EI ENÄÄ MITÄÄN VOITETTAVAA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

29.12.2017

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kun istun tässä tummapaahtoisen kahvini kanssa ja pohdin koko tätä ruumiillistunutta valaistumista, ihmettelen, miksi hyvin monet meistä ovat tunteneet olevansa tavallaan eksyksissä. Kuin meillä ei olisi todellista intohimoa tai suuntaa. Miksi on niin vaikeaa hyväksyä, että olemme tyhjiössä ja meidän tarvitsee vain sallia tämä prosessi?

Luulen, että osittain tämä johtuu siitä, että olemme tottuneet voittamaan asioita. Tienraivaajalle se on kuin "tupladipattu" jäätelö, jossa on nonparelleja päällä. Olemme aina ensimmäisenä käynnistämässä muutosta … menemässä pyörteiden läpi ja luomassa uusia malleja.

Olemmeko siis tässä ruumiillistuneessa valaistumisessa tulleet tien päähän? Onko enää mitään tehtävää? Jokin epäoikeudenmukaisuus voitettavana tai muotti rikottavana tai "tarkoitus" saatavana?

Oivalsin, olen halunnut sukeltaa ensimmäisensä paikkoihin, joihin harvat ovat menneet. Tiedän, että se on vienyt minut kuumaan veteen useamman kerran tässä elämässä. Joihinkin melko epämiellyttäviin lopputuloksiin.

Se liittyi henkeen. Halusin ilmaista aineetonta osaani, mutta ympäristö ei tuntunut koskaan aivan oikealta. Ajoitus ei ollut oikea. Mutta selvästi se ei pysäyttänyt minua ja no … sanotaanpa vain, että kohtasin muutaman huonosti ajoitetun ja epämiellyttävän lopputuloksen.

Mutta selvästi nuo kokemukset eivät saaneet minua luopumaan, koska palasin jatkuvasti saamaan lisää. Nautin seikkailusta tuntemattomaan. Ja jatkoin reinkarnoitumista samaan sukulinjaan, koska vaikka olin seikkailija, halusin olla lähellä äitiä ja isää. Oli edelleen karmaa käsiteltävänä. Tähän kertaan saakka.

Tällä kertaa oli kyse kaikesta irtipäästämisestä – karmasta, sukulinjasta, esi-isien DNA:sta … sen kaiken täytyi mennä. Ja enimmäkseen olen päästänyt irti paljosta. Olemme kaikki. Ja se on yksi syy, miksi tuntuu hyvin kummalliselta olla tässä nyt. Ei ole enää noita siteitä perheeseen, ystäviin tai massatietoisuuteen ja ihmiskuntaan. Puhumattakaan henkiperheestämme Kotona.

NAISET JA VIHA

Mutta tähän saakka en ollut ajatellut irtipäästämistä siitä, että nauttii onkin voittamisesta. Nauttii vastustuksesta. Eläköön vastarinta.

Esimerkiksi tällä hetkellä naiset planeetalla nauttivat heräämisestä ja vihan tuntemisesta sen vuoksi, että he ovat antaneet patriarkaalisen kulttuurin sortaa itseään aioneita.

Ensimmäisenä asiana nuo naiset tuntevat vihaa myrkyllistä maskuliinisuutta kohtaan. Ehdottomasti sopivaa. Myrkylliseltä maskuliinisuudelta (johon sisältyvät myös naiset, jotka hyväksyvät sen) on tullut vastaisku, ja sanotaan, että tästä on tullut noitavainoa ja naiset ylireagoivat.

Ja naissukupuoli sanoo heille: "Väistykää. Teillä oli tilaisuutenne olla vihainen naisille aioneita, ja yritimme tyynnytellä vihaanne. Siis väistykää, ja antakaa meidän vain tuntea vihamme. Teillä ei ole "äänioikeutta" tällä hetkellä. Älkää edes yrittäkö. Lakatkaa tekemästä siitä taas kerran haurasta miesegoanne koskeva asia." Kuulostaa kovalta, mutta on täysin sopivaa.

Mutta toivottavasti nämä naiset kanavoivat vihansa ja tekevät muutoksia rikkinäiseen järjestelmään, eivätkä projisoi sitä toisiin rajattomasti. Koska sitä myrkyllinen maskuliinisuus on tehnyt. Omistamatta omia hylätyksi tulemisen tunteitaan ja ottamatta vastuuta omasta tuskastaan, vaan syyttänyt sen sijaan naisia. Eevalla ei ollut mahdollisuutta puutarhassa.

Ja kun sallin itseni, minäkin voin kerätä vihaa kaikista niistä kerroista elämässäni, jolloin tunsin fyysistä ja tunnepuolen epäkunnioitusta maskuliinisuudelta. Naisena sisäistin ne hienovaraiset ja avoimet seksistiset käyttäytymistavat ja asenteet, jotka väheksyivät ja epäkunnioittivat minua pelkästään siksi, että olin nainen. Ne olivat normaali osa jokapäiväistä elämää.

Niinpä olen sallinut nuo vihantunteet, kun niitä tulee esiin. Itse asiassa ne ovat iso osa ylösnousemusprosessia. Heräämisprosessin välttämätön vaihe on sallia kaikki tunteet. Naissukupuolella viha on iso asia. Se on vihaa, joka menee taaksepäin ajassa. Pitkän, pitkän matkaa. Aionien ajan.

Niinpä osa minua kadehtii noita naisia, koska heillä on nyt aate. Ja se on upeaa. Mutta se mitä minä teen ja mitä monet meistä edelläkävijöistä tekevät, on erilaista. Itse asiassa, me olimme alku noille energioille, jotka ovat auttaneet herättämään planeetan naiset. Olemme tuoneet sisään pyhän feminiinisyyden. Ja tuo pyhä feminiinisyys kantaa Kristus-tietoisuutta, joka saa tahtonsa läpi planeetan maskuliini- ja feminiinisenergioiden kanssa tällä hetkellä. Ja mielenkiintoista kyllä, haavoittunut maskuliinisuus ja haavoittunut feminiinisyys ovat kaikkien niiden ongelmien ytimessä, joita tämä maailma kohtaa.

TYHJYYDEN ANATOIMIA

Mutta meille jotka olemme valaistumisen kärkijoukkoa, on tapahtumassa jotain kummallista. Päästämme irti valtavasta määrästä vastarintaa. Ja prosessin aikana on tyhjyyden tunnetta. Enää ei ole ikään kuin mitään, mitä vasten työntää.

Se on kummallista. Se merkitsee, että kuljemme planeetalla ilman sitä vanhantyyppistä intohimoa, jota ruokki jonkinlainen viha tai tarkoitus, halu voittaa jonkin tai joku. Elämämme on vailla sitä tarkoitusta, josta kerran nautimme. Se oli eräänlainen löytämismissio. Olimme aina löytämässä uusia olemistapoja.

Mutta nyt meille kerrotaan, ettei meidän tarvitse tehdä mitään. Meillä on maskuliinisuuden ja feminiinisyyden tasapaino. Meidän ei tarvitse yrittää voittaa omia ihmisongelmiamme ja -rajoituksiamme. Sekin on otettu pois meiltä. Ajatella kaikkea sitä rahaa, jonka olen kuluttanut Barnes and Noblesin new-age- ja oma-apuosastolla.

Mutta hyvä uutinen on, että vanha intohimo korvataan, vaikkakin hitaammin, kuin olisimme halunneet. Se korvataan erityyppisellä intohimolla. Aistillisella ilolla vain olemisesta täällä, tässä kehossa. Kun yhdistymme sielumme läsnäoloon, alamme tuntea tuon hurmioituneen yhteyden elämään tässä aika-avaruustodellisuudessa. Mutta tarvitsemme jonkin aikaa sopeutua tuohon uuteen paikkaan. Jokin osamme yrittää edelleen tuntea tuon voimakkaan energian, joka tulee vastarinnasta.

Se on ok. Kyse ei ole pääsemisestä eroon kaikista asioista, jotka tekevät meistä ihmisen. Nuo osat tulevat mukana. Mutta huomaamme, että nuo osat myöntyvät sielumme iloon vain olla täällä, ilman tarvetta aatteeseen tai agendaan. Kummallinen ja hämmästyttävä paikka tosiaankin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.