä, miksi en ollut sallinut energian palvella minua yltäkylläisyydellä. Ansaitsen elää yltäkylläistä elämää. Olen täällä syystä ja tein valinnan jäädä oivaltaneena mestarina. Mikä estää yltäkylläisyysvirran? Mikä pidättelee minua? Ainoa selkeyteni on hellittämätön tarve päästää irti tästä tuntemattomasta tarratuvasta elementistä, joka sallii puutteen jatkua. Minun täytyi tarkastella itseäni ja elämääni julman rehellisesti, tuomitsematta, ja sen täytyi tapahtua NYT.

Kun katsoin syvälle itseeni, löysin joitain asioita itsestäni, jotka haluaisin jakaa siinä toivossa, että on shaumbroja, jotka eivät ainoastaan resonoi sen kanssa, mitä löysin, vaan kenties myös hyötyvät siitä.

Olen yksinhuoltaja, ja olen kasvattanut poikani yksin modernissa yhteiskunnassamme. Niin palkitsevaa kuin tämä onkin ollut kuluneet 24 vuotta, se on ollut myös haastavin vastuu, jonka voi kuvitella. En sano tätä tekosyynä, vaan sanoakseni järkähtämättä niin, kuin se on. Oivalsin, että tämä valtava tehtävä vaati minua esittämään useita rooleja, koska tein sen yksin. Muodostui kaavoja ja tapoja, joista tuli selviytymismekanismeja – ja jotka palvelivat minua. Nämä samat kaavat ja tavat muuttuivat valitettavasti ansaksi nykytodellisuudessani. Niiden vaikutus on edelleen läsnä, vaikkei niitä enää tarvita, ja ne ovat soturi ja antaja.

Soturi tietää vain yhden asian: miten taistellaan. Se kuuluu asiaan silloin, kun on yksinhuoltaja ilman apua. Taistelet tehdäksesi asioista mahdollisia. Taistelet antaaksesi lapsellesi parasta, mitä voit. Tänä päivänä kun jotain ratkaisua tarvitaan, puen automaattisesti haarniskan, otan käteeni miekan ja äänekkään taisteluhuudon kera juoksen täyttä vauhtia taistelukenttää kohti. Taistelen edelleen – ja siinä prosessissa työnnän pois ratkaisun, jota etsin, sen sijaan että seison vain paikallani ja sallin sen löytää tiensä luokseni.

Antajallakin on vain yksi tavoite: antaa. Äitinä annan ehdottomasti. Olet hoivaaja luonnostaan ja antaminen on 24/7. Sinulla ei yksinkertaisesti ole sitä ylellisyyttä, että saat hengähdystauon antamisesta. Niin upeita kuin antajan motiivit saattavat olla, suurin sen tuoma este on, että unohtaa, miten vastaanotetaan. Minusta on tullut niin ehdollistunut antamaan, että vastaanottamisesta on tullut vieras ajatus minulle – ja itse asiassa se voi saada oloni tuntumaan epämukavalta, kuin en ansaitsisi sitä.

Jälkeenpäin ajatellen sekä soturista että antajasta sisälläni on nyt tullut kaksi suurinta häiriötekijää ja estettä, jotka estävät energiaa palvelemasta minua. Ne ovat palvelleet minua hyvin uskollisesti ainoalla tietämällään tavalla, toteuttaen niille antamani tarkoituksen, mutta nyt minun täytyi muuttaa tämä niin, että ne kumpikin voi palvella minua uudella tavalla.

Horjumattoman päättäväisenä otin pois soturihaarniskani ja laskin alas hänen miekkansa. Hyvin hämmentyneen ilmeen näkyessä hänen kauniisti "sotamaalatuilta" kasvoiltaan, pyysin häntä tästä eteenpäin välttämään juoksemista taistelukentälle ja sen sijaan seisomaan ylpeänä, mutta paikallaan, sallien ratkaisujen tulla luoksemme. Hänen uusi roolinsa on tulla soturiksi, joka suojelee sitä porttia, josta ratkaisut tulevat, ja toivottaa ne tervetulleeksi.

Mitä tulee sisäiseen antajaan, minun täytyi lempeästi kääntää pöytä. Ennen kuin hän ehti kysyä minulta, miten hän voi auttaa, tuolla tutulla äänellä ja ehdottomalla tavalla, kysyinkin häneltä ensin, miten häntä voisi palvella. Hänen ensimmäinen ilmeensä oli hämmentynyt "ei ymmärrä" -katse, mutta oli sinnikäs ja syvää kiitollisuutta tuntien annoin takaisin hänelle. Hänelläkin on nyt uusi rooli, joka hänen tarvitsee täyttää – kokea vastaanottaminen tuntematta syyllisyyttä. Hän ansaitsee sen!

Enää eivät taisteluhuudot raikaa, ja se epämukava ja arvoton tunne joka ennen liittyi vastaanottamiseen, vaimenee ja siitä tulee nopeasti kaukainen muisto. Voin avata nyt itseni omalle energialleni ja sallia sen ansaitusti palvella minua yltäkylläisesti, ilman niitä vaikutuksia, jotka ovat ennen aina laimentaneet tämän lahjan.

Ja ai niin, minun täytyy sanoa Sartille: "Sori, ei vaunukyytiä minulle vielä! Sinun täytyy odottaa tovi kauemmin vierailuani. Olen kallistunut yltäkylläistä elämää kohti täällä maan päällä oivaltaneena mestarina."

***

Marieta asuu Durbanvillessä, Etelä-Afrikassa, ja jakaa elämänsä poikansa ja kahden kissansa kanssa. Hän sanoo: "Otettuani ensi askeleet elämäni uuteen vaiheeseen, odotusta ja innostusta tuntien toivotan tervetulleeksi sen kokemuksen, joka kiireisenä paljastuu! Se ei jää yhtään vajaaksi MAHTAVASTA!" Hän rakastaa vuodattaa kiitollisuutta siitä työstä, jota Adamus, Geoff, Linda ja Crimson Circlen tiimi tekevät, "koska vaaditaan hyvin, hyvin erityislaatuista tiimiä pitämään ihminen 20 vuotta kiehtoutuneena!" Marietaan voi ottaa yhteyttä sähköpostilla marietafichtner@gmail.com.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.