YKSEYDESTÄ TÄYSIVALTAISUUTEEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
8.3.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Henkisissä yhteisöissä puhutaan paljon ykseydestä. Ja on totta, että tulimme kaikki yhdestä Lähteestä, Kaikesta olevaisesta. Ja monilla on se uskomus, että palaamme kaikki lopulta lähteeseen, ykseyteen. Ja puhutaan paljon siitä, että olemme kaikki yhtä. On myös se ajatus, että ylösnousemus on menemistä ihmisyydestä jumaluuteen. Että meistä tulee jotenkin superihminen tai superenkeli.

Mutta itse asiassa meistä on tulossa täysivaltainen. Emmekä menetä ihmispersoonallisuuttamme tai ihmisitseämme. Kyse on enemmän ihmisen ja jumaluuden yhteensulautumisesta. Ihmisen ja ikuisen itsen kumppanuudesta toistensa kanssa.

TUOLLE PUOLEN SIIRTYMINEN

Olet luultavasti huomannut omassa elämässäsi, ettet ole enää kiinnostunut kuulumaan mihinkään ryhmään tai yhteisöön. Sinulla saattaa olla perhe tai ystäviä, joiden kanssa hengaat, mutta olet hyvin tietoinen, että olet täysivaltainen ja itsenäinen olento.

Ihmisiä ympärilläsi saattavat kiehtoa omat esi-isät, he ovat uteliaita sukupuustaan ja juuristaan, mutta sinä olet periaatteessa päästänyt irti kaikista noista siteistä. Ei vihaisena tai torjuen, vaan kunnioittaen noita esi-isiä. Mutta se ei enää palvele sinua siellä, minne olet menossa. Eikä se enää palvele myöskään esi-isiäsi.

Itse asiassa huomaat, ettet enää samaistu edes henkisenä tai henkisen ryhmän osana olemiseen. Olet siirtynyt yli hyvin monista käsityksistä tuossa ryhmätietoisuudessa. Et ole new agea, et ole henkinen, joten mikä sinä olet?

No, et ole enää vain ihminen. Se on varmaa. Ei mikään ihme, että sinusta tuntuu hyvin kummalliselta joinain päivinä. Kenties kävit läpi identiteettikriisin. Ymmärrettävää, ottaen huomioon, että identiteettisi oli rakennettu ihmisenä olemiselle, jolla on vain mieli ja keho. Ja ihmisenä jonka oletettiin olevan osa perhettä, esivanhempia, sukulinjaa, yhteisöä, maata, maailmaa.

Ja myös sieluna sinun oletettiin olevan osa henkiperhettäsi muissa ulottuvuuksissa, oli se sitten Mikaelin tai Rafaelin perhe, tai jokin muu.

Mutta valaistumisessa menemme kaiken sen yli. Meistä tulee totaalisen täysivaltainen. Ajan kuluessa emme enää turvaudu henkioppaisiimme. Apupyörät on poistettu. Meitä kehotetaan luottamaan itseemme – eli omaan sieluumme, omaan "minä olen" -olemukseemme – kaikessa mitä tarvitsemme. Rakkaudessa, tuessa ja ilossa.

Sen vuoksi elämämme hajosi, meni poikittain ja meistä tuntui, ettei mikään mitä yritimme, toiminut enää vanhassa energiassa. Päästimme irti hyvin paljosta. Meistä tuntui, että menetimme oman itsemme, identiteettimme. Emme voineet olla riippuvaisia ihmisistä, niin kuin ennen olimme.

Se oli pelottavaa ja yksinäistä. Se toi esiin tuon hylkäämistunteen, joka meillä oli, ennen kuin laitoimme jalkamme ensimmäistä kertaa tälle planeetalle. Tuo lankeaminen armosta.

Mutta olemme palamassa – tavallaan – takaisin kotiin, ikuiseen itseemme, mutta nyt koemme sen täällä, tässä kehossa, tässä elämässä. Ja ainoa tapa jolla voimme tehdä sen, on päästää irti kaikista ihmisistä, elävistä ja toisissa ulottuvuuksissa olevista, aina henkiperheisiimme saakka.

Mutta irtipäästäminen ei merkitse, että olemme hylänneet ketään heistä. Päästämme irti vain vanhoista kaavoista, jotka pitivät meidät vangittuna ja riippuvaisena toisista. Emme ole päästäneet irti historiasta, vaan olemme vapautuneet haavoista. Tunnetaakasta. Olemme muuttaneet perspektiiviämme menneisyydestä. Ja tavallaan se on parantanut menneisyytemme.

Emme ole menettämässä ihmisitseämme. Ihmispersoonallisuutemme ei kuole, kun siirrymme oivaltamiseemme. Se integroituu meihin. Siitä tulee enemmän. Itseä rakastavampi, aistillisempi. Luottavampi. Siis luonnostaan siitä tulee terveempi, yltäkylläisempi. Iloisempi. Leikkisämpi, epäkunnioittavampi, huolettomampi. Itseriittoisempi. Tyydyttynyt.

Siis jos käyttäisimme sanaa "ykseys", voisimme sanoa, että meistä tulee yhtä itsemme kanssa. Kaikkien itsejemme, kaikkien entisten elämiemme ja kaikkien aspektiemme kanssa. Sielumme ja "minä olen" -olemuksemme kanssa.

Samalla tavalla kuin usein tunsimme, kun tulimme yhteen rakastajan kanssa, jolloin sulauduimme yhdeksi. Mutta tämä on vielä parempaa, koska emme mene itsemme ulkopuolelle. Olemme täysin itsenäinen, täysivaltainen ja tyytyväinen itsessämme.

IKIVANHA UNELMA

Se oli monien meidän ikivanha unelma, olla lopulta täällä ihmisenä ja sieluna ja "minä olen" -olemuksena. Kulkea tällä planeetalla ruumiillistuneena, valaistuneena olentona.

Valitsimme erityisesti tämän ajan tulla oivaltaneeksi, koska tässä ajassa teknologiasta on tullut tapa elää. Mikä onkaan parempi aika valaa tietoisuutta tuohon teknologiaan, kun sitä ei ole vielä käytetty kovasti väärin.

Olemme täällä heränneinä olentoina nauttiaksemme elämästä. Ollaksemme esimerkkejä siitä, miten energia työskentelee meidän hyväksemme, emme me sen vuoksi. Olemme täällä näyttämässä omalla esimerkillämme, miten kaikki mitä ihminen tarvitsee, on jo sisällä. Näyttämässä, ettei ole mitään tarvetta varastaa energioita toisilta. Näyttämässä, että yksinoleminen ei ole sama asia kuin yksinäisyys. Täysin päinvastoin. Täysivaltaisuus on täyttymyksen tila. Ehjä ja täydellinen.

Siis saamme leikkiä kenen kanssa tahansa, emmekä koskaan tunne riippuvuutta hänestä. Se on uskomaton tunne. Ja fyysisen kokemuksen aistillisuus. Sitä ei voisi koskaan toistaa millään itsemme ulkopuolisella. Ei millään huumeella, ei millään tempulla, ei millään suhteella toiseen.

Onko tällä planeetalla parempaa esimerkkiä siitä, mitä itserakkaus on? Itserakkaus hyväksyy kaikki ns. varjot sisällä. Surun, pelon, turhautumisen. Epäilyn. Häpeän ja syyllisyyden.

Tuossa vähittäisessä hyväksymisessä sielumme avustuksella, meistä tulee rakastava kumppani itsellemme. Tuollaista rakkautta ja hyväksyntää olemme etsineet toisilta ja päädyimme syyttämään heitä siitä, etteivät he antaneet sitä meille.

Vaikeinta on, ettei meidän tarvitse yrittää tehdä siinä mitään. Kyse ei ole niinkään siitä, että ihminen antaa anteeksi itselleen ja hyväksyy itsensä – se on sielumme sallimista rakastaa meitä.

Ihmispersoonallisuudellamme ei ole aavistustakaan, miten valaistuminen tehdään. Sen ei pitäisi olla vastuussa siitä. Sen täytyy kuitenkin hellittää enemmän, rentoutua ja vain sallia. Tämä vastaa samaa, kuin pyytäisi työnarkomaania ottamaan kuukauden vapaata ja istumaan sohvalla katselemassa Netflixiä. Odotettavissa on merkittävää vastarintaa.

Mutta täysivaltaisuus vaatii kulkemaan yksinäistä polkua. Vaikka sinulla olisi perhe, kuljet silti tuota polkua yksin. Vaikka sinulla on tukiseurue ja rakkautta muista ulottuvuuksista ja muilta heränneiltä ihmisiltä. Kuljet pyhän yksinäisyyden polkua jonkin aikaa, ennen kuin alat tuntea sen läsnäolon, kuka olet ja kuka olet aina ollut.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.