IHMINEN HALUAA ULOS JA SIELU HALUAA SISÄÄN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

29.5.2017

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jätin vanhemmuuden väliin tässä elämässä. Minulla ei ole lapsia, ainakaan tietojeni mukaan (silmänisku). Mutta kun katselen pieniä lapsia, näen selvästi, että he kokevat kaikkea ensimmäistä kertaa. Heillä on tuo ihmetyksen tunne. Jotain jonka haluaisimme kaikki saada takaisin.

Iästä riippumatta muistamme kaikki vielä elämässämme aikoja, jolloin tunsimme ihmetystä. Se on voinut olla silloin, kun rakastuimme ensimmäistä kertaa, kun loimme jotain, kuten taidetta, tai lauloimme tai vain nautimme jostain yksinkertaisesta ilosta, kuten kävely puistossa tai jäätelön syöminen.

Muistan, kun teininä kulkiessani bussilla kouluun joka päivä, lumouduin seteliautomaatin loksahduksesta, kun bussi ajoi katukivetyksen yli. Ja on mielenkiintoista, että minulla on paljon muistoja matkustamisesta hyvin kauniisiin paikkoihin ja joillakin noista kerroista tunsin … en mitään.

Olemme kaikki nähneet, kun pieni lapsi nauttii tarmokkaasti pahvilaatikosta revittyään sen auki paljastamaan jonkin kalliin joululahjan. Kenties laatikko kiinnosti enemmän hänen mielikuvitustaan.

Siis oleminen fyysisyydessä on aistillinen kokemus. Ei ole mitään sitä vastaavaa. Mutta koska olemme olleet täällä niin monta elämää ja monet meistä – erityisesti me jotka olemme ns. kultaisissa vuosissamme – ovat jokseenkin tehneet kaiken, olemme kokeneet jokseenkin sen, mitä täällä on koettavana.

Siitä syystä monet meistä ihmettelevät, mitä ihmettä teemme vielä täällä.

MIKSI OLEN VIELÄ TÄÄLLÄ??

Voisimme vakuuttaa itsellemme, että olemme täällä lastemme, puolisomme, planeetan tai jonkin jumalan hylkäämän tehtävän vuoksi. Kenties siksi, että haluamme auttaa toisia, jotka käyvät läpi tätä upeaa ja kamalaa prosessia … auttaa tekemään siitä vähän helpompaa heille. Okei. Varmaan. Miksi ei?

Mutta tätä tapahtuu … Kyllä, olemme melko kyllästyneitä avaruusalus maaplaneettaan. Tuttu juttu. Sielumme ei ole kuitenkaan koskaan ollut täällä tavalla, jota me pidämme nyt itsestäänselvyytenä. Se ei ole koskaan kokenut tätä paikkaa niin tunnetasolla.

Entisissä elämissämme ja suurimmassa osassa tämä elämää olemme olleet taitavia pitämään sielumme käsivarren mitan päässä. Itse asiassa vakuutuimme siitä, että tie jumalan, hengen luo, oli fyysisen kehon ja fyysisen todellisuuden kieltämistä. Näimme ne häiriötekijöinä, joten emme todella nauttineet elämästä.

Jos olet lukenut ja kuunnellut paljon henkistä retoriikkaa, tiedät, että siinä on erittäin vähän mainintoja elämän aistillisista iloista. Ainakaan noiden ilojen liittymisestä henkeen.

OLEN ODOTTANUT

Sielumme on odottanut tätä. Kokea, miltä tuntuu syödä hyvä ateria. Katsella auringonlaskua silmillämme. Kuunnella musiikkia korvillamme. Eivätkä nuo kokemukset ole samoja silloin, kun koemme ne sielun kanssa. Nuo kokemukset voimistuvat, ja mukana on enemmän kuin ihmisaistit. Kaikki vahvistuu, ja alamme ihmisenä kokea tämän todellisuuden ennennäkemättömällä tavalla.

Sielumme ei koe fyysisyyttä voidakseen postata sen Facebook-sivulleen tai laittaa sen blogiinsa, vaikka kokemus luultavasti jaetaan siellä.

Sielumme vain nauttii siitä. Se ei ole älyllinen suoritus.

AJATTELEN, SIKSI VASTUSTAN

Kun katselemme ympärille tällä planeetalla, kaikkia luonnon ihmeitä – me mukaan luettuna – ja tähtiä ja planeettoja yöllä, mitään siitä ei luotu aivoista käsin. Kun yrittää tajuta tämän olemassaolon jokaisen hiukkasen valtavaa monisyisyyttä ja mutkikkuutta, kysyy, miten tämä on edes mahdollista.

Ja tietää ehdottomasti, että se ylittää ihmismielen kapasiteetin. Tietää, ettei mikään standardi teköälyssä, joka pystyy nyt ylittämään ihmisaivot, pysty luomaan tavalla, jolla lähde on luonut. Riippumatta siitä, uskooko jumalaan vai jonkinlaiseen alkuperäiseen lähteeseen vai pitääkö kaikkea vain suurena vahinkona, se räjäyttää mielen.

Ja kuitenkin sielumme on hyvin yksinkertainen. Se on enemmänkin kuin tuo pieni lapsi, joka leikkii pahvilaatikolla. Kuitenkin se oli tärkeä vaikuttaja luomisessa, SINÄ olit tärkeä vaikuttaja kaiken sen luomisessa, mitä näet edessäsi.

Ja niin se mikä luotiin ilman mieltä, tai ainakin sitä mieltä, joka on tuttu meille … on leikkikenttä sielulle, SINULLE, joka olet tuon suuren lähteen aspekti.

JA NYT OHJELMAMME HAUSKAAN OSAAN

Monet meistä ovat jokseenkin valmiita ohjelmamme oppituntivaiheen osalta. Nyt olemme kiinnostuneita nauttimisvaiheesta. No, emme jankkaa enää musertavaa vaihetta ja tylsää vaihetta. Mutta nyt kaiken uhraamamme ajan ja omistautumisen jälkeen voimme rentoutua ja sallia uuden kumppanimme, oman sielumme, organisoida valaistumisemme. Ja taas kerran, jos katsomme ympärille, se näyttää tietävän, mitä tekee!

Ja me tiedämme nyt, että mitä vähemmän on mielen vastustusta, sen parempi.

Anna sielun leikkiä kanssasi ja kutsu sielu kanssasi tekemään myös arkisia asioita. Mutta älä odota, että sielu revittelee jostain, mitä sinä pidät äärimmäisen tylsänä. Jos se on niin tylsää, lykkää sitä, jos voit, ja mene etsimään jotain hauskempaa tekemistä.

Oman kokemukseni mukaan, mitä avoimemmaksi tulen sieluni sallimisessa olla kanssani päivittäin, sitä enemmän minusta tuntuu, että koen asioita ensimmäistä kertaa.

Oletan, että mitä enemmän voimme jatkaa näitä iloisia hetkiä, sitä enemmän näemme sen heijastuvan meille takaisin, kun elämä alkaa palvella meitä. Ja "meillä" tarkoitan sekä ihmis- että jumalaitseämme.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.