SYVYYTTÄ DRAAMAN SIJASTA

 

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

9.7.2017

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

 

Katselin putkeen äärimmäisen kiinnostavaa Damages-televisiosarjaa. Tämän ohjelman jokainen hahmo on ehdottomasti riippuvainen draamasta. Mielellä on täysi kontrolli heistä, ja sen seurauksena heidän elämänsä hajoaa ja tulee painajaismaiseksi. Vaikka sillä on viihdearvonsa, se on täydellistä kaaosta ja sellaisten ihmisten oravanpyörää, jotka antavat periksi kaikille tunteilleen.

 

Kukaan näistä hahmoista ei tietenkään tiedosta, että näin tapahtuu. He ovat niin vakiintuneet rooleihinsa. Mutten päässyt toista kautta pidemmälle, koska se alkoi tulla tylsäksi. Huomasin, että hahmojen ja sisällön todellinen syvyys korvattiin sokkiarvolla.

 

Me jotka olemme heränneet, tavoittelemme syvyyttä draaman sijaan. Kyllä, ihmisitsemme voi edelleen joutua kovasti mukaan mielen tunteisiin, sillä ne ovat hyvin mukaansatempaavia, eikö vain? Mutta näemme myös, että mieli tuottaa nuo tunteet – on se sitten pelko tai viha tai mikä tahansa muu ns. synkkä tunne.

 

Ennen kuin menen pidemmälle, haluan muistuttaa lukijalle, että on pakko tunnustaa kaikki tunteet. Mutta tunnustaminen ei välttämättä merkitse niihin reagoimista ja niiden tekemistä omaksi totuudeksemme. Tämän opettelemme tekemään tässä ylösnousemusprosessissa. Sallimme kaiken tulla tunnustetuksi sisällämme. Ja tulemme taitavaksi valitsemaan, mitä haluamme tuntea.

 

Mieli voi kertoa meille sellaisia asioita, kuin "tilanteeni on mahdoton, kehoni ei koskaan tasapainotu". Ja jos seuraamme noita tunteita ja reagoimme niihin, todellisuutemme heijastaa ehdottomasti sen takaisin meille.

 

Tuossa tv-draamassa kaikki hahmot ovat addiktoituneet toimimaan kaikkien tunteidensa mukaan. Sitä on itse asiassa hauska katsella. He ovat kuin sätkynukkeja. Sen seurauksena kaikki puukottavat selkään toisia. Vertauskuvallisesti ja usein kirjaimellisesti. Kehenkään ei voi luottaa. Asiat pahentuvat entisestään kaikilla, mukaan luettuna fyysinen väkivalta ja kuolema. Olin vasta ensimmäisen kauden puolivälissä ja seonnut jo laskuissa ruumiiden määrästä.

 

Omissa kokemuksissani on ollut aikoja, jolloin olin valmis antamaan periksi mieleni tunteille siinä määrin, että sanoin olevani valmis lähtemään planeetalta, koska mitä jos mieleni on oikeassa? Mitä jos tilanne on mahdoton? Mitä jos en pysty selvittämään tätä ylösnousemusprosessia?

 

Kuvittele noin suuren vallan antaminen mielelleni. Emmekö ole kaikki tehneet sen monin tavoin? Olemme antaneet voimamme muille menneisyydessä. Poliittisille johtajille, ystäville, perheelle, lääkäreille, henkisille johtajille.

 

Ihmiset antavat voimansa joka päivä uskonnoille. Ihmettelemme, miten he voivat sallia toisten vakuuttaa, että he ovat syntisiä. Että heidän täytyy katua. Että elleivät he noudata tiettyjä opinkappaleita, heidät tuomitaan ikuisuudeksi helvettiin. Saatamme nauraa sille, mutta joskus teemme samaa mielemme kanssa.

 

Annamme voimamme osallemme, jolla ei aina ole paras etumme sydämessään. Se haluaa pysyä vallassa ja on hyvin taitava käyttämään pelkotaktiikkaa saadakseen meidät tottelemaan. Tv-sarjassani ihmisten elämät räjähtävät. He räjäyttävät toisten ihmisten elämiä. Uhrina oleminen hallitsee kukkona tunkiolla.

 

Ja televisiosta on nykyään tullut jollain tavalla mutkikkaampi. Aiemmin viihteessä oli helppoa erottaa hyvät pahoista. Hyvillä oli valkoiset hatut ja pahat näyttivät rikollisilta.

 

Mutta hyvässä mysteerissä tai trillerissä ei tiedä, kuka turvaa selustan tai kuka puukottaa selkään. Mikään ei ole, miltä näyttää. Mieli on yrittänyt hämmentää meitä eri valepuvuilla. Se saattaa tulla kuin viattomana huomautuksena siltä – esim. sinun täytyy tehdä sitä ja sitä tai muuten näet nälkää. Se kertoo meille, että tilanne on ok, mutta miksi meistä sitten tuntuu, että teemme myönnytyksiä itsemme suhteen?

 

Ja se rakastaa shokkiarvoa saadakseen reaktion. Hyvässä draamassa on järkyttäviä kohtauksia, jotka ovat täynnä pelkoa. Ja pahaenteisen musiikin pauhu on aina kiva yksityiskohta.

 

Jonkin ajan kuluttua et tiedä, kehen luottaa. Ovatko he kaikki korruptoituneita? Välittääkö kukaan vai palvelevatko he kaikki vain itseään?

 

VÄHÄN KYLLÄSTYNYT

 

Aloin katsoa tuota sarjaa, koska se näytti sellaiselta, johon voisin paneutua – mukava ja kiehtova juoni. Se tuntui vähän hemmottelevalta ja nautin hyvin paljon kaikesta sopimattomuudesta, vaikka se oli epäsuoraa.

 

Kohdataanpa se – ylösnousemus on joskus vähän tylsää.

 

Ja se on toinen syy, miksi haluamme sortua vähän mielen draamaan … irrottaudumme tästä todellisuudesta ja se voi tuntua tylsältä. Joskus tarvitsemme ruiskeen jotain, jopa draamaa auttamaan meitä tuntemaan. Ei ole mitään pahempaa kuin se, ettei tunne. Joskus meistä on parempi, että tuntuu epämiellyttävältä, kuin ettei tunne mitään. Kun katselin tuollaisia uhkaavia ihmisiä, jotka eivät ajatelleet mitään toisten ja itsensä tuhoamisesta, kysyin itseltäni muutaman kerran, miksi katselen jotain, mikä ei ole vähääkään kohottavaa.

 

Tarvitsin annoksen draamaa … muttei liian lähellä kotia. Se on ok. Tämä ei ole helppo prosessi, ja pärjäämme hämmästyttävästi ottaen huomioon kaikki ne haasteet, joita kohtaamme päivittäin. Mutta halusin myös ratkaisun. Eikä tuo ohjelma vain tuonut sitä.

 

Siis on tylsyyttä. Mutta olemme tuntemassa sielumme intohimoa, mikä on uutta ihmisitselle. Siinä ei ole draamaa. Se on puhdasta iloa. Sisäistä täyttymyksen ja loppuunsaattamisen tunnetta. Aistillisuutta. Todellista intohimoa.

 

Ja olen sanonut tämän aiemmin, ja se on totta. Mieli jopa kyllästyy yrittämään sen tajuamista. Se tarvitsee tauon. Sille annetaan nyt vapaalippu, ylösnousemuksen valossa. Se voi rentoutua ja sallia sielun tehdä sen, mitä se tekee parhaiten, ja mielikin integroidaan. Se saa tulla mukaan. Sitä ei jätetä taakse, mutta se ei myöskään yritä pyörittää show'ta.

 

----------- 

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen. 

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.