YLLÄTYS!

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
8.7.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kaikki kirjoitukset, kirjat, videot, kurssit, webinaarit, yksityissessiot ja viestit, mukaan luettuna tämä viesti, on suunniteltu vain yhtä asiaa varten. Vapauttamaan vastarintaa. Häiritsemään mieltä.

Ne on suunniteltu auttamaan mieltä hiljentymään riittävästi, jotta luodaan tilaa sallimiselle. Sallien sielun ja "minä olen" -olemuksen tulla fyysiseen kehoomme. Mieltä ei jätetä tämän transformaation ulkopuolelle. Se tulee mukanamme, kaikkien aspektien, kaikkien entisten elämien ja tietysti fyysisen kehon kanssa. Se on kaikenkattavaa.

Mutta tämän ruumiillistuneen valaistumisen varsinainen "työ" tehdään tasoilla, joita ihmispersoona ei voi eikä sen tarvitse ymmärtää.

Eikä tämä toteamus ole vähättelemään ihmismieltä ja -persoonaa. Ei lainkaan. Ihmisosa on tietysti oleellinen täällä olemiseen. Mutta se ei pyöritä show'ta. Se ei osaa.

Jonkin kohdan jälkeen oivallamme sen. Oivallamme myös, että tämä oivaltamisjuttu on täysin ainutlaatuinen jokaiselle meistä. Ei ole yhdenkoon oivaltamista. Ja oivallamme, että olemme loppujen lopuksi itse viimeinen auktoriteettimme. Arvostamme kaikkia opettajia ja kirjoja ja kursseja, kaikkea rakkautta ja tukea, mutta jossain kohtaa me olemme se, joka oivaltamisen kokee.

Erotamme kaikesta, mitä kuulemme, luemme ja katselemme, sen mikä resonoi kanssamme. Jos jokin ei resonoi, se ei yksinkertaisesti ole meidän totuutemme. On monia totuuksia. Se horjuttaa mieltä. Mieli haluaa, että on vain yksi totuus.

Mutta erona on, että täysivaltaisuudessa ymmärrämme, ettemme oli yksi/yksikkö. Olemme moniulotteinen. Olemme ihminen ja ikuinen sielu. Ja tuolla sielulla voi olla myriadeja ilmaisumuotoja, ei vain ihmismuoto.

Meidän ei tarvitse tietää kaikkien noiden ei-fyysisten aspektiemme nimiä taivaallisissa ulottuvuuksissa. Eikä heidän tarvitse olla näkyvissä asemissa, jotka ihmiset tunnistavat. Koska perimiltään olemme vain oma Itsemme.

Kun alamme tuntea tuon energian sisällämme, ei jossain ulkona, meidän täytyy hyväksyä vastuu tuosta totuudesta. Emme voi pelata uhritietoisuuspeliä.

Ihmiset pelaavat tuota peliä, esittävät uhritietoisuutta. Mutta he alkavat nähdä, ettei se tyydytä heitä entiseen tapaan. He yrittävät kuin pelata tammea eivätkä oivalla, että nyt peli on shakkia. Mutta se on ulottuvuuksienvälistä shakkia. Ei enää 3D-pelilauta.

Mutta me emme ole enää tuossa pelissä lainkaan. Olemme ei-kaksinaisessa tilassa, jossa "minä olen" -olemuksesta tulee ensisijainen ääni kehossamme ja elämässämme. Olemme tutkineet pelkojamme ja huomanneet, että ajan kuluessa noilla peloilla ei ole samaa otetta meihin, vaikka niitä edelleen tulee esiin.

Alamme tajuta, ettei kyse ole ihmisitsen nujertamisesta. Tai mielen työntämisestä sivuun. On kyse sen tunnustamisesta, että kyllä, noita ajatuksia ja tunteita on edelleen, mutta emme anna niille enää koko huomiotamme.

Alamme tajuta, että olemme sekä ihminen että jumala. Olemme moniulotteinen. Olemme kaikkea sitä. Tuo ilmaisu "hän on kaikkea sitä" on täsmälleen oikein.

Kun on opettaja tai opas toisille tässä prosessissa, haasteena on, miten monella tavalla saman asian voi sanoa, jotta se kuulostaa uudelta? Koska mieli haluaa jotain uutta. Se haluaa uutta informaatiota, johon se voi sanoa "ahaa". Mutta oikeasti kyse on vain siitä, että silloin kun olemme valmis vastaanottamaan tuon informaation, tajuamme sen.

Miten monta kertaa olemme lukeneet uudelleen jonkin vanhan viestin tai kirjan ja sanoneet: "Vau, en muista tätä osaa"? Vaatii jonkin aikaa sisäistää ja tietää – ei vain älyllisesti – nämä totuudet siitä, kuka olemme. On integrointijaksoja, joita täytyy kunnioittaa. Tietysti mielemme on kyllästynyt niihin ja haluaa uskoa, ettei se lopu koskaan. Siltä tuntuu. Mutta tuo tunne tulee mielestä, joka ei ymmärrä oivaltamista.

Siis saavutamme kohdan, jossa alamme todella luottaa sisäiseen ääneemme, yli kaiken muun ulkopuolellamme. Ja sitten tulemme yhteen vain nauttimaan toistemme energioista. Sitä tapahtuu jo.

Massat kuuntelevat edelleen ääniä ulkopuolelta. Heistä tuntuu tällä hetkellä hyvin epävarmalta – ei ainoastaan koronaviruksen vuoksi, vaan koska he eivät voi luottaa noihin ulkoisiin ääniin entiseen tapaan.

Ihmisyksilö joka uskoo edelleen olevansa vain ihmispersoona, on peloissaan. Hänellä on todella epämukavaa. Monilla ei ole enää vanhaa elämäänsä. He eivät voi palata entiseen tapaan.

Ihmiset kadottivat kosketuksen sisäiseen ääneensä kauan sitten, ja se johti maailmaan, jossa mieli hallitsee. Mieli alkoi olla vastuussa kaikesta. Ja mieltä venytetään äärirajoilleen.

Meitä on sanottu hulluksi, koska puhumme oman äänemme kanssa ja tunnemme todellisuuden, joka on tämän todellisuuden ulkopuolella. Ja katsomme takaisin heitä ja näemme sellaisten ihmisten maailman, jotka uskovat olevansa oma mielensä. Miten hullua se on?

Siis maailma vaikuttaa tulevan hulluksi. Mutta todellisuudessa se on tulossa terveeksi. Siitä on tulossa mieletön. Paremmin ilmaistuna, se on höllentämässä mieltä. Mieli höllentää otettaan siitä.

Ja sitä mekin teemme. Höllennämme mielemme otetta meistä, jotta voimme sallia Itsemme olla täällä kanssamme tavalla, jota ei ole koskaan ennen tehty.

Siis tämä on tekemäämme pioneerityötä, ja kaikkien pioneerien tapaan opimme kulkiessamme. Tunnistamme jossain kohtaa, ettei kenelläkään "tuolla ulkona" ole vastauksia. Itse asiassa taivaallisissa ulottuvuuksissa ne joita olemme historiallisesti ihailleet, mm. ylösnousseet mestarit, odottavat meidän raportoivan heille havainnoistamme. He oppivat meiltä tässä kohtaa – tätä ruumiillistunutta valaistumista ei ole koskaan ennen viety näin pitkälle.

Se on melko pelottavaa mielelle, koska mieli tuntee olevansa vastuussa ja haluaa vastauksia, ja se usein etsii taivaallisilta olennoilta niitä. Se haluaa takuita. Se haluaa tietää lopputulokset. Mitä on kulman takana? Palvellessaan meitä mieli haluaa tietää. Kysyvän mielen tarvitsee tietää. Siinä on tuo pulma: se ei voi tietää.

Se alkaa kuitenkin nähdä joitain todellisia ja konkreettisia todisteita siitä, että se voi luottaa Itseen. Se laittaa nuo todisteet tietokantaansa. Ne ovat ehkä pienempiä asioita ensin, kuten ajattelit juuri jotakuta ja hän otti yhteyttä. Tai haluaisit joitain ruoka-ainetta, mutta sinua ei huvita mennä kauppaan, ja sitten muutaman minuutin päästä naapuri koputtaa ovelle ja sanoo ostaneensa ylimääräistä maapähkinävoita – haluaisitko purkin? Tai toinen ihana naapuri jakaa kotiruoka-aterian kanssasi.

Tai asiat alkavat vain virrata, kuten liikenne tai kassajono. Asiat näyttävät vain asettuvan riviin ilman, että mielesi täytyy yrittää järjestää sitä. Mutta vain jos johdat taajuuttasi.

Jos olet ilkeä ja liikut tuon ajattelutavan kera, näet, miten energia palvelee sinua myös silloin. Ihmiset törmäilevät sinuun, jono on epätavallisen pitkä tai hidas kassalla, ja asioiden tekeminen tuntuu kamppailulta.

Ne jotka lukevat tätä, tietävät jo kaiken energian johtamisesta. Se on energia-aakkoset. Mutta tämä tuntuu olevan aikaa, jolloin siitä tulee enemmän ongelma ja meidän täytyy olla vielä tietoisempi.

Ja taas kerran, kyse ei ole siitä, että teeskentelemme, ettemme tunne, mitä tunnemme, tai että analysoimme noita tunteita. Ja eikö ole helpotus, ettei meidän tarvitse tehdä sitä enää?

Kyse on sen tiedostamisesta, ettemme ole vain nuo tunteet. Että ne eivät määrittele meitä, luojan kiitos. Kyse on sen tiedostamisesta, että olemme myös minä-olen.

Siis meidän ei tarvitse yrittää tehdä ihmisitseämme paremmaksi. Luojan kiitos. Se on mahdotonta.

Huomaamme, että kollektiivi yrittää nuhdella toisiaan siitä, ettei olla parempia ihmisiä. Me olemme nuhdelleet itseämme samasta asiasta.

Ja niin kauan kun näemme itsemme yhtenä/yksikkönä, lankeamme tuohon hypnoosiin. Jos ihminen on kaikki, mitä sinulla on, sinun täytyy pyrkiä tulemaan paremmaksi versioksi itsestäsi.

Sinun täytyy jatkuvasti yrittää kehittyä. Tulla onnellisemmaksi, rikkaammaksi, menestyneemmäksi, miellyttävämmäksi, myötätuntoisemmaksi, henkisemmäksi. Tuo pyrkiminen ja matkanteko on erittäin viettelevää,

Mieli on niin tottunut olemaan ohjaksissa ja pitämään meidät turvassa, että se luuli luonnostaan, että sen täytyy tehdä myös tämä valaistumisjuttu.

YLLÄTYS!

Mutta ihmispersoonaa varten on iso yllätys.

OLET JO OIVALTANUT. OLET JO VALAISTUNUT. OLET JO YLÖSNOUSSUT.

Et vain ole tietoinen siitä, rakas ihminen. Katsot edelleen itseäsi yksittäisestä ihmisperspektiivistäsi. Perspektiivistä joka määrittelee sinut epätäydelliseksi/keskeneräiseksi.

Tämä jäsennellyn, lineaarisen todellisuuden ulkopuolella ei ole aikaa tai paikkaa sellaisena, kuin tunnemme sen, joten kaikki on jo tehty. Jollain tapaa menemme vain taaksepäin ajassa nähdäksemme, miten pääsimme siihen. Se on tavallaan takaisinmallinnusta.

Mieli on täysin tämän uutisen kimpussa, käsitteellisesti. Se sanoo: "Vau, tämä on jännittävää! Olen jo perillä!" Mutta mieli ei oikeasti usko sitä. Se ei voi. Mutta sen ei tarvitse. Ja se on oivaltamista.

Mieli on rajoittunut. Se ei voi käsittää, että se on enemmän kuin itsensä. Se voi yrittää. Ja se yrittää ymmärtää. Mutta tämä aiheuttaa liikaa painetta sille. Sen ei tarvitse tajuta sitä. Miksi? Koska se on jo tehty. Ei ole mitään "tajuttavaa".

Siis tärkein asia jonka nämä viestit tekevät, myös tämä viesti, on viedä mielen huomio muualle, jotta samalla tapahtuu tätä takaisinmallinnusta. Jumalainen mieli tietää. Ihminen, lineaarinen mieli ei tiedä. Sen ei tarvitse.

Nyt on aika syödä jotain herkullista. Suklaata? Kunnon voileipä? Keittoa? Tai kenties mennä mukavalle kävelylle? Kahvia? Tai ottaa torkut? Katsoa Netflixiä?

Kiitos, että piipahdit. Nauti päivästäsi, pioneeritoveri!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.