HÄMÄRÄN RAJAMAILLA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

7.9.2018

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Eräs nainen käveli luokseni muutama hetki sitten täällä kahvilassa ja sanoi: "Hei, Maria. Mitä kuuluu?" Katsoin häntä ja sanoin: "Hyvää. Hmm, kuka sinä olet?" Siihen hän vastasi epäuskoinen ilme kasvoillaan siitä, etten tunnistanut häntä.

Hän sanoi muistavansa minut erittäin hyvin, ja hän halusi minun yrittävän muistaa hänet ilman mitään vinkkiä. Niinpä istuin siinä ja tuijotin hänen viehättäviä kasvojaan, eikä minulla ollut hiukkaakaan tuttuuden tunnetta. Nimittäin sitä, kun tunnistat jonkun, muttet osaa ajatella, mistä tunnet hänet.

Hän jatkoi minun katsomistani epäuskoisena. Hän ei oikeasti voinut uskoa, etten tuntenut häntä. Hitaasti hän alkoi paljastaa minulle, missä ja milloin olimme tutustuneet. Hän sanoi: "Tunnemme toisemme kirpputorilta … Näimme toisiamme useiden kuukausien ajan, ja sinä myit taideteoksiasi serkkusi kanssa. Soititte yhdessä musiikkia, ja tulitte luokseni monta kertaa päivälliselle."

Sitten hän katsoi minua intensiivisesti, ja huolestunut katse silmissään sanoi: "Onko sinulla kaikki ok? Onko kaikki hyvin? Millainen on terveytesi?"

Niinpä yritin parhaani mukaan vakuutella hänelle, että voin hyvin, olen käynyt läpi merkittäviä muutoksia ja 16 vuotta on elämä sitten nykyperspektiivistäni katsottuna. Ja mumisin jonkin kömpelön anteeksipyynnön siitä, etten tunnistanut häntä.

Sitten muistelimme serkkuani, Andyä, ja sitä miten hän seurasi minua aina ja miten hän rakasti minua, mutta oli tavallaan kiusankappale toisinaan, ja miten minä autoin häntä ja hänen vaimoaan. Hän summasi myös, miten hänen oma elämänsä oli dramaattisesti muuttunut aviomiehen jätettyä hänet laskujen ja kahden lapsen kanssa. Mutta hän nauroi ja sanoi, että elämä on kovaa. Ja että meidän pitäisi tavata toisiamme.

HÄMÄRÄN RAJAMAILLA

Tuo kokemus sai minut tuntemaan, että olin hämärän rajamailla, jossa asiat eivät ole, miltä näyttävät. Tämän naisen ilmestyminen eteeni menneisyydestä on täydellinen esimerkki siitä, miltä tuntuu olla viidennen ulottuvuuden tietoisuudessa ja elää samalla kolmannen ulottuvuuden maailmassa. Kun puhuimme, tilanne palasi mieleeni jossain määrin, ja nyt tiesin selvästi, kuka hän oli.

En tietenkään usko sattumiin, ja jollain tasolla polkujemme oli tarkoitus kohdata, mutta sen lisäksi en todellakaan pysty samaistumaan hänen maailmaansa, ja se yhteys joka meillä tosiaan ennen oli, oli tiukasti menneisyyttä.

Mutta hänen perspektiivistään katsottuna se oli, kuin olisimme nähneet toisemme vasta eilen, ja välillämme oli edelleen merkittävä yhteys, joten miksi emme jatkaisi siitä, mihin jäimme? Hyvin kiusallista.

Myös puhuessamme yhteisestä ajastamme ystävinä ja suhteestani serkkuuni, Andyyn, minusta tuntui, että kerroin jonkun muun elämästä, en omastani. En väitä vastaan, Andyn kanssa oli myrskyisää aikaa. Paljon draamaa. Mutta se oli karmasuhde, ja olen energeettisesti siirtynyt siitä eteenpäin vuosia sitten.

Tuntuu siltä, että unitilassa ja valveilla olen ollut taas yhteydessä ihmisiin menneisyydestäni. Jotkut tunnistan, joitain en. Olen varma, että sillä on tarkoitus, mutta ei tunnu tarpeelliselta aloittaa uudelleen noita suhteita. Kenties se on puhdistumista, tai he ovat nyt uteliaita minusta.

Tunnen, että silloin kun joku tulee mieleen, valveilla tai unessa, tavallisesti hän yrittää ottaa yhteyttä meihin. Mutta koska hyvin monet meistä ovat empaatteja, luulemme, että kyse on meistä ja olemme edelleen jotenkin yhdistynyt häneen.

Mutta tässä ylösnousemusprosessissa päästämme irti menneisyydestämme. Ja toiset tuntevat sen. He eivät välttämättä halua antaa meidän mennä. On kyse sitten perheestä, ystävistä, tutuista, elävistä tai ei-fyysisyydessä olevista.

Tunteet joita herää, voivat tulla myös entisistä itseistämme. Niistä osistamme jotka tunsivat haavoittuneensa. Mutta nekin ovat häipymässä pois.

Emme kiellä menneisyyttämme tai myriadeja kokemuksiamme, mutta nyt näemme ne hyvin eri perspektiivistä. Ne eivät ole enää ladattuja vanhoilla tunteilla, kuten suru, syyllisyys tai viha. Siinä ei ole draamaa. Sen vuoksi tuntuu siltä, että kerromme jonkun muun elämästä, emme omastamme.

Aivan kuten irrottaudumme tunneyhteydestä moniin toisiin, teemme samaa myös entisten elämiemme osalta. On vaikeampaa samaistua tuohon itseen.

Tuntuu siltä, että olemme enemmän ja enemmän 5D:ssä, jossa näemme kaiken kiintymättömän myötätunnon tilasta. Ja tuossa paikassa emme sorru noiden kokemusten haavoihin. Voimme nauttia niistä vain muistoina. Jotkut tuntuvat paremmilta kuin toiset, mutta enemmän ja enemmän näemme ne kaikki hyvinä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.