KADONNUT JA LÖYTYNYT

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

28.7.2017

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Oletko koskaan kadottanut jotain, mikä ei ollut kovin kallis, mutta oli suuri osa sinua ja kulkenut pitkän matkaa kanssasi? Se oli täynnä energiaasi.

Kadotin suosikkirannekoruni, enkä odottanut niin dramaattista reaktiota siihen. Luulin menneeni jo pitkälle sellaisen ylireagoinnin ohi. Minulla oli muita asioita, jotka olivat paljon enemmän huomioni arvoisia.

Etsin sitä kaikkialta. Yritin löytää sille korvikkeen. Googlasin, mutten keksinyt yhtäkään paikkaa, joka myi niitä. Tulin aina vain levottomammaksi. Rakastin sitä. Se tuntui osa minua. Toisetkin huomasivat, että se oli ainutlaatuinen. En koskaan lähtenyt kotoa ilman sitä.

Toisaalta, miten voin antaa jonkin tällaisen hermostuttaa itseni? Maailmanjärjestyksessä tätä ei voinut laskea tärkeäksi huoleksi. Minua vaivasi, että saatoin olla niin riippuvainen korusta.

Mutta tiesin, että siinä oli muutakin. Olen käynyt läpi haasteita, ja se on jossain määrin vaatinut veronsa. Ja tämä tapahtuma oli muistutus olla myötätuntoinen ihmistä kohtaan. Mariaa kohtaan.

Sallin rannekoruni olla tapa ilmaista surua sen laajasta irtipäästämisestä, kuka luulin olevani. Tässä prosessissa tuntuu katoavan niin paljon. Ihmisenä on vielä selitettävää. Toisinaan tuntuu kuin pieneltä lapselta, jonka täytyy heiluttaa hyvästi isälle ja äidille.

Niinpä annoin itseni itkeä kunnolla. Päätin, että kaikki olisi ok. Pääsisin yli siitä ja löytäisin vielä kivemman rannekorun.

Tämä ylösnousemusprosessi tuntuu menetykseltä menetyksen perään, mutta se johtaa meidät paljon runsaampaan iloon, kuin pystymme nyt kuvittelemaan.

Muutaman minuutin kuluttua, kun aloin rentoutua mukavaan tilaan, joka tuntui enemmän minulta, etuoveltani kuului koputus. Naapuri toi minulle kotona tehtyä keittoa. Kävelimme ulkona jonkin aikaa ja puhuimme. Oli kiva tutustua häneen vähän paremmin. Hän tuntui naiselta, jolla oli ollut omat haasteensa ja joka tullut niistä läpi vahvempana, enemmän itseään rakastavana ja itsenäisempänä.

Kiitin häntä keitosta ja kävelin raput ylös takaisin asuntooni. Vilkaisin käytävän reunaa, ja se oli siinä. Rannekoruni oli siinä odottamassa minua. Poimin sen, pyyhkäisin siitä roskat ja kerroin sille, että arvostin sitä oikeasti.

P.S. Kun katsoin sitä, oivalsin, miten kulunut se oli, vähän kuin vanha nalle tai nuhruinen peitto, jota pieni lapsi ei halua heittää pois. Paljon vaalittuja muistoja.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.