ARKIPÄIVÄN MESTARUUS

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

31.1.2018

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Monet meistä tulivat tälle kauniille, siniselle planeetalle voidakseen tuoda uutta energiaa. Energiaa joka sisältää Kristus-valoa. Tämä ei liity millään tavalla uskonnolliseen tulkintaan, vaan kaikin tavoin valoon, jossa on tasapaino.

Monet meistä ovat paikassa, jossa tiedämme, ettei kyse ole kenenkään käännyttämisestä. Luoja tietää, että olemme tehneet sitä tässä elämässä tai jossain toisessa. Ja olemme olleet myös tuo ristiretken vastaanottavana osapuolena.

Niinpä tiedämme, miten turhaa on yrittää muuttaa jotakuta, joka ei ole valmis muuttumaan. Paljastuvina tietoisuuden mestareina ymmärrämme myös, että jokainen on juuri siinä, missä hänen tarvitsee olla, ja että maailma jonka näemme ovemme ulkopuolella, on juuri siinä, missä sen tarvitsee olla.

Joskus ei ole helppoa katsoa, miten ihmiset kohtelevat itseään ja toisiaan – kuitenkin jokainen ihminen kulkee omaa polkuaan ja vetää itselleen sen, mitä hän haluaa ja mitä hänen tarvitsee kokea. Kuten olen sanonut monta kertaa, hän esittää vain sitä galaktista tarinaa, joka alkoi kauan ennen tämän planeetan olemassaoloa.

Niinpä siirtyessämme pois vanhasta tarinastamme – kuten olemme tekemässä, koska tiedämme, ettemme ole tuo tarina – ihmettelemme, mitä meidän pitäisi tehdä seuraavaksi. On hämmennyksen ja menetyksen tunnetta, kun irrottaudumme siitä ihmistarinasta, jota olemme käyttäneet hyvin pitkään.

Mutta joskus unohdamme, ettemme ole täällä tällä kertaa samalla kapasiteetilla kuin muut ihmiset. Tuo menetyksen tunne ei ole niinkään vanhan identiteettimme menettämistä ihmisenä, koska se kaikki oli keksittyä. Tuota menetyksen tunnetta on itse asiassa siksi, että olimme olleet hyvin kauan erossa elämämme todellisesta rakkaudesta, jumalaisesta itsestämme, sieluitsestämme. Olimme yksinäinen, koska olimme työntäneet olosuhteiden pakosta pois todellisen luontomme.

Toisaalta olemme edelleen kovasti ihminen, ja tuota ihmisitseä kunnioitetaan, arvostetaan ja rakastetaan. Sielumme ei pyydä meitä muuttamaan sitä, kuka olemme, jotta tunnemme olevamme sen rakkauden ja tuen arvoinen. Mutta se haluaa olla elämässä meidän kanssamme ja nauttia tästä elämästä niin, kuin siitä on tarkoitus nauttia.

Taatusti meistä ei tunnu siltä, kun suuri osa tästä prosessista tekee meistä väsyneen, tunteiltaan kuivaksi puristetun ja myös sairaan toisinaan, mutta sielullamme ei ole sellaista agendaa, että se haluaa meidän kärsivän.

Koska menemme ensimmäisenä läpi tästä ruumiillistuneesta valaistumisesta, emme olleet täsmällisesti valmistautuneita siihen, mitä on tapahtunut. Tämä ei merkitse, ettemme ole kykenevä tekemään, mitä halusimme tehdä täällä. Mutta vaikka lähtisimme planeetalta huomenna, olemme tehneet, mitä tulimme tänne tekemään, eli kylvämään uuden tietoisuuden siemeniä tiheään ympäristöön.

Niinpä eteenpäin kuljettaessa ne jotka tunnistavat valomme ja ovat valmiita muutokseen syvimmällä tasolla … löytävät meidät. He tuntevat jotain, kun ohitamme heidät kadulla tai juttelemme heidän kanssaan kahvilassa tai ruokakaupassa. Keskustelumme sisältö ei välttämättä muuta mitään heissä, vaan säteilymme, tasapainoinen energiamme.

Uusi tapa jakaa valoamme on helpompi ja iloinen. Haluamme ehkä ilmaista valoamme luovasti – kirjoittamalla, taiteella, musiikilla tai muilla muodoilla – tai kenties haluamme vain nauttia sen fyysisen todellisuuden aistillisuudesta, josta löydämme itsemme, emmekä tehdä mitään muuta.

Mutta ole vakuuttunut, että ne jotka tarvitsevat ja haluavat sen, mitä sinulla on jaettavana, löytävät sinut – joko yhteisössäsi tai netissä. Tai he tuntevat vain sen uuden mallin, jota luot ja joka menee universumiin.

UNIVERSUMI JÄRJESTÄÄ KAIKEN

Rakastan kirjoittaa päiväkirjaa joka päivä kahvilassa, jossa käyn. Yhtenä päivänä olin jättänyt sen kahvilaan, tuolille sen pöydän ääressä jossa istuin sisäpihalla. Huomasin sen kadonneen vasta paljon myöhemmin tuon päivän aikana, mutta halusin hakea sen, koska siinä oli niin paljon henkilökohtaisia asioita. En taatusti halunnut sen joutuvan vääriin käsiin. Ja se on minulle lähde, josta ammennan tehdessäni postauksia blogiini.

Kun saavuin kahvilaan, en nähnyt päiväkirjaa siellä, minne olin jättänyt sen, joten menin sisälle kysymään baristoilta, oliko kukaan palauttanut sitä. Olin pettynyt, kun he pudistivat päätään.

Kun olin kävelemässä ulos ovesta, nuori nainen käveli sisään kainalossaan jotain, mikä näytti päiväkirjaltani. Sanoin: "Tuon näyttää päiväkirjaltani". Ja hän hymyili ja sanoi olleensa viemässä sitä baristoille. Kerroin hänelle, miten helpottunut olin. Hän katsoi minua uteliaana ja vähän nolona ja tunnusti kääntäneensä muutaman sivun siitä ja lukeneensa muistiinpanojani.

Siinä kohdassa minusta tuntui, että minun täytyi istahtaa juttelemaan hänen kanssaan. Niinpä teimme sen, ja kävi ilmi, että tuona aamuna hänen pitkäaikainen poikaystävänsä oli lopettanut heidän suhteensa.

Hän sanoi olevansa järkyttynyt ja hämmentynyt. Hän oli tullut kahville ollakseen omien ajatustensa kanssa ja näki päiväkirjani. Hän tunsi pakkoa avata sen. Hän tunnusti, että sen lukeminen antoi hänelle vahvuutta ja innosti häntä katsomaan tilannettaan eri valossa – kenties siinä oli jokin siunaus. Hän sanoi, ettei pystynyt lopettamaan sen lukemista, ja hänestä tuntui, että se oli täydellinen viesti hänelle. Niinpä puhumme pitkän tovin ja erosimme ison halauksen kera.

Emme koskaan nähneet enää toisiamme, mutta työ oli tehty.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.