YKSINÄINEN TIE

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

8.7.2018

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

On vaikeaa olla täällä, eikö vain? Tarkoitan, että se on ok. Minä olen ok. Mutta on vain vaikeaa olla 3D-ympäristössä 5D-mielentilassa. Ja sen seurauksena on vaikeaa olla toisten lähellä, jotka ovat edelleen syvällä tarinassaan. Tämä ei ole tuomitsemista – vain tosiasia.

En enää vedä puoleeni draamaa ja tunnun kohtaavan useimmiten hyvin mukavia ihmisiä. Mutta myös näiden mukavien ihmisten kanssa on vähän tylsää olla. Ei ole enää paljon yhteistä. Pinnalliset keskustelut kantavat vain tietyn aikaa. Väsyn fyysisesti, jos osallistun niihin liian pitkään. Niinpä oleskelen useimmiten kotona. Ja Starbucksilla – ja toivon, ettei kukaan tunkeudu tilani.

Tulee siis tylsäksi ja yksinäiseksi. Ei ole tuota surullista, eksistentiaalista yksinäisyyttä enää. On tavallaan vain erakkomaisuutta.

Se on useimmiten ok minulle. Pidän siitä enemmän, kun "sotkeutumisesta" toisiin, joiden kanssa ei enää ole yhteyttä. Älä yhtään epäile, etteivätkö heidän lonkeronsa yritä löytää minua energeettisesti, mutta en voi enää tukea heidän tarvettaan tulla ruokituksi. Kunnioitan täysin valintaani olla yksin.

Suurimman osan elämääni minulla on ollut tarve olla yksin, tai ainakin useimmiten, myös ollessani suhteessa. Siis minulle ei ole uutta etsiä yksinäisyyttä. Pyhää täysivaltaisuutta.

Puhutaan usein ilmestymisestä takaisin 3D-maailmaan, kun heräämme, ja uusien taitojemme ja kykyjemme käyttämisestä yhdistyessämme taas toisiin. Mutta itse tunnen toisin. Tunnen, että minusta tulee eristäytyvämpi. Siinä on vain tolkkua.

En usko, että pystyn tähän transformaatioon toinen jalka edelleen 3D-tietoisuudessa. En tiedä, miten se toimisi. Taaskaan tämä ei ole tuomitsemista, se on vain tiedettä. En pysty kuvittelemaan olemista 3D-tietoisuudessa, kuten esimerkiksi säännöllisessä työpaikassa.

Näemme ei-fyysisiä ystäviämme kanavoitavan, ja he pystyvät oleskelemaan täällä ainoastaan tietyn ajan, ennen kuin he alkavat tuntea tulevansa ilmetyksi tiheään, gravitaatiolla lastattuun maaympäristöön. Emme siis ole immuuneja tuolle samalle gravitaatiolle.

Kuvasin kerran, että heränneenä oleminen on kuolemista, tulemista takaisin maan päälle ja olemista näkymätön ympärillä oleville. Voi, he saattavat nähdä meidät ja aistia meidät fyysisillä aisteillaan, mutta he eivät tunnista meitä.

Olemme kuin haamuja, jotka heiluttavat kättään edestakaisin heidän edessään, mutta he eivät näe meitä. Kuin elokuvissa joissa enkeli tulee maan päälle auttamaan ihmisiä, mutta voi tehdä vain tietyn määrän asioita, koska ihmisellä on vapaa tahto. Enkeli on näkymätön, paitsi niille, joilla on näkevät silmät.

Olemme täällä, mutta meillä ei ole enää koiraa kilpailussa mukana. Peli on loppu. Niinpä kysymyksesi jää, mitä nyt. Olemme irti. Onko meillä enemmän sielun intohimoa – paremman fraasin puutteessa – kun aikaa kuluu? Koska tunnemme ehdottomasti vähemmän ihmisen intohimoa – tai minä tunnen. Puhun vain omasta puolestani.

Tunnen enemmänkin aistillista autuutta useammin, ja se on uskomatonta. Sitä ei voi verrata mihinkään, mitä olen tuntenut koskaan aiemmin. Ja oletan, että sitä meillä on odotettavana.

Se on täysipainoista. Se on aistillista. Se käyttää kaikkia ihmisaistejamme, ja vielä enemmän. Se on olemista hetkessä välittämättä hiukkaakaan menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Tuossa hetkessä tiedän, kuka olen ja miksi olen täällä. Tiedän, että minusta huolehditaan. Voin olla kotona, käydä kävelyllä tai istua kahvilassa. Sillä ei ole merkitystä, missä olen noina hetkinä. Silloin koen "minä olen" -olemukseni täysin.

Olen luonut musiikkia, tehnyt monia lauluja ja albumeja ja jakanut niitä maailmanlaajuisesti. Olen luonut tuhansia taideteoksia. Olen kirjoittanut satoja artikkeleita ja tarinoita.

Niin hyvältä kuin kaikki se tuntuukin ja on tuntunut, sitä ei voi silti verrata tuohon autuaaseen tilaan. Kaikki muu kalpenee sen rinnalla. Kenties koska noina hetkinä olen itseni. Olen perimmäinen taiteilija, joka "valaa" itsensä mestariteokseensa, ihmiskehoonsa ja ihmisympäristöönsä.

Ja noina hetkinä saan maistaa omakohtaisesti tätä ympäristöä tavalla, joka on mahdoton ei-fyysisyydessä. Kenties nuo hetket ovat se syy, miksi pysyn täällä, miksi olen edelleen täällä ja kuljen tätä usein yksinäistä tietä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.