VIHA JA ILO – KAIKKI ON HYVÄÄ

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

9.4.2018

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

On vanha afrikkalainen sanonta, jonka sepitin ja joka menee näin: "Ei voi olla liian onnellinen tai liian vihainen." Jotkut saattavat nyt ärsyyntyä ja varoittavat välittömästi, että joku maksaa siitä, että vihainen ihminen vahingoittaa jotakuta muuta tai itseään. Tai onnellinen ihminen heittää suolaa niiden haavoihin, jotka ovat vähemmän iloisia.

Hallitsemattomat tunteet voivat olla tuhoisia, kuten tiedämme. Mutta me jotka olemme ylösnousemuspolulla, olemme yli tuon tyyppisestä tuhosta. Olemme hyvin eri tietoisuudessa. Olemme tasapainoisessa tietoisuudessa.

Niinpä tuntiessamme tunteet, joita kulkee lävitsemme, emme enää pelkää niitä. Ja näin on, koska tiedämme, ettemme omista niitä, eivätkä ne omista meitä.

Rakastan sitä, miten maailma ovemme takana on kaunis heijastus siitä, mitä koemme ylösnousemuksessamme. Inkarnoiduimme aikana, jolloin hyvin paljon tulee esiin, mm. miehet jotka sallivat itsensä tuntea haavoittuvuutta sekä naisten viha järjestelmää kohtaan, joka on sortanut heitä hyvin pitkään.

Tulvaportit ovat avautuneet ja miljoonat ihmiset jakavat raivonsa ja haluavat tulla kuulluksi, ei enää sivuutetuksi. Kaikki sivutuotetta valosta, jota tulee planeetalle.

Naisten raivo on tällä hetkellä täysin tarkoituksenmukaista. He eivät halua enää olla vastuussa miesten vihasta. Jotkut näkevät tämän naisina, jotka esittävät edelleen uhria. Toisin sanoen, he syyttävät miehiä ja patriarkaattia omasta osastaan elämässä. Ja mahdollisti vahingoittavat toisia tuolla vihalla. Ja tuovat miehet alas ja tuhoavat heidän elämänsä. Niinpä jotkut sanovat, että naisen viha on väärässä paikassa. Se ei ratkaise mitään. Kerran uhri, aina uhri – niin se menee.

Ja meille jotka olemme astumassa pois uhrimoodista, se on totta. Kukaan ei ole oikeasti uhri. Meillä kaikilla on vapaa tahto ja voimme valita, mitä haluamme tuntea ja haluammeko panna toiset vastuuseen omasta todellisuudestamme. Se on iso askel pois vanhasta tarinastamme.

Ja jos menemme kauas taaksepäin, aikaan ennen Maan luomista, maskuliini- ja feminiinienergiamme erosivat ja maskuliinisuus tunsi feminiinisyyden hylänneen sen ja sitten feminiinisyys tunsi syyllisyyttä ja yritti rauhoitella miehen vihaa. Vaikkei se hylännyt koskaan maskuliinisuutta.

Sitten pikakelauksena eteenpäin, eivätkä asiat ole muuttuneet kovin paljon. Planeetta on enimmäkseen ollut edelleen "vihainen mies ja syyllisyyden riivaama nainen" -moodissa. Viime aikoihin saakka. Feminiinisyys herää ja tunnistaa epätasapainon, ja on vihainen. Se on vihainen sortamisesta hyvin pitkään – se on vihaa maskuliinisuutta kohtaan, joka sorti sitä, ja vihaa itseä kohtaan myönnytysten tekemisestä itsensä osalta hyvin pitkään. Ja prosessin aikana se päästää irti huolehtijaroolistaan, erityisesti maskuliinisuuden osalta.

Niinpä helvetti on päässyt irti. Mutta kaikki on tarkoituksenmukaista kolmannen ulottuvuuden maisemassa. Se on merkittävä herätys kaikille. Ja kaksinaisuusjärjestelmässä joka on se maailma, jonka näemme ovemme takana, nämä tapahtumat ovat täysin tarkoituksenmukaisia. Se käy läpi evoluutioprosessinsa iteraatiota, aivan kuten me kävimme kauan sitten.

Mihin tämä siis jättää meidät tässä viidennen ulottuvuuden maailmassa, jota luomme itsellemme?

TUNTIEN, EI ANALYSOIDEN

No, kun päästämme irti vanhasta uhriroolistamme ja kutsumme sisään vapautemme, tunnemme tuota vihaa, jopa raivoa, syöksyvän olemuksemme läpi – kenties useammat meistä kuin muista. Se on vain osa prosessia, kun karistamme vanhan itsemme.

Kävin oman heräämiseni aikana läpi hyvin voimakkaan vihajakson. En pystynyt hillitsemään sitä ja minun oli ilmaistava se. Ei ketään muuta kohtaan, vaan huutamalla, hakkaamalla tyynyä, maalaamalla – millä tahansa tavalla, jolla pystyin vapautumaan siitä.

Tunsin sen olevan takanani, mutta oivalsin hiljattain, että minulla on edelleen vihaa, joka haluaa ilmaisua. Ja tunnistan, että se tulee erityisesti naisena olemisesta ja siitä, että on tukahduttanut paljon vihaa, ei vain tässä elämässä, vaan myös monissa, monissa muissa.

Ja oivallan, että monet sairaudet joita meillä on naisina, tulevat vihasta, joka on kiteytynyt kehoomme sukupolvien ajan. Ja tietysti tämä pätee myös miehiin.

Tärkeä pointti tässä on, että tunteita täytyy kunnioittaa, mutta oikeasti ne eivät ole meidän. Lähdimme pois vanhoista tarinoistamme. Ylitimme jo eroamiskohdan, mutta saatamme edelleen tuntea asioita menneisyydestämme, kenties muinaismenneisyydestä, jotka ovat vielä soluissamme. Ja tunnemme massatietoisuuden ja mitä se käy läpi. Niinpä halusin muistuttaa itselleni ja kaikille muille, jotka kaipaavat muistutusta, ettei se ole meidän.

Joku tässä yhteisössä jakoi viisautensa kanssani ja sanoi, että sairaudet haluavat vapauttamista yhtä paljon, kuin me haluamme vapautua niistä. Ja tunteet myös. Ne haluavat vapauttamista. Ja on turvallista tuntea vihaa ja iloa. Ja kaikkea siltä väliltä.

VIELÄ VIIMEINEN ASIA

Mutta eipä sivuuteta sitä tosiasiaa, että kun meistä tulee enemmän itsemme, siedämme vähemmän asioita ja ihmisiä, jotka näemme energian syöjinä – ovat ne sitten uutisissa tai ympärillämme.

Jotkut tuntevat, ettemme ole silloin henkinen, koska meidän täytyy olla aina ymmärtäväinen ja rauhallinen. Mutta ironista on, että kun ylösnousemme, vaikutamme usein vähemmän suvaitsevalta kuin koskaan ennen.

Älä siis sekoita tätä vanhoihin tunteisiin, joiden yli meidän täytyy nousta. Se on itse asiassa vain merkki, että olemme erottelevampi, ja toisinaan meiltä loppuu ymmärrettävästi kärsivällisyys hyvin tiheän ympäristön osalta.

Ja kyllä, on hyvä muistuttaa itsellemme, että mekin kävimme sen läpi aikanamme emmekä olleet myöskään tietoisia teoistamme. Mutta olematta ankara itsellemme, koska luulemme, että meidän pitäisi olla tunteiden yläpuolella. Nimittäin niin paljon kuin pääsemmekin nyt käsiksi viidennen ulottuvuuden energioihin, asumme edelleen kolmannen ulottuvuuden maailmassa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.