YRITÄTKÖ EDELLEEN PITÄÄ SITÄ KASASSA?

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

31.5.2017

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Oletko koskaan huomannut yrittäväsi saada jonkin suhteen toimimaan? Tai katsellut toisten yrittävän, ja tiedät sielussasi, ettei sen pitäisi olla niin vaikeaa. Mutta sitten kuulet toisten ääniä, jotka sanovat korvaasi: "Suhteet ovat työtä" tai "Kaikki arvokas on kovaa työtä. Uhrautumista."

Niinpä jatkat yrittämistä. Eikä mikään muutu. Mutta kenties sinä olet muuttunut. Olet eri paikassa kuin he.

Tämä pätee suhteessasi planeettaan. Yritimme lukemattomien elämien ajan saada homman toimimaan. Yritimme sopeutua toisten odotuksiin. Mutta koko ajan syvällä sisällämme tiesimme, kuka oikeasti olimme ja ettei tämä maailma sopinut hyvin meille. Tiesimme syvällä tasolla, että oli paljon enemmän kuin tämä. Mutta välttämättömyyden pakosta, selviytymissyistä, pidimme omanamme tuon totuuden itsestämme.

Ja nyt kun meistä on tullut enemmän oma itsemme, maailma näyttää vielä kovemmalta, tylsemmältä ja vastenmielisemmältä. Kun päästämme irti perhesiteistä, ystävistä ja yhteyksistä ulkopuoliseen maailmaan, tunnemme vieraantuneemme vielä lisää. Edes ns. henkinen yhteisö ei vedä meitä enää puoleensa.

Voi, meillä on omat rutiinimme ja mukavuusalueemme. Luojan kiitos niistä. Mutta on kasvava tietoisuus, ettemme oikeasti kuulu tänne. Että tulimme tänne hyvin erityisestä syystä, muttemme ole oikeita asukkaita täällä.

Ja se on luultavasti haastavin osa tässä ruumiillistuneen valaistumisen prosessissa. Tunne, miksi olen edelleen täällä.

Jotkut meistä eivät tunne nyt samaa intohimoa kuin muut. Emme uppoudu projekteihin entiseen tapaan. Mikään ei näytä pitävän yllä mielenkiintoamme entiseen tapaan.

Jos psykologi analysoisi meidät, hän kertoisi, että meillä on kliininen masennus. Meillä näyttää olevan kaikki oireet – irrallisuuden tunne, eristäytyminen muista ja osallistumattomuus normaaliin toimintaan muiden ihmisten tavoin.

Ja koska monet meistä ovat myös toisinaan täynnä iloa ja tuntevat hengen sisällään, sama psykologi saattaa diagnosoida meidät maanis-depressiiviseksi. Ja epäilemättä reseptivihko vedetään esiin.

Ja jos emme ole tarkkana, uskomme häntä. Meillä on taipumusta syyttää itseämme siitä, ettei elämä tunnu meistä hurmiolliselta. Ettemme pysty tuntemaan tuota iloa säännöllisesti. Sitten itsesyytös pyörii spiraalina masennukseksi. Hyvin viettelevää.

Tiedämme, ettemme ole uhri. Olemme ottaneet vastuun elämästämme. Mutta nyt olemme ainutlaatuisessa paikassa. Meistä tuntuu edelleen hyvin ihmiseltä, silti tunnemme toisiaan olevamme tämän transformaatioprosessin uhri. Ja tunnemme myös jotain muuta, laajan "minä olen" -olemuksen.

Se voi olla hämmentävää. Mietimme: "Haluanko edes olla täällä? Onko tämä keikka osaltani valmis?" Asiat näyttävät hiipuvan, ja on kaiken lisäksi fyysisiä haasteita. Ylitänkö niitä koskaan? Jos en, voinko elää sen kanssa?

Näemme ympärillä ihmisiä, jotka menevät töihin, kasvattavat perhettä, uppoutuvat kouluun tai projekteihin … ja jokin osamme kadehtii heitä. Voi, tiedämme, ettemme palaisi koskaan tuohon elämään, mutta noihin rooleihin uppoutumisessa on jotain herkullista. Kuitenkin tiedämme, että se kaikki on vain peliä. Voimme pelata tuossa pelissä aika ajoin mestarina, ja se voi olla hauskaa, mutta kun olet hereillä ja tietoinen, se ei tunnu enää samalta.

Tässä paikassa oleminen voi tehdä hulluksi.

Etkä voi jakaa huoliasi elämäsi ihmisten kanssa, koska hyvää tarkoittaen he yrittäisivät poikkeuksetta vakuuttaa sinut joko ottamaan lääkkeitä tai hankkimaan työpaikan tai harrastuksen.

Ja sitten ajattelet: "Kenties he ovat oikeassa. Minun täytyy vain sekoittaa asioita. Olen ollut urassa." Niinpä yrität tehdä jotain eri tavalla. Ja se auttaa. Liikutat energioita. Ja se voi auttaa liikuttamaan pysähtyneisyyttä.

Mutta lopulta palaat siihen tunteeseen enemmän kuin koskaan, ettet vain sovi tänne.

Tässä kohtaa olisin voinut lopettaa artikkelin, mutta se ei olisi ollut kovin tyydyttävää minulle tai sinulle.

MITÄ TEHDÄ

Niinpä keksin tämän. On paskamaista, on totaalisen turhauttavaa, on mahdotonta. Kukaan järkevä ihminen ei kävisi läpi tätä. En koskaan suosittelisi tätä hemmetin ruumiillistunutta valaistumista ystävilleni. Niinpä teen tämän …

En mitään. Ainakin näin aion tehdä. Se on, mitä on.

En aio tehdä mitään sille. Jos asiat ovat tylsiä, ne ovat tylsiä. Jos asiat hajoavat, jos kehoni hajoaa, annan sen vain hajota. Jos joku on tyytymätön minuun, en yritä saada häntä ymmärtämään, miksi teen, mitä teen.

Aivan kuten nuo suhteet, joita näemme toisten yrittävän saada toimimaan. Miten sujuu? Ei kovin hyvin.

Siis, on täysin uusi päivä ja täysin uusi tapa. Kyse ei ole enää yrityksestä saada asioita toimimaan tällä planeetalla. Jos homma ei toimi, niin se avaa jotain muuta tutkittavaa. On se sitten jotain täällä tai planeetan ulkopuolella.

Tämä maaplaneettakeikka ei ole kaikkein helpoin, erityisesti ylösnousevalle mestarille. Mutta niin kauan kun olemme täällä, on luultavasti parasta lakata yrittämästä saada sitä toimimaan. Lakata yrittämästä pitää asioita kasassa. Kenties antaa asioiden vain hajota. Antaa tämän prosessin tehdä, mitä sen on tarkoitus tehdä. Ja katsoa, mihin se vie meidät.*

*Tämän artikkelin informaatiota ei ole tarkoitettu korvaamaan lääketieteellisiä neuvoja.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.