YLÖSNOUSEMUS – IRTIPÄÄSTÄMINEN TARINASTAMME

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

29.9.2018

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Puhumme ylösnousemuksesta prosessina, jossa meidän täytyy päästää irti tarinastamme. Päästää irti haavoistamme. Vapauttaa menneisyytemme. Mutta se ei merkitse, ettei sitä tapahtunut, mitä kävimme läpi, eikä se merkitse, ettei sillä ollut vaikutusta elämäämme. Esimerkiksi jos meitä hyväksikäytettiin lapsena tunteellisesti tai fyysisesti, niin se pitäisi ohittaa samantekevänä. Se oli vakava ja elämää muuttava tapahtuma. Kuten ovat lukuisat muut kokemukset.

Mutta tämän transformaatioprosessin, tämän uudelleenkalibroinnin, aikana jossa yhdistämme sielun ja kehon, näemme nuo menneet kokemukset eri linsseillä. Noihin tapahtumiin saattaa liittyä edelleen ihmistunteita, mutta niillä ei ole samaa vaikutusta meihin. Ja tämä johtuu siitä, että niistä syvemmistä haavoista joita tuli noista kokemuksista, on päästetty irti. Kyse ei välttämättä ole itse kokemuksista, vaan niistä pelon, pettämisen ja hylkäämisen tunteista, joita koettiin.

Hyvä uutinen on, että kun sallimme tämän integrointiprosessin jatkua, meistä alkaa tuntua kevyemmältä tunteissamme. Emme enää samaistu noihin haavoihin. Naisilla kyse on Isisin haavasta ja miehillä Adamin haavasta.

Sielumme rakkauden myötä päästämme luonnostaan irti menneisyytemme traumoista. Yritimme tehdä sen suhteidemme avulla ja yritimme saada ehdotonta rakkautta toisilta korjataksemme särkyneen sydämemme, muttei se voinut toimia. Koska toisetkin olivat haavoittuneita. Sitä kaksinaisuus ilmentää.

Siis ainoa ratkaisu, ainoa tapa ratkaista nuo haavat, on heräämisprosessi. Koska silloin lopultakin tiedostamme, ettemme enää leiki kaksinaisuudessa. Emme käytä ympäristöä peilaamaan itsellemme ratkaisemattomia ongelmiamme.

Voimme tunnustella menneisyyttämme ja erilaisia kokemuksiamme – jotkut miellyttävämpiä kuin toiset – ja nähdä, että kaikki ne ovat vain sitä … kokemuksia. Eivät olemista uhri tai pahantekijä. Voimme tuntea noiden kokemusten viisauden.

Voimme nähdä, että omaksuimme niin paljon ihmistilaa, jotta voimme saada enemmän myötätuntoa. Tietoisuuden opettajina halusimme tehdä itsellemme tutuksi sen, mitä muut ihmiset kävivät läpi. Ja tiedämme, ettemme voi ottaa noita haavoja mukaamme uuteen energiaan – emme omiamme tai kenenkään toisen.

Kunnioitamme sitä. Kunnioitamme tuota lasta tai teiniä tai nuorta naista tai miestä, joka traumatisoitui. Meillä on mitä suurinta myötätuntoa tuota osaamme kohtaan. Ja meillä on myötätuntoa myös niitä kohtaan, joita liittyi noihin traumaattisiin tapahtumiin. Kaikki esittivät omaa rooliaan.

Tämä ei merkitse, ettei sen ajatteleminen tuo esiin vihaa tai silmiin kyyneltä tai paria. Se ei merkitse, että tarvitsee sivuuttaa tuon tapahtuman gravitaatio. Mutta ympäröit sen sielusi rakkaudella ja myötätunnolla.

Sielun myötätuntoa ei pitäisi sekoittaa sympatiaan tai empatiaan. Sielumme ei kärsi. Sielumme ei ole kiinnostunut – ainakaan tässä kehitysvaiheessaan – prosessoimaan traumaenergioita tai muita ongelmia itsemme tai kenenkään toisen puolesta.

Siellä minne olemme menossa, ei ole paikkaa kärsimiselle. Ja jos tunnet tuskaa jonkun toisen kokemuksista, se on kärsimistä. Se ei auta häntä tai sinua. Se ei tarkoita, ettet saa toisilta roppakaupalla sympatiaa, jos leikit tuossa hiekkalaatikossa. Tuo "voidaan kaikki yhdessä huonosti."

Olemme nyt viisaampia. Tiedämme, ettemme voi päästä sielumme iloon esittämällä marttyyriä itsellemme tai kenellekään toiselle. Monet meistä ovat tehneet sitä, ja se oli asettunut asumaan kehoomme. Toisten tuskan ottaminen itselle. Se ei merkitse, että meidän täytyy välttää toisia tai välttää omaa kipuamme, mutta opimme alkemisoimaan nuo synkät tunteet. Emme juokse niitä karkuun, mutta emme myöskään samaistu niihin.

Ja siihen useimmat ihmiset eivät ole vielä pysyneet. Siksi he jatkavat haavojensa kantamista koko elämänsä ajan. He oppivat "hallitsemaan" tuota tuskaa. Tai ahdistusta. Useimmat ihmiset eivät usko, että heidän haavansa voisivat lähteä pois kokonaan. Ja ihmisenä nuo haavat eivät voi lähteä pois.

Mielellä ei ole mitään tapaa ratkaista asioita yksin, kuten olen sanonut monta kertaa. Mutta sen ei tarvitse ratkaista. Tämän ruumiillistuneen valaistumisprosessin kauneus on, ettei meidän tarvitse yrittää korjata ihmisitseämme tai tehdä ihmispersoonallisuudestamme parempaa.

Mutta kun sallimme tämän prosessin, meistä tulee luonnostaan parempi. Naisina huomaamme, ettemme ole enää valmis kantamaan toisten taakkoja kehossamme tai sydämessämme … ja silloin emme vedä puoleemme väkivaltaa, tunnepuolen tai fyysistä. Ja vedämme vähemmän todennäköisesti puoleemme energian syöjiä. Mutta naisina se merkitsee irtipäästämistä niistä soluista, jotka vaativat meitä hoivaamaan miehen egoa ja jotka odottivat meidän huojentamaan miehen vihaa.

Ja kun me kaikki, kaikki sukupuolet, löydämme itsemme tästä valtavasti elämää ja kehoa muuttavasta ylösnousemusprosessista, voimme tuntea ylpeyttä siitä, mitä teemme täällä. Olemme ensimmäinen ihmisryhmä, joka käy läpi tämän prosessin. Se on iso juttu. Ei, emme näe sitä yhdeksän uutisissa, mutta edelläkävijöinä ja pioneereina emme saa tuon tyyppistä tunnustusta, ainakaan alkuun.

Siis silloin kun näemme toisten elävän uudestaan traumaansa, meillä on myötätuntoa heitä kohtaan, kyllä. Mutta meidän ei tarvitse tuntea tuskaa heidän kanssaan. Emmekä luultavasti tunne. Olet ehkä huomannut, ettet ole altis itkemään toisten kanssa, jotka tuntevat olleensa uhreja. Ja se on hyvä asia. Sinusta ei ole paljon apua heille sellaisena.

Jotkut ihmiset haluavat vähätellä toisten kokemusten aiheuttamaa traumaa ja kehottavat heitä "pääsemään yli siitä". Mutta ei ole heidän paikkansa tehdä sitä, jos he eivät ole vielä tunnustaneet näiden moniulotteisuutta. He eivät vielä ymmärrä, että nämä eivät ole yhtä kuin tarinansa. Nämä eivät ole yhtä kuin kokemuksensa.

Se on suuri hyppy useimmille ihmisille. Eikä sitä voi ymmärtää älyllisellä tasolla. Se on koettava. Täytyy sallia Kristus-tietoisuutensa astua omaan elämään ja kehoon ja käydä läpi se prosessi, jota me olemme käyneet läpi.

Meistä ei tule valaistunutta ruksaamalla asioita "tee" ja "älä tee" -listalta. Tai yrittämällä nujertaa tai korjata ihmispersoonallisuutemme. Vaan olemalla hyvin avoin ja altis hengelle ja sen rakkaudelle meitä kohtaan juuri sellaisena, kuin olemme.

Siis sympatialla ja empatialla on paikka kaksinaisuuden maailmassa, esimerkiksi katsellessamme ajankohtaisia tapahtumia, kun joku nainen kertoo maailmalle tarinansa seksuaalisesta välivaltakokemuksestaan. (Kavanaugh ja Ford -käsittelyt).

Se on merkki monien niiden massaheräämisestä, jotka haluavat kertoa oman tarinansa seksuaalisesta väkivallasta ja siitä, miten se on vaikuttanut heidän elämäänsä ja miten valta-asemassa olevia täytyy pitää vastuussa teoistaan. Se tuo esiin ongelmia, jotka on haudattu tai muuten normalisoitu yhteiskunnassamme ja maailmassa.

Itse asiassa voidaan väittää, että on ihmisiä, joilla on vähän empatiaa, ja he ovat niitä, jotka voivat satuttaa toisia ja valehdella siitä saavuttaakseen omat tavoitteensa. Ja heillä on niiden täysi tuki, joilta puuttuu itseltään empatiaa. Niinpä sielun kehityksessä empatian oppiminen oli ja on tärkeä tunne.

Mutta meille jotka olemme ylösnousemuksen kehityskaarella, se on tuttu juttu. Olemme eläneet lukuisia elämiä ja olemme jokseenkin valmis empatian oppimisen osalta. Empatian puute ei ole meidän ongelmamme.

Mutta monet meistä ovat siirtyneet haavojensa, sympatian ja myös empatian ohi, ja olemme siirtymässä hyvin erilaiseen tilaan. Siirrymme yli kärsimyksestä hyveenä. Siirrymme yli uhrina olemisen tunteesta. Olemme uusi ihmisrotu, joka päästää irti siitä vanhasta tarinastaan, joka on jatkunut aivan liian pitkään.

Ja palvelumme ihmiskunnalle on olla roolimalli ihmisestä, joka on vapaa. Vapaa tarpeesta kantaa jotain, mikä ei ollut hänen alun alkaenkaan. Ja ihmisestä joka on halukas jakamaan elämänsä myötätuntoisen kumppanin, sielunsa, kanssa, joka ei ole valmis tekemään myönnytyksiä iloonsa ja vapauteensa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.