SIELUNI ON VICKI DUBCEK

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

8.10.2019

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Varhain tänä aamuna ajaessani Starbucksiin, aurinko paistoi häiritsevän alhaalta horisontista, mitä pahensi likaisen tuulilasini rasvaisuus. Olin huolissani, etten nähnyt riittävän hyvin ajaakseni. Mutta yhtäkkiä kuulin naisäänen sanovan tukevalla etelän aksentilla: "Minä turvaan selustasi!"

Tuolla hetkellä huoleni huuhtoutui pois. Tiesin, että kaikki menisi hyvin. Mutta minua nauratti. Miksi tuo etelän aksentti? Sitten muistin erään naishahmon 90-luvun televisiosarjasta Kolmas kivi auringosta, Vicki Dubcek.

Hän oli seurallinen, aistillinen ja anteeksipyytelemättömän kipakka. Hän luotti kykyynsä nauttia helvetisti elämästä. Ja hän näyttää olevan sieluni. Ainakin tänään. Sieluni on nimittäin naamioitumisen mestari.

Niinpä kääntyessäni vasemmalle häikäisevää aurinkoa kohti, ohikulkevat pilvet peittivät sen yhtäkkiä ja dramaattisesti. Juuri riittävästi kokeakseni mukavan ajamishetken. Kun kävelin Starbucksiin ja kiitin Vickiä, hän vastasi sydämellisesti: "Ilo on minun puolellani, aarre!"

Tämä etelävaltiolainen nainen, jolla on syvä ja aistillinen ääni, saa minut tuntemaan, että minusta pidetään todella huolta. Hän ei ole kuitenkaan tekopyhä, uskonnollinen tai edes henkinen millään muotoa.

Se sai minut ajattelemaan, ettei sielumme ole ehkä, mitä olemme odottaneet. Hän ei ole välttämättä tämä olemus, joka on aina itsevarma, aina kaikkitietävä, aina rauhallinen, eikä hän tietenkään ole kunnioittava.

Ei, luulen, että hän on hauskanpitoa rakastava, huoleton, lapsenomainen eikä lainkaan huolissaan protokollasta tai yhteiskunnallisista normeista. Mutta mieli – ainakin minun – on loihtinut kuvan, joka on … suoraan sanottuna … tylsä.

Sielumme haluaisi luultavimmin pukeutua Halloweeniin. Vaikkei olisi juhlia, joihin osallistua. Hän rakastaisi hypätä supermarketin ostoskärryihin ja viilettää käytäviä pitkin. Hän ei epäröisi hotkaista tuota rasvaista ja siirappisen makeaa jälkiruokaa. Tai kahta.

Kun sallin sieluni tarttua pienen Hyundaini ohjauspyörään, hän haluaa hurjastella tietä pitkin, joten minun täytyy olla varovainen tämän kanssa. Vaikka hänellä olisi luultavasti sisään rakennettu tutkanpaljastin ja hän tietäisi, onko poliisia maisemissa.

Mutta kun olemme kävelyllä yhdessä, hän yrittää hidastaa minua, jotta voimme nauttia enemmän aromeista ja tunnuista ja väreistä. Kulkea enemmän nautiskellen.

Ei, tuo sielu ei ole kovin tyyni. Hän on kiihkeä. Luulen, että siitä syystä kehomme ja mielemme tavallaan edelleen vastustaa hänen läsnäoloaan. Hän on iso olemus. Kun avasimme tuon oven häneen vuosia sitten, edes vähän, saimme koko paljon läsnäoloa. Niin paljon, että se hämmensi esiin paljon juttuja kehossamme ja elämässämme. Emme ole olleet entisemme siitä lähtien. Monilla meistä on ollut tavallaan pyhää sotkua. Valolla on taipumusta tehdä niin.

Minun sieluni ei ehdottomasti ole älykäs. Hän ei ole kiinnostunut vaikutuksen tekemisestä kehenkään. Mutta hänen läsnäolonsa voi olla melko hemmetin häiritsevä. Fyysisesti ja henkisesti. Eikä ole mitään paikkaa, mihin juosta tai piiloutua. Emme voi palata vanhoihin tapoihin. Emme silti haluaisikaan.

Joskus emme tunnista sieluamme – saatamme etsiä ominaisuuksia, jotka eivät pidä paikkaansa. Tietysti voidaan väittää, että ihmispersoonallisuutemme aspekteja voi tulla esiin ollen melko kipakoita.

Mutta tämän voi erottaa siitä, miltä se tuntuu. Jos se on kohottavaa, se on ehdottomasti sielu. Ihmisaspektit ovat usein enemmän asioiden negatiivista puolta. Kertovat meille, miksi meistä ei pitäisi tuntua hyvältä. Iskostavat epäilyä meihin.

Mutta sielumme on suurenmoinen. Hän tuntuu uskottavalta meistä. Ja hän on leikkisä, joten odota odottamatonta. Äläkä aliarvioi hänen kykyjään luoda sellaista, mistä ihminen ei olisi voinut edes unelmoida. Ja luulen, että hän haluaa vain nauttia helvetisti elämästä.

Ai niin, etsin uteliaisuudesta sen näyttelijän, joka esitti Vickiä, ja hän oli Georgiasta (eteläinen osavaltio). Hän kuoli muutama vuosi sitten. Ja kun kirjoitin tätä postausta, iPhoneni soi. Katsoin minulle soittavaa numeroa ja … et arvaa … se oli Georgiasta. Kiitos, Vicki.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.