ATLANTIKSEN UNELMA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
3.6.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Täysin tietoiseksi tulemisen arvoitus menee jotenkin näin: käyt läpi prosessin, jossa päästät irti menneisyydestä, kaikista sen kaavoista ja siihen liittyvästä karmasta, ja tehdäksesi tämän sinun täytyy hyväksyä se. Kaikki siinä.

Miten helvetissä teen sen? Miten päästän irti jostain hyväksymällä sen? Onko siinä edes mitään tolkkua? Hyvä uutinen on, että meidän ei tarvitse selvittää sitä ihmistasolla, koska ihminen ei ole vastuussa valaistumisestamme.

Mutta ihmisen täytyy kokea tunne- ja fyysiset muutokset ja energialiikkeet, kun ne tulevat pintaan. Ja koko transformaatioprosessia auttaa, jos ihminen pystyy rentoutumaan mahdollisimman paljon ja sekaantumaan mahdollisimman vähän.

Mestari sisällämme puristaa viisauden kaikista noista kokemuksista, kaikista tarinoista, tämän ja kaikkien muiden elämien traumoista ja draamoista, ja jättää loput taakse. Muistot ovat aina käytettävissä, mutta ne eivät sekaannu meidän iloomme. Ihminen ei voisi koskaan organisoida sitä. Niin ei ole tarkoitus olla.

Alan ajatella, että tämän prosessin vaikein osa on vain sallia sen tapahtua. Niin yksinkertainen sana – sallia. Kuitenkin sen toteuttamiseen liittyy itse asiassa paljon ahdistusta. Harjoittaen sallimista.

Emme ole tottuneet siihen. Ihmisenä jolla on rajoittunut perspektiivi, olemme yrittäneet saada kaiken tehtyä. Olemme tehneet kovasti työtä asioihin. Tullaksemme "paremmaksi" ihmiseksi. Onnellisemmaksi ihmiseksi, terveemmäksi ja "arvokkaammaksi" ihmiseksi. Eikä siinä ole sielumme perspektiivistä mitään tolkkua.

Jos resonoit tämän blogin materiaaleihin, olet ruumiillistuneen valaistumisesi loppuvaiheissa. Sinun ei enää tarvitse tuntea, että sinun täytyy selvittää jokin. Tässä vaiheessa sielusi ja "minä olen" -olemuksesi kuljettavat sinua eteenpäin.

Mutta sinulla on edelleen vapaa tahto, joten voit tehdä prosessista vaikeamman ja hidastaa sitä, jos se tuntuu olevan liikaa. Mutta jos olet kuin minä, haluat tehdä tämän. Sinusta tuntuu, että olet käynyt jo tarpeeksi läpi ja olet valmis jatkamaan loppuun saakka. Vaikket itse asiassa tiedä, mitä tuo loppuun saakka meneminen merkitsee. Miltä se näyttää.

Saatat tuntea tässä kohtaa, ettei sinulla ole mitään menetettävää. Kirjaimellisesti. Tulee kohta, jossa tunnet, ettet voi kuvitella palaamista vanhoihin elämistapoihin. Olet saanut maistiaisen omassa energiassasi olemisesta, eikä tuo pieni ihmiselämä vain enää riitä.

Sinua houkutellaan takaisin tuohon elämään. On ihmisiä ja energioita, jotka haluavat sinut takaisin sinne – siitä voit olla varma. Mutta tiedät, että tietyssä pisteessä et voisi enää mennä, vaikka haluaisit.

Se on kummallinen paikka olla. Se voi olla hyvin yksinäinen. Kovin monet eivät tajua, mitä tunnet. Jos yrität samaistua heihin tuona vanhana, pienenä ihmisenä, se on tuskaa. Kaikki tuntuvat eksyneen omaan maailmaansa, ja olen varma, että minäkin näytän samalta heistä.

Mutta en ole enää eksynyt tuohon 3D-maailmaan. Enkä ole oikeasti lainkaan eksynyt. Myönnettäköön, että nuo ihmistunteet kutsuvat minua. Ne yrittävät saada huomioni. Ne yrittävät pelotella minua, masentaa minut ja turhauttaa minua.

Mutta noilla peloilla ei ole mitään tekemistä tuon 3D-maailman ja kaiken sen myllerryksen kanssa. Pelot tuntuvat olevan "lähempänä kotia" ja niissä tuntuu olevan kyse omasta oivaltamisestani.

Olen ollut hyvin omistautunut omaan ruumiillistuneeseen oivaltamiseeni. Vaikka minulla on ollut monia eri työpaikkoja, se on varsinainen työni tässä elämässä. Se vie voiton kaikista muista työkuvauksista. Sen täytyy viedä. Ruumiillistunut oivaltamiseni ei ole osa-aikatyötä tai harrastus tai ajanvietettä.

Se vie voiton myös kaikista suhteista. Vaikka minulla on ollut uskomattomia suhteita, ensisijainen suhde on ollut itseeni, sieluuni ja "minä olen" -olemukseeni. Ja on kestänyt pitkään päästä siihen.

Tämä elämä oli minulle elämän ja kuoleman paikka. Se ei ole ollut viivyttelyelämä. Tässä elämässä halusin olla täällä tavalla, jota en ole koskaan ennen kokenut. Tiesin, etten voisi mennä mitään oikopolkuja. Tiesin, etteivät huumeet tai (huume)kasvit voisi viedä minua siihen. Ja vaikka minulla on uskomaton tukiryhmä, kukaan ei voisi tehdä sitä puolestani.

Siis siitä tulee yksinäistä, pelottavaa ja masentavaa. On aikoja, jolloin en usko, että pystyn jäämään tänne. Joskus se tuntuu liian ylivoimaiselta. Mieleni ei halua uskoa, että se on mahdollista. Mutta sydämeni uskoo. Sydämessä tiedän, että se on mahdollista. Ja se tietää, että tässä elämässä on mahdollisuus toteuttaa Atlantiksen unelma. Unelma Itseni ruumiillistamisesta.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.